Iltalampun ääressä I | Page 8

minun vaikea lukea, mutta kuulo, se on Jumalan kiitos mit? parhaimpia, sen vuoksi k?ynkin min? niin mielell?ni siell? miss? jumalan sanaa julistetaan, ja t??ll? uskosisarten joukossa ollessa tuntee kaikessa suuressa heikkoudessaan itsens? ihmetelt?v?n vahvaksi ja voimalliseksi. Eik? asia ole niin, rakas neiti?
Anna pudisti surullisesti p??t?ns?.
-- Niin no, tuumaili Biina neiti yst?v?llisesti, kaikki eiv?t tunne sit? aivan samalla tavalla.
-- Eip? kyll?, ajatteli nuori tytt?, mutta t??ll? oli kuitenkin jotain, joka ansaitsi kuulemista: erityinen uskovaisten liittokunta, jonka j?senet tukevat toistensa uskoa.
-- Min? en ole aivan tyytyv?inen sinuun, Anna, sanoi rouva Montell kotimatkalla. Sin? tied?t kyll?, tytt?reni, ett'ei minulla ole ollenkaan halua moittimiseen, mutta mink? vuoksi sin? et ottanut lauluun osaa, min? en huomannut sinun kuuluvaa ??nt?si?
-- Min? en voinut, ?iti!
-- Et voinut?
-- Niin, tuon kauhean s?velen vuoksi.
-- Lapsellisuuksia, meid?n pit?? ensi sijassa tarkkaaman sanoja ja ajatusta.
-- Niin, mutta min? luulen, ett? tuo s?vel pilaa ajatuksen!
-- Ei suinkaan, p?in vastoin pyhitt?? s?vel sanat.
Anna ei vastannut t?h?n mit??n ja ?itikin vaihtoi puheen ainetta, h?nell? ei ollut koskaan tapana pit?? pitki? varoituspuheita, mutta sittekin ymm?rsi Anna varsin hyvin, ett'ei ?itins? ollut h?nen tyytyv?inen, tarvittiin vain pieni, tuskin huomattava silm?kulmain rypistys t?m?n selvitt?miseksi. Eip? tosiaankaan ollut ket??n niin hyv?? ja kelpo ihmist? kuin tuo ?iti, ainoastaan sielunasioissa eiv?t he ymm?rt?neet toisiaan, siin? vain eroitus.
Seuraavan p?iv?n iltapuolella kulki tuo nuori tytt? kevein askelin torin poikki neuvosmies Hellsbergin upeaa taloa kohden. H?n oli niin iloinen ja syd?mmens? sykki tavallista kevyemmin, melkein tanssien kupeltihe h?n eteenp?in ja kenstisti kuin konsaan itse Liina rouvalla heilui tuo pieni pystynen? ilmassa. H?nen ollessaan n?in iloisena, raittiit ruusut viel? poskia somistain, voi selv?sti huomata miten paljon ?iti ja tyt?r olivat toistensa n?k?isi?.
Neuvoksetar ny?k?ytti h?nelle p??t??n kuvastinlasisesta ikkunasta, jonka ??ress? h?n istui tavallisella paikallaan heijastuskuvaimen takana, jota h?n nimitti "observatoriokseen". Kielikellot v?ittiv?t, ett? h?n istui siin? "uutisia utelemassa" ja tuo juttu huvitti suuresti niin hyvin h?nt? itse??n kuin leikkis?? miest?ns?kin.
Eteisess? tervehti Annaa pieni lihava Titti, koko talon lemmikki ja heti sen j?lkeen h?nen em?nt?ns?, joka syd?mmellisesti syleili nuorta vierastaan.
-- Etp? tied?, miten kummiset?si on t??ll? istunut kello k?dess? aina siit? saakka kun h?n nousi p?iv?llisettoneltaan -- sanoi h?n naurussa suin. H?n on niin eloisa, kuten tied?t, ja min? olen s?ilytt?nyt sinulle ruokasalin sein?loukossa kappaleen Vapun kermaleivosta; muista nyt vaan kehua sit?, niin saatpa n?hd?, miten eukko tulee mielihyviins?.
-- Sen lupaan, kummit?tini.
-- Ja nyt kummised?n luo! H?n tarttui tyt?n k?teen ja vei h?nen vierashuoneesen, miss? vanha neuvosmies Hellsberg istui rullatuolissaan, kihtitautihiset, flanellinkappaleella verhotut jalkansa lev?ten pienell? tyynyll?. Ukon yst?v?lliset silm?t loistivat riemastuksesta n?hdess??n lemmikkins? tulevan. Anna olikin molempain vanhain silm?ter?nen, ja heid?n hell?in katseittensa kirkastamassa valossa n?ytt?ysi h?n kaikessa pirte?ss? suloudessaan.
Annakin tunsi itsens? aivan kuin toiseksi ihmiseksi t?ss? kodissa, joka aina lapsuudesta pit?in oli ollut h?nelle niin rakas, yksin ilmakin tuntui t?ss? huoneessa paljon kevyemm?lt? ja vapaammalta, ja tieto siit?, ett? kaikki mit? h?n t??ll? puhui ja teki, ymm?rrettiin aina oikein, lis?si viel? h?nen riemastustaan ja irrallisuuden tunnettaan. Neuvoksettarella oli my?s aivan erikoinen kyky voittaa ihmisten luottamusta ja kotinsa teki h?n mit? mieluisimmaksi turvapaikaksi heille; Annasta oli jokainoa huonekalu t?ss? suuressa rakennuksessa h?nelle rakas, eritt?inkin oli h?n innostunut tuohon vanhankodikkaasen vierashuoneesen. Vanha mahonkisohva ja raskaat, vaaleankellahtavalla damastilla verhotut nojatuolit, kiinalaisesta silkist? tehty vanha tulenvarjostin, pieni kaappi hoikkine, arvokkailla anttiikisilla posliinimuodostuksilla somistetuine kierujalkoineen todistivat huoneen vanhaa varakkuutta ja hienoon aistiin yhdistetty? hyvinvointia. Kiinnitt?vin vetovoima oli kuitenkin tuolla rullatuolissa istuvalla harmaantuneella ukolla, joka kaikista tuskistaan ja vaivoistaan huolimatta kuitenkin aina s?ilytti reippaan leikillisyytens?, jonka vuoksi vastapuolue nimittikin h?nt? "auttamattomaksi kevytmieleksi", ja talon muhoilevalla, viel? nuorenvehmaalla em?nn?ll?, joka hyv?ntahtoisine, ajattelevine silmineen ja valtaavan ?idillisen? aina n?ytti ajattelevan vaan toisten rattoisuutta, jolla oli suopea silm?ys ja hyv? sana jokaisella.
Oli kyll? semmoisia, jotka arvelivat, ett'ei ole mik??n kummakaan olla tuommoisella leppe?ll? tuulella neuvoksetar Hellsbergin oloissa, koskaan kun ei tarvitse taistella puutetta ja murhetta vastaan. Ja totta puhuen ei neuvoksetar ollutkaan tarvinnut kokea mit??n puutetta taloudellisessa suhteessa, mutta surua oli kyll? tullut h?nenkin osakseen, viel?p? katkerinta surua. H?nen armas tytt?rens? oli nimitt?in kuollut juuri kukkeimmillaan ja siten muuntanut osan noita mustia hiuksia harmaiksi. Kenties olikin Anna h?nelle niin rakas juuri sen vuoksi, ett? h?n muistutti h?nen "pient? Augustaansa".
Nyt istui tuo nuori tytt? n?iden hyvien yst?viens? keskell?, Titti polvellaan ja kermaleivos siev?sti asetettuna pienelle tarjottimella eteens? p?yd?lle. Kummiukolla oli niin paljon kertomista ulkomaalaisista aikakauskirjoistaan ja kummi?iti n?ytti h?nelle muutaman aivan uudenaikaisen neulontatekeleen -- neulominen oli nimitt?in t?m?n kunnon rouvan keppihevonen. Anna puoleltaan kuunteli ja katseli ja lomasta ylisteli Vapun leivosta mit? vilpitt?mimmin. Sitte asettausi h?n kauniin pianinon eteen, antaen ??nens? hel?hdell? tuossa korkeassa huoneessa ja siten ilahuttaen kummiukkoaan h?nen lempilauluillaan.
Miten toisin olikaan t??ll? kuin kotona. Siell? ?iti ei tahtonut kuulla koskaan muita kuin Siionin veisuja, tai mahdollisesti jonkun virren, is? taasen ei ymm?rt?nyt musiikista mit??n. T??ll? kummiukko sen sijaan nautti t?ydest? syd?mmest??n laulusta, varsinkin nuo raittiit kansanlaulut tekiv?t h?neen syv?n vaikutuksen ja kyynelet v?ikehtiv?t kummi?idin kauniissa silmiss? joka kerta kun s?velet saivat h?nen syd?mmens? j?nteet voimakkaammin v?reilem??n.
Anna lauloi laulamistaan, sitte alkoi h?n