Iltalampun ääressä I | Page 7

j?rkkym?tt?m?n ankaruutensa vuoksi tomuun lannistava. H?nest? oli kaikki kovin ihmism?ist?, lapsuus viattomine leikkeineen, nuoruus tuhansine toiveineen ja miehuus vakavine kutsumuksineen, elinvaatimuksineen ei ollut mink??n arvoinen. H?n eli omassa suljetussa maailmassaan, ajatukset kiinnitettyin? katoovaisuuden loppukohtaan hautaan ja sit? seuraavaan el?m??n, h?n oli varma maailman kadotuksenalaisuudesta, mutta h?n ei vihannut eik? rakastanut sit?.
Kun Anna Montell viel? oli pieni tytt?nen, niin h?n, v?sytty??n kovin pitkien raamatunselitysten aikana, usein katseli tutkiellen nurkastaan iso?itins? kasvoja, aprikoiden olisiko niiss?kin joskus, ollessaan nuoret ja varmaan kauniitkin, hymynv?reit?kin v?ikehtinyt. Mutta koskaan ei h?n p??ssyt mihink??n p??t?kseen noiden lapsellisten mietiskelyjens? suhteen. My?hemmin kiinnittyi h?nen katseensa er??seen toiseen merkikk?isyyteen tuon vanhan naisen omituisessa ulkoluomuksessa. Istuessaan aivan mustaan puettuna nojatuolissaan, hopeanvalkeat hiukset taaksep?in ty?nnettyin?, n?ytti h?n tuosta nuoresta tyt?st? joltain vanhantestamentin-aikuiselta tiet?j?-akalta, yht? jyrk?sti eroavana nykyisest? ajasta kuin elonl?mp? eroaa kuolon kylmyydest?. Viel?kin tuntuvammaksi tuli t?m? vaikutus sen j?lkeen kun iso?iti? kohtasi silm?tauti, joka aivan kokonaan turmeli h?nen n?k?ns?, tehden katseen j?yk?ksi ja lasittavaksi. Kun h?n siis tirrotti liikkumatonna eteens?, n?ytti h?n melkein joltain henkienn?kij?lt?. H?n nimitti kaikkia omaan puolueeseensa kuuluvia miehi? "veljiksi" ja naisia tytt?riksi, tytt?rentytt?riksi, tai "rakkaiksi sisariksi", viett?en sokeana p?iv?ns? k?det rukoukseen ristittyin? tai veisaten hengellisi? lauluja ??nell?, joka h?nen korkeasta ij?st??n huolimatta viel? oli s?ilytt?nyt kauniin, juhlallisen soinnun.
* * * * *
Seuraavana p?iv?n? sen j?lkeen kuin pastori T?rne piti tuon ennen mainitsemamme esitelm?n Montellissa, l?hti Liina rouva tytt?rineen kello viiden ajoissa iltap?iv?ll? ompeluseuran kokoukseen; h?n oli nimitt?in sen puheenjohtaja. Sateisesta s??st? huolimatta kulkivat molemmat naiset jalkaisin, sill? rouva Montellin perusajatuksena oli ajaa niin harvoin kuin mahdollista -- neuvoksetar Hellsberg sit? vastoin ajeli varsin usein, kovin turpea ruumiinsa kun synnytti k?velless? heng?styst?. Ja s??lle ei Liina rouva pannut koskaan mit??n arvoa, vaan oli alituiseen, aivan kuin tuon virkun luonteensa pakottamana liikkeess?, niinp? h?n t?mm?isen?kin koleana p?iv?n? oli mit? parhaimmalla tuulella astuessaan yhdistyksen suureen kokoussaliin.
Kaikki naiset nousivat melkein yht'aikaa ja tervehtiv?t arvokkaalla syd?mmellisyydell? rakasta puheenjohtajaansa, joka taasen puoleltaan otti tuon kunnioituksen vastaan mit? luonnollisimpana ja asiaan kuuluvimpana, h?n kun oli jo monet ajat tottunut olemaan joukon etevimp?n?.
Tavallisen reippautensa avustuksella oli h?n heti kaikista selvill?, jakoi t?it? ja tarkasteli niit?, antoi oikealla ja vasemmalla pyydettyj? neuvoja ja viittaeli v?lkkyvill? leikkuusaksilla kuin valtikalla.
Mehil?ispes?lle omituisen surinan tapaista kuului salissa, vaan siell?p? olikin koolla nelj?tt?kymment? eri ik?ist? naista, kaksi ompelukonetta k?yd? huristi mink? kerkisiv?t ja aaltoilevan meren tavalla kiihtyi ja hiljeni puhelu.
Pastori T?rnen edellisen? iltana pit?m?? raamatunselityst? ylisteli jokainen seuraan kuuluva, paitsi Anna Montell, joka oli ompelunsa, pakanalapsille aijotun pummulimekon, yli kumartuneena. T?t? paitsi k?siteltiin hyv?ntekev?isyysiltaman toimeenpanoa jonkun nuoren musikaalisen neron auttamiseksi, jonka homman johtajana tulisi olemaan rouva Hellsberg. Yksin pienimmist?kin seikoista oltiin tavattoman selvill? ja homman toimeenpanija sai sivumennen muutamia kelpo letkauksia. Annasta tuntuivat ne kovin ilkeilt?, h?nen ?itins? taasen teki ty?t? uutterasti, mutta vaitelijaana ja omituinen, viekas ilme viisaissa silmiss??n.
Kuin ukkosen jymyn vaijentamana hiljeniv?t ??net: pastori T?rne seisoi kynnyksell?. Useat vuolaimmatkin puhujat n?yttiv?t kovin ?llistyneilt?, mutta aina malttinsa pit?v? Liina rouva toivotti mit? herttaisimmalla tavalla pastorin tervetulleeksi, puhellen vilkkaasti h?nen kanssaan, kunnes toisetkin enn?ttiv?t tyynty?. Pastori ilmoitti my?s pian, ett? h?n rouva Montellin kehoituksesta oli tullut t?nne, esitt??kseen hiukan jumalan sanaa arvoisalle kokoukselle. Jokainen antausi taasen uutterasti ty?h?n k?siksi ja nuori pappi sijoittausi heid?n keskelleen, istuen Raamattu k?dess? ja, kuten n?ytti, varsin tyyneen? ja ujoilemattomana. Annasta tunnusti h?n kokonaan kutsumukseensa hurmauneelta ja h?nen suorasta esiintymisest??n sek? palavasta rukouksestaan piti h?n hyvin paljon. Mutta tekstinselitys ei vaikuttanut h?neen nytk??n mit??n. Se oli kyll? armosanoman lahjomatonta julistusta ja vakavaa kutsumista, mutta jokap?iv?iseen el?m??n ei h?n sit? sovittanut, tuohon el?m??n, joka juuri nytkin mit? erillaisimpina tunteina sykki noissa h?nt? ymp?r?iviss? syd?mmiss?.
Esitelm?n p??tytty? ehdotti muuan, ett? laulettaisiin joku "rakas siioninvirsi", kuten ehdottelija sit? nimitti. Pastori yhtyi siihen ja kaikki muut, paitsi Anna, herkesiv?t veisaamaan. H?n painalsi p?in vastoin p??tt?v?sti pehme?t huulensa toisiaan vastaan, sill? n?m? hartaat, her?tykseksi aijotut sanat menettiv?t kokonaan arvonsa h?nen silmiss??n maailmallisen, aivan jonkun tappelulaulun tapaisen s?velens? kautta. X:n katupojat olivat t?lle s?velelle sepinneet toiset sanat ja sen vuoksi juuri tuntuivatkin ne h?nest? niin korvia vihlovilta. Mutta er??n vanhanpiian loistavista silmist? h?nt? kohdannut ilme teki uuden vaikutuksen. Tuo hento nainen n?ytti niin onnelliselta, melkeinp? kirkastetulta, seisoessaan siin? ja laulaessaan kehnolla, sortuneella ??nell?ns?, ett? Annan silmiin valahti kyynelet ja tuo kauvan etsim?ns? hartaus t?ytti h?nen janoovan sielunsa.
Heti laulun vaijettua hiipi h?n hiljaan neiti Biinan viereen, puristi h?nen k?tt??n ja kuiskasi: -- kiitoksia, tuhansia kiitoksia!
Tuo ik?likk? katsoi ihmetellen h?nt?: -- mink? vuoksi kiitt?? neiti minua?
-- Niin, minulla on suurempi syy kiitollisuuteen kuin te luulettekaan, minun oli ?sken niin raskas ollani, mutta n?hdess?ni miten iloisesti te lauloitte -- niin, tuo teid?n laulunne, neiti Biina -- -- --
-- Niin, tapahtuuhan t?ss? maailmassa joskus niinkin, ett? k?yh? voi antaa jotain rikkaalle, sanoi vanhus n?yr?sti; sielullakin on kuivat aikansa, jolloin se turhaan ik?v?i kastetta, mutta sitte avaa Herra taas k?tens? ja "virvoittaa h?nen perint?ns?". Min? en voi kertoa, armas pikku neitiseni, miten onnellinen minun syd?nraukkani on t?n? hartaushetken? ollut. Minun silm?ni ovat joskus hyvin heikot ja silloin on