Iltalampun ääressä I | Page 8

tuhansia kiitoksia!
Tuo ikälikkö katsoi ihmetellen häntä: -- minkä vuoksi kiittää neiti
minua?
-- Niin, minulla on suurempi syy kiitollisuuteen kuin te luulettekaan,
minun oli äsken niin raskas ollani, mutta nähdessäni miten iloisesti te
lauloitte -- niin, tuo teidän laulunne, neiti Biina -- -- --
-- Niin, tapahtuuhan tässä maailmassa joskus niinkin, että köyhä voi
antaa jotain rikkaalle, sanoi vanhus nöyrästi; sielullakin on kuivat
aikansa, jolloin se turhaan ikävöi kastetta, mutta sitte avaa Herra taas
kätensä ja "virvoittaa hänen perintönsä". Minä en voi kertoa, armas
pikku neitiseni, miten onnellinen minun sydänraukkani on tänä
hartaushetkenä ollut. Minun silmäni ovat joskus hyvin heikot ja silloin
on minun vaikea lukea, mutta kuulo, se on Jumalan kiitos mitä
parhaimpia, sen vuoksi käynkin minä niin mielelläni siellä missä
jumalan sanaa julistetaan, ja täällä uskosisarten joukossa ollessa tuntee
kaikessa suuressa heikkoudessaan itsensä ihmeteltävän vahvaksi ja
voimalliseksi. Eikö asia ole niin, rakas neiti?
Anna pudisti surullisesti päätänsä.
-- Niin no, tuumaili Biina neiti ystävällisesti, kaikki eivät tunne sitä
aivan samalla tavalla.
-- Eipä kyllä, ajatteli nuori tyttö, mutta täällä oli kuitenkin jotain, joka
ansaitsi kuulemista: erityinen uskovaisten liittokunta, jonka jäsenet
tukevat toistensa uskoa.
-- Minä en ole aivan tyytyväinen sinuun, Anna, sanoi rouva Montell
kotimatkalla. Sinä tiedät kyllä, tyttäreni, ett'ei minulla ole ollenkaan

halua moittimiseen, mutta minkä vuoksi sinä et ottanut lauluun osaa,
minä en huomannut sinun kuuluvaa ääntäsi?
-- Minä en voinut, äiti!
-- Et voinut?
-- Niin, tuon kauhean sävelen vuoksi.
-- Lapsellisuuksia, meidän pitää ensi sijassa tarkkaaman sanoja ja
ajatusta.
-- Niin, mutta minä luulen, että tuo sävel pilaa ajatuksen!
-- Ei suinkaan, päin vastoin pyhittää sävel sanat.
Anna ei vastannut tähän mitään ja äitikin vaihtoi puheen ainetta,
hänellä ei ollut koskaan tapana pitää pitkiä varoituspuheita, mutta
sittekin ymmärsi Anna varsin hyvin, ett'ei äitinsä ollut hänen
tyytyväinen, tarvittiin vain pieni, tuskin huomattava silmäkulmain
rypistys tämän selvittämiseksi. Eipä tosiaankaan ollut ketään niin hyvää
ja kelpo ihmistä kuin tuo äiti, ainoastaan sielunasioissa eivät he
ymmärtäneet toisiaan, siinä vain eroitus.
Seuraavan päivän iltapuolella kulki tuo nuori tyttö kevein askelin torin
poikki neuvosmies Hellsbergin upeaa taloa kohden. Hän oli niin iloinen
ja sydämmensä sykki tavallista kevyemmin, melkein tanssien kupeltihe
hän eteenpäin ja kenstisti kuin konsaan itse Liina rouvalla heilui tuo
pieni pystynenä ilmassa. Hänen ollessaan näin iloisena, raittiit ruusut
vielä poskia somistain, voi selvästi huomata miten paljon äiti ja tytär
olivat toistensa näköisiä.
Neuvoksetar nyökäytti hänelle päätään kuvastinlasisesta ikkunasta,
jonka ääressä hän istui tavallisella paikallaan heijastuskuvaimen takana,
jota hän nimitti "observatoriokseen". Kielikellot väittivät, että hän istui
siinä "uutisia utelemassa" ja tuo juttu huvitti suuresti niin hyvin häntä
itseään kuin leikkisää miestänsäkin.

Eteisessä tervehti Annaa pieni lihava Titti, koko talon lemmikki ja heti
sen jälkeen hänen emäntänsä, joka sydämmellisesti syleili nuorta
vierastaan.
-- Etpä tiedä, miten kummisetäsi on täällä istunut kello kädessä aina
siitä saakka kun hän nousi päivällisettoneltaan -- sanoi hän naurussa
suin. Hän on niin eloisa, kuten tiedät, ja minä olen säilyttänyt sinulle
ruokasalin seinäloukossa kappaleen Vapun kermaleivosta; muista nyt
vaan kehua sitä, niin saatpa nähdä, miten eukko tulee mielihyviinsä.
-- Sen lupaan, kummitätini.
-- Ja nyt kummisedän luo! Hän tarttui tytön käteen ja vei hänen
vierashuoneesen, missä vanha neuvosmies Hellsberg istui
rullatuolissaan, kihtitautihiset, flanellinkappaleella verhotut jalkansa
leväten pienellä tyynyllä. Ukon ystävälliset silmät loistivat
riemastuksesta nähdessään lemmikkinsä tulevan. Anna olikin
molempain vanhain silmäteränen, ja heidän helläin katseittensa
kirkastamassa valossa näyttäysi hän kaikessa pirteässä suloudessaan.
Annakin tunsi itsensä aivan kuin toiseksi ihmiseksi tässä kodissa, joka
aina lapsuudesta pitäin oli ollut hänelle niin rakas, yksin ilmakin tuntui
tässä huoneessa paljon kevyemmältä ja vapaammalta, ja tieto siitä, että
kaikki mitä hän täällä puhui ja teki, ymmärrettiin aina oikein, lisäsi
vielä hänen riemastustaan ja irrallisuuden tunnettaan. Neuvoksettarella
oli myös aivan erikoinen kyky voittaa ihmisten luottamusta ja kotinsa
teki hän mitä mieluisimmaksi turvapaikaksi heille; Annasta oli jokainoa
huonekalu tässä suuressa rakennuksessa hänelle rakas, erittäinkin oli
hän innostunut tuohon vanhankodikkaasen vierashuoneesen. Vanha
mahonkisohva ja raskaat, vaaleankellahtavalla damastilla verhotut
nojatuolit, kiinalaisesta silkistä tehty vanha tulenvarjostin, pieni kaappi
hoikkine, arvokkailla anttiikisilla posliinimuodostuksilla somistetuine
kierujalkoineen todistivat huoneen vanhaa varakkuutta ja hienoon
aistiin yhdistettyä hyvinvointia. Kiinnittävin vetovoima oli kuitenkin
tuolla rullatuolissa istuvalla harmaantuneella ukolla, joka kaikista
tuskistaan ja vaivoistaan huolimatta kuitenkin aina säilytti reippaan
leikillisyytensä, jonka vuoksi vastapuolue nimittikin häntä
"auttamattomaksi kevytmieleksi", ja talon muhoilevalla, vielä

nuorenvehmaalla emännällä, joka hyväntahtoisine, ajattelevine
silmineen ja valtaavan äidillisenä aina näytti ajattelevan vaan toisten
rattoisuutta, jolla oli suopea silmäys ja hyvä sana jokaisella.
Oli kyllä semmoisia, jotka arvelivat, ett'ei ole mikään kummakaan olla
tuommoisella leppeällä tuulella neuvoksetar Hellsbergin oloissa,
koskaan kun ei tarvitse taistella puutetta ja murhetta vastaan. Ja totta
puhuen ei neuvoksetar ollutkaan tarvinnut kokea mitään puutetta
taloudellisessa suhteessa, mutta surua oli kyllä tullut hänenkin osakseen,
vieläpä katkerinta surua. Hänen armas tyttärensä oli nimittäin kuollut
juuri kukkeimmillaan ja siten muuntanut osan noita mustia hiuksia
harmaiksi. Kenties olikin Anna hänelle niin rakas juuri sen vuoksi, että
hän muistutti hänen "pientä Augustaansa".
Nyt istui tuo nuori tyttö näiden hyvien ystäviensä keskellä, Titti
polvellaan ja kermaleivos