Inger, Östråtin rouva | Page 2

salata. Inger-rouva on jo kansan suussa; hetken p??st? jokainen huutaa, ett? --
ELINA GYLDENL?VE
(tulee j?lleen sis??n vasemmalla olevasta ovesta; h?n katselee ymp?rilleen ja sanoo mielenliikutustaan masentaen).
Oletko yksin t??ll?, Bj?rn?
BJ?RN.
Tek?, Elina-neito?
ELINA.
Kuule, -- kerro minulle joku satu; -- tied?n, ett? sinulla on niit? muitakin kuin ne, joita --
BJ?RN.
Satu? Mutta nyt, -- n?in iltamy?h?ll? --?
ELINA.
Jos lasket siit? ajasta, jolloin t??ll? ?str?tissa tuli pime?, niin on todellakin my?h?.
BJ?RN.
Mik? teit? vaivaa? Onko teille sattunut jotakin? Olette niin levoton.
ELINA.
Ehk?p? on niin.
BJ?RN.
Jokin teill? on. Puoleen vuoteen olen teit? tuskin tuntenut entiseksi.
ELINA.
Tied?: puoli vuotta on Lucia, rakkain sisareni, maannut ruumiskammiossa.
BJ?RN.
Ei se johdu siit?, Elina-neito, -- ainoastaan sen vuoksi ette te ole tuollainen: milloin mietteiss?nne, kalpea ja vaitelias, milloin hurja ja neuvottoman n?k?inen kuin t?n? iltana.
ELINA.
Niink? arvelet? Mutta miksi en sen vuoksi? Eik? h?n ollut hyv? ja hurskas ja kaunis kuin kes?inen y?? Bj?rn, kuule, -- min? rakastin Luciaa kuin omaa itse?ni. Oletko unohtanut, kuinka monta kertaa me istuimme lapsina polvellasi talvi-illoin? Sin? lauloit meille lauluja, ja kerroit -- --
BJ?RN.
Niin, silloin te olitte reipas ja iloinen.
ELINA.
Kyll?, silloin. Silloin elin ihanaa aikaa, saduissa ja ajatuksissani! Onko mahdollista, ett? ranta oli yht? karu silloin kuin nyt? Jos se oli, en sit? huomannut. Siell? rannalla min? mieluimmin kuljeskelin ja sepittelin monia kauniita satuja; sankarini tulivat kaukaa ja matkasivat j?lleen poikki meren; min? itse olin heid?n keskell??n ja seurasin heit?, kun he purjehtivat pois.
(Vaipuu istumaan er??lle tuolille.)
Nyt tunnen olevani niin v?synyt, heikko, satuni eiv?t voi ravita minua en??; -- ne ovat ainoastaan satuja.
(Nousee kiivaasti.)
Bj?rn, tied?tk?, mik? minut on sairaaksi tehnyt? Er?s totuus. Ilke?, synkk? totuus, joka kaivaa mielt?ni y?t? p?iv??.
BJ?RN.
Mit? te te tarkoitatte?
ELINA.
Muistatko, ett? sin? annoit meille joskus el?m?nohjeita ja hyvi? neuvoja? Lucia-sisko noudatti niit?; mutta min?, -- Jumala paratkoon!
BJ?RN (lohdutellen).
No, ?lk??h?n toki --
ELINA.
Min? tied?n kyll?, min? olin ylpe?, korskea! Leikeiss? tahdoin min? aina olla kuningatar, koska olin suurin, kaunein, ?lykk?in. Min? sen tied?n.
BJ?RN.
Se on totta.
ELINA.
Kerran otit minua k?dest? ja katsoit vakavasti minuun ja sanoit: ?l? ole ylpe? kauneudestasi ja ?lyst?si: mutta ole aina ylpe? kuin tunturin kotka, kun ajattelet, ett? olet Inger Gyldenl?ven tyt?r!
BJ?RN.
Teill? kai oli syy olla siit? ylpe?.
ELINA.
Niin, sellaisia sin? kerroit sangen usein minulle, Bj?rn. Oi, sin? kerroit minulle siihen aikaan niin paljon, paljon satuja.
(Puristaa _Bj?rnin_ k?tt?.)
Kiitos niist? kaikista! -- Kerro minulle yksi viel?: voisinpa ehk? n?et tulla j?lleen iloiselle mielelle niinkuin ennen.
BJ?RN.
Etteh?n ole lapsi en??.
ELINA.
En kyll?k??n! Mutta salli kuvitellakseni, ett? olen. -- -- No, kerro nyt.
(Heitt?ytyy er??seen tuoliin; _Bj?rn_ istuutuu lieden reunalle.)
BJ?RN.
Oli kerran jalosyntyinen ritari --
ELINA
(joka on kuunnellut levottomana saliin p?in, tarttuu _Bj?rnin_ k?sivarteen ja huudahtaa kiivaasti, mutta kuiskaamalla).
Hst! ?l? huuda; -- enh?n ole huonokuuloinen!
BJ?RN
(hiljaisemmalla ??nell?).
Oli kerran jalosukuinen ritari, jolla oli se merkillinen maine, ett? -- --
ELINA
(nousee puolittain ja kuuntelee h?t??ntyneen? ja j?nnityksess? saliin p?in).
BJ?RN
Elina-neito, -- mik? teit? vaivaa?
ELINA
(istuutuu j?lleen).
Minua? Ei mik??n. Kerro vain!
BJ?RN.
No, niinkuin sanoin, -- kun h?n katsoi jotakin naista oikein silmiin, ei nainen sit? koskaan sitten unohtanut, vaan seurasi ajatuksin h?nt?, minne h?n l?htikin, ja sairastui surusta.
ELINA.
Tuon olen jo kuullut -- -- Se ei ole muuten mik??n satu, se kertomasi. Sill? mainitsemasi ritari on Nils Lykke, joka istuu viel? t?n?kin p?iv?n? Tanskan valtakunnan-neuvostossa --
BJ?RN.
Hyvin mahdollista.
ELINA
No niin, yhdentekev?; -- jatkahan!
BJ?RN.
Ja sitten sattui kerran --
ELINA
(nousee yht?kki?).
Hst, ole hiljaa!
BJ?RN.
Mik? nyt? Mik? teille tuli?
ELINA
(kuunnellen).
Kuuletko?
BJ?RN.
Mit??
ELINA.
Se on siell?. Kautta Kristuksen haavain, se on totta!
BJ?RN
(nousee paikaltaan).
Mik? siell? on? Miss??
ELINA.
H?n itse -- ritarisalissa.
(Rient?? taustalle.)
BJ?RN
(seuraa h?nt?).
Kuinka te voitte luulla --? Elina-neito, -- menk?? huoneeseenne!
ELINA.
Hst, seiso hiljaa. ?l? liiku; ?l? n?ytt?ydy! Odota; -- kuu tulee pilvist?. -- Eroitatko tuon mustan hahmon tuolla?
BJ?RN.
Taivaan pyh?t --!
ELINA.
Katso; -- nyt h?n k??nt?? Knut Alfinpojan kuvan sein??n p?in. Hahaa, se tuijottaa h?nt? liiaksi silmiin.
BJ?RN.
Elina-neito, kuulkaahan!
ELINA
(tullen etualalle lieden luo).
Nyt tied?n -- tiet?m?ni.
BJ?RN
(itsekseen hiljaa).
Se on siis sittenkin totta.
ELINA.
Kuka h?n oli, Bj?rn? Kuka h?n oli?
BJ?RN.
Sen te n?itte yht? hyvin kuin min?kin.
ELINA.
No niin. Kenenk? min? n?in?
BJ?RN.
N?itte ?itinne.
ELINA
(puolin itsekseen).
Y?n toisensa j?lkeen olen kuullut h?nen askeleensa tuolta. Kuullut h?nen kuiskivan ja voihkivan kuin kadotetun sielun. Ja laulussakin sanotaan --; ah, nyt sen uskon! Nyt uskon, ett? --
BJ?RN.
Hiljaa!
(Rouva _Inger Gyldenl?ve_ tulee nopeasti ritarisalista, huomaamatta huoneessa olijoita, menee suoraa p??t? ikkunan luo, vet?? verhot syrj??n ja tuijottaa hetken ulos, ik??nkuin t?hyst?en jotakuta maantiet? pitkin saapuvaa; sitten h?n k??ntyy ja menee verkkaan takaisin saliin.)
ELINA
(hiljaa seuraten h?nt? silmill??n).
Kalman-kalpeana, kuin ruumis --
(Melua ja v?kijoukon ??ni? kuuluu oikealta, oven ulkopuolelta.)
BJ?RN.
Mik? siell? on?
ELINA.
Mene ulos katsomaan, mik? siell? on!
(Linnanvouti Einar Huk ja suuri joukko alustalaisia ja talonpoikia n?hd??n eteisess?.)
EINAR HUK
(ovella).
Suoraa p??t? h?nen luokseen! Ja arkailu pois!
BJ?RN.
Mit? te haette?
EINAR HUK.
Inger-rouvaa itse??n.
BJ?RN.
Inger-rouvaa? N?in my?h??n illalla?
EINAR HUK.
My?h??n, mutta viel? ajoissa, luullakseni.
TALONPOJAT.
Niin, niin, -- h?nen t?ytyy kuulla meit?!
(Koko joukko tunkeutuu saliin. Samalla ilmestyy _rouva Inger Gyldenl?ve_ ritarisalin ovelle. Kaikki vaikenevat yht?kki?.)
INGER-ROUVA.
Mit? tahdotte minulta?
EINAR HUK.
Me tulimme luoksenne, jalosyntyinen rouva, aikoen --
INGER-ROUVA.
Niin, -- puhukaa!
EINAR HUK.
No, -- seh?n on rehellinen asia. Parilla sanalla, -- me tulimme pyyt?m??n teilt? lupaa ja aseita --
INGER-ROUVA.
Lupaa ja aseita? Mit? varten?
EINAR HUK.
On tullut Ruotsista huhu, ett? Taalain rahvas on noussut kapinaan ja marssii kuningas Kustaata vastaan. --
INGER-ROUVA.
Niink?? Taalain rahvas?
EINAR HUK.
Niin kertoo huhu, ja se kuuluu olevan totta.
INGER-ROUVA.
No, -- jos niin olisi asia, -- mit? Taalain miesten kapina teihin