Iltalampun ääressä I | Page 5

ajatellessaan tuota erikoista ??nenpainoa, jonka rouva Montell pani sanalle -- meille --. Rakas ulkokullattu! ajatteli h?n. Talon is?nt? l?heni samalla:
-- Mik? kunnia meid?n matalalle majallemme, kun serkku malttoi j??d? meille teet? juomaan, sanoi h?n omituisella honottavalla ??nell?.
-- Kas serkkua, kun on liian kohtelias, kuten tavallisesti, vastasi neuvoksetar, p??st?en raikkaan naurun, jolloin kaksi rivi? hyvin hoidettuja hampaita paljastui, antaen h?nelle, kaikesta ruumiinsa vantteruudesta huolimatta, viel? aivan nuorehkon n??n.
-- Milt? tunnustaa meid?n uusi pastori?
-- Varsin pidett?v?lt?, mutta vaikeaahan tuo on lausua mit??n p??tt?v?? jonkun papin lahjoista n?in lyhyen tuttavuuden perusteella.
Rouva Montell ja neiti Fager vaihtoivat salaymm?rteisen silm?yksen, he huomasivat selv?sti neuvoksettaren kykenem?tt?myyden arvostelemaan semmoista opettajaa kuin pastori T?rne.
Herra Montell osoitti t?ll? aikaa neiti Fagerin katkeraksi mieliharmiksi mit? huomaavaisinta kohteliaisuutta t?lle vieraalleen, kunnes t?m? nousi heitt??kseen hyv?stins?.
-- Hyv?sti, pieni kummitytt?seni, -- h?n suuteli Annaa syd?mmellisesti -- ja huomennahan sin? tulet kummiukkoasi terveht?m??n?
Ennenkun Anna enn?tti vastata, sanoi Liina rouva yst?v?llisesti, mutta vakavan painokkaasti: -- Kiitoksia Annan puolesta, paras kummit?ti, mutta huomenna kokoontuu ompeluseura ja pastori T?rne on luvannut tulla sinne pit?m??n meille puheen, eik? Annan sovi j??d? sielt? pois.
-- Ei luonnollisestikaan, eh?tti neiti Fager v?liin.
-- Niin, mutta jos kummit?ti niin haluaa, v?itti herra Montell tehden kumarruksen, joka oli olevinaan hyvin ritarillinen.
-- No kaikkiakin, Anna on yht? tervetullut ylihuomennakin, vastasi neuvoksetar hyv?ntahtoisesti. Hyv?? y?t?, yst?v?iseni!
-- Suo, serkkuseni, minun saattaa sinua alas rappusista -- herra Montell, joka muulloin oli jotenkin kankea, oli nyt nuortea kuin vitsas; h?n n?ytti pit?v?n neuvoksetarta eritt?in suuressa arvossa. Mutta neiti Fager puristi ohuvia huuliaan yhteen, mumisten: -- tarpeetonta hupsuttelua! H?n kietoi vanhan vaippansa ymp?rilleen ja katosi aivan huomaamatta.
* * * * *
Asia oli kun olikin niin. Neiti Fager ja h?nen hengenheimolaisensa kyll? pitiv?t herra Montellin k?yt?st? Hellsbergi? kohtaan aivan liian mairittelevana, mutta Liina rouva vaikeni viisaasti, h?n tiesi miehell??n olevan useita t?hdellisi? syit? siihen. Ensinn?kin oli neuvoksetar pormestarin sisar ja h?nelle sek? miehelleen antoi koko kaupunki aivan erikoisen arvon, oli siis viisainta olla hyviss? kirjoissa heid?n kanssaan, tuumi herra Montell; sit? paitsi olivat n?m? perheet Liinan ?idin kautta hiukan sukuakin toisilleen ja viho viimmeksi olivat Hellsbergit hyviss? varoissa. He olivat olleet Annan kummeina, olivat ainoan tytt?rens? kuoleman j?lkeen j??neet aivan lapsettomiksi ja kukapa tiesi mit? he viel? aikoivat tehd? kummityt?lleen. Liina rouva ei kuitenkaan antanut samaa arvoa n?ille etuisuksille kuin h?nen herransa ja miehens?, h?n antoi todellista arvoa neuvoksettaren luonteen synnynn?iselle aitohikkuudelle, vaikk'ei heid?n uskonnolliset n?k?kantansa aivan yhteen sulauneetkaan. Mutta heid?n v?lill??n oli kuitenkin olemassa joku nikara, joku salainen kilvoittelu, neuvoksettaren puoleltaan antamatta siihen kuitenkaan mit??n aihetta.
Vanhemmalla heist? oli luonnollisesti ollut huomattava yhteiskunnallinen asema jo silloin kuin Liina rouva oli viel? nuori tytt?; h?nell? oli luottamustoimensa useissa yhdistyksiss?, ollen samalla kaiken neron ja sivistyksen edustaja paikkakunnalla. Kauniissa, vierasvaraisessa kodissaan otti h?n ja pitk?llisen sairauden rasittama miehens? vastaan kaikkia, joita X:ss? pidettiin "sivistyneihin" kuuluvana, sit? paitsi oli heid?n talonsa aina kaikkein matkustavain taiteilijain ja muiden kaupungissa k?yv?in etev?in henkil?itten herttaisin vierailupaikka.
Neuvosmies Hellsberg oli nuorempana lueskellut, mutta rikkaan kauppiaan ainoana poikana sijoittui h?n lukunsa p??tetty??n kotikaupunkiinsa ja antausi is?ns? asioita hoitamaan. H?n oli kuitenkin jo aikoja sitte kivulloisuuden vuoksi vet?ytynyt hiljaisuuteen ja eleli nyt varakkaana miehen? kodissa, jonka h?nen hienosti sivistynyt ja lahjakas vaimonsa j?rjesteli mit? viehkeimm?ksi. H?n oli my?s eritt?in musikaalinen, olipa nuorempana k?ytellyt viulunjoustakin melko sulavuudella, kaikki X kaupungin musikaaliset kyvyt voivatkin sen vuoksi luottaa h?nen hyv?ntahtoisuuteensa ja jokaisessa yrityksess?, miss? musiikki vain tuli kysymykseen, oli Hellsberg kielt?m?tt? etukynness?.
Kaikkiin n?ihin asianhaaroihin n?hden olikin neuvosmies ja vaimonsa jonkunlaisia taiteen suojelushengett?ri? kaupungissaan. Vaan t?m?p? her?tti kateenhaimenta er??ss? ankaran suljetussa joukkueessa, jossa kauppias Montell ja Liina rouva olivat johtavia. Kaupunki oli jo vuosikausia ollut jaettuna kahteen jyrk?sti eroavaan puolueesen, Montellilaiset nimittiv?t toisia muitta mutkitta "maailmanlapsiksi", vaan itse??n "her?nneiksi".
X:kaupungin uskonnollinen suunta johtui oikeastaan rouva Montellin suvusta, h?nen vanhempainsa kodista. H?nen enonsa oli nimitt?in pappi, sek? hyvin innostunut siihen hengelliseen liikkeesen, joka muutamia vuosikymmeni? takaperin alkoi levit? maassamme. H?n vaikutti mink? voi liikkeen edist?miseksi ja juuri h?nen vanhempansa olivat ensimm?isi? "pietistej?". Heid?n kotonaan pidettiin ahkerasti raamatunselityksi?, joissa samaan suuntaan kuuluvat papit ja maallikot jakoivat jumalan sanaa; he eroittivat itsens? kokonaan kaikista entisist? seurustelututtavistaan, jotka eiv?t vain yhtyneet heid?n uskonnolliseen katsantokantaansa ja liittyiv?t ainoastaan uskonheimolaisiinsa. Olipa heiss? viel? jonkunverran ankaraa tuomitsevaisuuttakin, vaikka tosin heit?, syv?? vakavuutta t?ht??m?ns? totuuden t?hden, usein tunnettiin v??rinkin ja halveksittiin.
Semmoisissa oloissa oli Liina Ringvall kasvanut; h?n oli vanheimpainsa ainoa tyt?r, kaunis, hyv?p?inen ja k?yt?nn?llisesti lahjakas. ?iti, joka uskoninnon ensi kuohuissa muuttui melkein ulkokullatuksi, tyyntyi joinkin m??rin vuosien vieriess?, mutta kaikissa tapauksissa piti h?n kuitenkin tytt?rens? tiukoissa ohjaksissa. Aivan itsens? kaltaiseksi ei h?n kumminkaan h?nt? tahtonut muodostaa, h?n ei esim. pakottanut h?nt? k?ym??n muista eroavassa vaatetuksessa. Tytt? sai varsin hyv?n kasvatuksen, kehjeten varsinkin k?yt?nn?llisill? aloilla huomattavaksi. T?ytetty??n tuskin kuuttatoista, h?nt? jo kosi ?skett?in kaupunkiin muuttanut kauppias Montell, saamatta kuitenkaan vanhempain my?nnytyst?, h?n kun ei ollut heid?n uskonheimolaisiaan. Mutta tuo nuori miesp? omasikin melkoisen m??r?n luontaista sitkeytt? eik? liestynytk??n niin helposti kerran tekem?st??n p??t?ksest?. H?n alkoi ahkerasti seurustella noiden ankarain uskovaisten piireiss?, k?yden aina heid?n