Iltalampun ääressä I | Page 9

omia haaveilus?veleit??n, vaivuttaen kuulijansa suloiseen uinailuun, josta heid?t ?kki? tempasi er??n tunnetun katuviisun r?ike? s?vel.
-- Mit?, mit? nyt, lapseni? huusi kummiukko ?llistyneen?.
-- Min? tuskin tulin ajatelleeksi mit? soitin, vastasi Anna, lopettaen soittonsa ep?soinnulla. -- He lauloivat tuon laulun eilen yhdistyksen illanvietossa.
-- Tuonko juomalaulun, ehei tytt?seni, siit? ei tullut mit??n!
-- Voi hyv? kummiset?seni, min? tarkoitan ainoastaan s?velt?, sanat olivat Siionin kanteleesta.
-- Ahaa, sanoi vanha Hellsberg pitk?veteisesti.
-- Min? en voinut laulaa mukana, se oli minulle aivan mahdotonta, virkkoi Anna.
-- Etp? ainakaan, se oli luonnollista, mutta ne toiset pitiv?t sit? tietystikin varsin kauniina?
Ukko n?ytti niin ilkamoiselta, ett? Annan piti vasten tahtoaankin vet?? suunsa nauruun.
-- Niin, lapseni, mielipiteist? ja ma'usta ei meid?n pid? koskaan v?itell?.
Neuvoksetar kohotti lempe?n varoittavasti sormensa, h?n ei siet?nyt milloinkaan pienint?k??n ivan heng?hdyst? kaupungin toisesta puolueesta.
-- Ei, ei, ?l?h?n toki pelk??, yst?v?iseni, eih?n t?ss? ole kysymyksess? mik??n Montechi ja Capuletti, vaan ainoastaan Montellit ja Hellsbergit, pieni jokap?iv?istarina Kolmikulmalta -- muhoili ukko leikkis??n tapaansa.
-- Min? en tied? mit? ne toiset oikeastaan pitiv?t siit?, vastasi Anna, mutta n?hdess?ni vanhan Biina-neidin seisovan ja laulavan yli ??riens? tulvivasta syd?mmest??n, silloin unohdin min? tuon kauhean s?velen ja yhdyin heid?n lauluunsa -- ja sisimm?st?ni.
Neuvoksetar veti h?net luokseen ja suuteli h?nen kaunista, vilpitt?m?n-ilmeist? otsaansa.
-- Sin? olet oikeassa lapseni! Meid?n kallis Herramme ja Vapahtajamme katsoo syd?mmeen eik? s?veleesen, jolla h?nt? ylist?mme, vaikka min? kyll? my?nn?n, ett? maailmalliset s?velet hengellisiin lauluihin sovitettuina usein vaivaavat minuakin. Sielu kyll? halusta tahtoo kohota korkeuteen puhtaimpain ja pyhimp?in s?velten siivill?, mutta p??asia on kuitenkin, ett? laulamme syd?mmest?mme, kuten minun hyv?, kunnon Biinani tekee. Min? luulen, ett? minun pikku Annani on v?liin hiukan v?synyt noihin raamatunselityksiin, jatkoi neuvoksetar pikkuisen vaitiolon j?lkeen. Vaan luulenpa kuitenkin, ett? nuo selitykset ovat suureksi hy?dyksi seurakunnalliselle el?m?llemme ja sis?l?hetyksellemme, se on, jos jumalan sanaa vaan puhtaasti ja selv?sti jaetaan ja t?m? tapahtuu sopivaan aikaan. Sinuun voimme kenties sovittaa viisaan Salomonin sanat "liika saarnaaminen k?y v?sytt?v?ksi", selityshetket eiv?t silloin voi johtaa jumalan sanalle, vaan p?in vastoin -- --.
-- Er??n kerran, ollessani vanhempaisi kanssa muutamalla hartaushetkell?, satuin min? istumaan suutari Sormusen taakse, tuon raukan kyttyr?selj?n, jonka hyvin kyll? tunnet, ja harvoinpa on kokonaiset kirkkokonsertit minua niin virkist?nyt kuin tuon viallisen heikko ??ni kun h?n kuohuvain kyynelten vallassa juhlallisella ??nell? lauloi "Vapahtajani jo pian ompi t??ll'".
Anna kumartui ja suuteli h?nen k?tt??n, n?kyip? kummiukkokin pyyhk?sev?n jotain kosteaa silm?nurkastaan. Kenties leijaili t?t? seuraavan hiljaisuuden aikana enkeli huoneessa, vaikk'ei kukaan n?hnyt sen siipien siinn?hdyksi?.
* * * * *
Annan kulkiessa kotiinsa t?lt? vierailultaan, tuli joku reippain askelin h?nen j?less??n k?yt?v?ll? ja samalla kuului iloinen ??ni: -- Hyv?? iltaa, pikku sisarueni!
-- Iltaa, Juho; mist? sin? tulet?
-- Kaupungin kellarista ja sin? Hellsbergist?, eik? niin? Set? kai oli kerrassaan oivallinen!
-- H?n oli iloinen ja yst?v?llinen, kuten tavallisesti, vastasi Anna hymyillen veikon omituiselle puhetavalle. -- Tuletko kotiin minun kanssani?
-- En, en mill??n muotoa -- h?n veti kelpo siemauksen ?sken sytytt?m?st??n sikaarista. -- Saat sen uskoa, ett? meill? on ollut aika hauskaa herra Wolfgangin kanssa, h?n on aito miehi?. -- --
-- Sek? saksalainen kauppamatkustaja, joka oli eilen is?n luona?
-- H?n juuri, mutta juuri kun h?nen parhaimmat kokkapuheensa olivat ylimmill??n, muistui mieleeni s?hk?sanoma, jonka l?hett?misest? viel? t?n? iltana olin antanut lupauksen is?lleni; ja aika olikin paras, jos vain kerki?n sen toimittaa ennen lenn?tintoimiston sulkemista.
-- Mutta sitte tulet sin? kuitenkin kotiin, Juho?
-- En suinkaan, vunukkaiseni, me sy?mme hiukan iltapalasta saksalaisen luona numero viidess? -- h?n matkustaa y?ll?.
Anna huokasi. -- Tied?tk?, ett? ?iti n?ytt?? niin murheelliselta aina milloin vain sinun paikkasi illallisp?yd?ss? on tyhj? -- sanoi h?n.
-- Niin, ?iti on oikea aitohelmi, h?nell? on l?mmin syd?n ep?kelpoa poikaansa kohtaan -- vastasi nuori mies hyv?ns?vyisesti -- mutta katsohan, Anna, asia on kun onkin niin, ett? nykyisell? kannallaan ei meid?n kotimme tyydyt? minua t?ydellisesti. ?l?k? sin?k??n, sisarueni, nyt hy?kk?? kimppuuni siveyssaarnoinesi, muuten l?hden min? seitsenpenikulmaisin askelin suoraan lenn?tintoimistoon.
-- No mutta tied?th?n sin?, vei'oni, ett? minulla ei ole tapana soimata sinua.
-- Tied?n, tied?n, sin? olet aimokkain sisko maailmassa -- h?n asetti hell?sti sisarensa k?sivarren omaansa -- min? tied?n voivani puhella sinun kanssasi avomielisesti, sin? ymm?rr?t minua. N?ets?, meid?n kotoiset tapamme ovat aina tuntuneet minusta kovin painustavilta: is?ni kanssa en voi koskaan olla oikein samansointuinen, h?n akkiloipi aina konttorikirjojaan, ja mit? ?itiin tulee, niin h?n on, kuten jo sanoin, oikea aitohelmi naisten joukossa, mutta h?nen siirappikristityit? tuttaviaan en min? suoraan sanoen voi ollenkaan k?rsi?, he aivan eroittavat ?idin ja pojan.
-- Kun ollaan nuoria, pikku sisarueni, ei pid? elonhehkulta siipi? katkoa, siell? kotona kurpistellaan kulmia viattomimmallekin leikille, ja olenpa varma, ett? neiti Fager ja ne muut "sisaret" ovat jo aikoja sitte tuominneet minut helvettiin!
-- ?l? toki noin puhu miss??n tapauksessa, Juho!
-- No no, kenties intoilen hieman, mutta totuus on ja pysyy totuutena, eli mit? arvelet siit?, ett? aina konttoorista tullessamme l?yd?mme neitej? ja matammeja tungeskelevan ?idin ymp?rill?, niin ett'ei h?n jouda muille korvaa lainaamaan, tai huoneen kihisev?n t?ynn? vieraita ihmisi? ja jonkun mustanuttuisen, eli useimminkin jonkun her?nneen nurkkasaarnaajan jostain id?st? tai l?nnest? pauhaavan kaikin voimin -- se, Anna, karkoittaa minut