Iloisia juttuja IV | Page 8

tulevaisuutta kohden. Heid?n matkansa p??m??r?n? tietysti olivat Chicagon kuuluisat teurastuslaitokset.
Maanviljelysseudulla toki savu v?h?n h?lveni. Chicagossa j?tti meid?t se tulinen kiirekin, joka oli ollut seuralaisenamme koko matkan. Saimme l?hes p?iv?kauden odottaa junaa, ja silloin karkasimme katsomaan kaupunkia. Oli jotenkin sellainen kuin Pietari olisi ilman poliiseja ja sotav?ke?. Juomakauppoja ja kapakoita t??ll? oli joka askeleella, niinkuin muuallakin matkamme varrella oli n?ytt?nyt olevan, mutta yht??n juopunutta en ollut n?hnyt sitte kuin Hullissa, jossa er??n vastaantulevan merimiehen punakkuus hieman minua ep?ilytti. Kyll? kai ne t??ll?kin ryypiskelev?t ihmiset, viel?p? oikein asiaksi asti, mutta eiv?t reuhaa eiv?tk? hoipertele pitkin katuja.
Maanviljelysseutua seurasivat ruohoaavikot, viel? ik?v?mm?n ja yksitoikkoisemman n?k?iset kuin ne, joita olimme kulkeneet. Ainoana vaihteluna olivat jyrkk?reunaiset hiekkaharjanteet, jotka olivat aivan nykyaikaisten patterien n?k?iset. Niitten turvissa mahtaisi Europan sotajoukoilla olla hauska ammuskella toisiaan. Sinne ne mahtuisivat kaikki ja siell? saisivat ket??n h?iritsem?tt? tuhota toisensa.
Vihdoin tuli L?nnen vuoristo, jylh? ja villi. Juna kulki sellaisia jyrk?nteit?, ett? oikein pelotti, varsinkin kun rautatie rotkojen poikki n?ytti olevan heikonlaisilla perustuksilla. Aivan kuin kiusalla lis?ttiin vauhtia juuri n?ill? pahimmilla paikoilla.
Matkan varrella yhdyimme taas uusiin suomalaisiin siirtolaisiin. Heit? oli t?nne ajanut sama pakko kuin ennen tapaamiammekin: Suomessa ei ole ty?t?. Monetkin olivat kulkeneet ristiin rastiin koko Suomenmaan, hakien ty?t?, mutta turhaan. Joku oli l?htenyt asevelvollisuutta pakoon. Italialaisia oli my?s paljon menossa l?ntt? kohden, sill? kovin on kurjat olot heid?nkin ihanassa is?nmaassaan: rosvot ja roistot vallassa.
Neekerit olivat vankkatekoista, kookasta v?ke?. Sekarotuisissa n?ki joskus tavattoman kauniita miehi?. Indiaanit eiv?t olleet v?h??k??n pelottavan n?k?isi?, enimmiten lyhytkasvuisia, niin ett? tottumattoman oli vaikea heit? erottaa japanilaisista, joita my?s t??ll? matkusteli. Kiinalaisia my?s tapasi. Pitk? palmikko niskassa he ovat n?k?j??n kuin savustettuja akkoja.
Ne valkoiset, mit? t??ll? tuli junaan, olivat tavattoman kookkaita melkein j?rjest??n, kaiketi vanhojen L?nnen seikkailijain j?lkel?isi?. K?yt?s huoletonta, retkuilevaa, niinkuin sen, jolle ei koskaan ole mit??n tapoja neuvottu. T?rkeimm?t taidot heill? n?yttiv?t olevan: tupakanpuru, sylkeminen ja jalkojen ojenteleminen korkealle ilmaan. P??lt? n?hden olisi ollut taipuvainen ep?ilem??n, tokko kukaan heist? lienee montakaan p?iv?? el?tt?nyt itse??n kunniallisella ty?ll?. Niin n?yttiv?t veltoilta heid?n runkonsa. Yht? veltto kuin muu ruumis tuntui my?s olevan heid?n kielens?. Englannissa vieraankin korva sent??n erotti jotain j?rjestyst? tuon suussa py?ritelt?v?n lihapalan liikuttelemisessa, mutta t??ll? se n?kyi saavan olla ja el?? ihan omin valtoineen. Sellaista enkeliskaa kuin he puhuivat osaa vaikka kuka, jos pist?? kuuman perunan suuhunsa ja puhuu kielt? mit? tahansa. Jos he eiv?t ymm?rr? teit?, ette tek??n heit? ymm?rr? -- ja niin olette kuitit.
Se alituinen huolenpito ja siirtolaisten vangitseminen oli ensin tuntunut vastenmieliselt?, mutta v?hitellen siihen oli tottunut, kun n?ki ett? matka sujui hyvin. Senp?t?hden oikein kaipasimme jonkunlaista ohjausta, kun tultiin Seattleen Tyynenmeren rannalle. Mutta siell? huomasimme, ett? meid?t oli j?tetty kokonaan oman onnemme nojaan. Ulos vaan ajettiin junasta, ja siin? sit? seistiin pime?ss? muutaman kadun kulmassa. Turhaan odottelimme mit??n "agenttia". Miehiss? kokosimme kaiken kielitaitomme ja l?ksimme asemalta tiedustelemaan, milloinka laiva l?htee Victoriaan ja mist? p?in se l?htee. Monesta aikaa tapasimme t??ll? oikein Suomen mallisia virkamiehi? -- sellaisia, jotka eiv?t tiet?neet mit??n. L?hell? asemaa huomasimme kuitenkin olevan sataman tapaista, ja kun sinne k?velimme, osuimme heti oikealle laivalle, joka juuri oli l?htem?ss?.
Aamulla tultiin Victoriaan samalla Vancouverin saarella, jolla Nanaimokin on. Saaristo Victorian edustalla tuntui tuttavalta, ja itse kaupunki muistutti jotakuta Suomen rannikkokaupunkia. Savuakaan ei n?kynyt, ja rakennukset olivat hauskan ja miellytt?v?n n?k?isi?. Nanaimoon menness? honkamets?, merenlahdet ja hauskat j?rvet oikein houkuttelemalla houkuttelivat astumaan ulos junasta ja j??m??n t?nne. Sit?kin tehokkaammin t?m? tuttavallisuus meihin vaikutti, kun t?h?n saakka oli kaikki ollut niin perin vierasta.
Ja kun Nanaimoon tulimme, niin melkeinp? luulimme tulleemme Kotkaan tai Sortavalaan. Ihmisi?kin tapasimme.
Uudessa maailmassa.
N?itten muistelmieni loppuun oli minulla aikomus liitt?? viel? joku p?tk?, jossa muutamin piirtein olisin kuvannut silm??npist?v?mpi? erilaisuuksia "uuden" ja "vanhan maan" oloissa ja ihmisiss?. Mutta ennen pitk?? huomasin ensim?iset havaintoni erehdytt?viksi, samoin toiset ja kolmannet, niin ett? mit? yhten? p?iv?n? panin paperille, sen jo toisena heitin -- "uuniin", olin v?h?ll? sanoa, vaikka t??ll? ei ole yht??n uunia koko valtiossa, ainoastaan "stouveja".
L?hdet??np? esimerkiksi siit? p??st?: l?mmityksest?.
Junassa tullessani vallitsi ankara kuumuus, sill? neekeri lapioi kivihiili? pes??n kuin tuskassa. Min? hikoilin ja l??h?tin kuumuudesta, koettaen mahdollisimman paljon oleskella ulkona vaunusillalla, etten ihan l?k?htyisi. Ajattelin, ett? tuo musta paholainen, neekeri-l?mmitt?j? luulee muittenkin kaipaavan sellaista l?mp?m??r??, mihin h?nen kirottu afrikkalainen nahkansa on tottunut. Mutta ihmeekseni huomasin, ettei siin? ollut v?h??k??n liikaa amerikkalaisille matkatovereilleni. Vuoristosta tuli miehi?, joilla oli tuuheat turkit yll?, huopapeitteet jalkojen ymp?rille k??rittyin?, karvakintaat k?siss?, ja sittenkin he t?ss? kauheassa kuumuudessa v?risiv?t sinisin? vilusta. Jos milloin j?tin vaunun oven raolleen, niin kiireimm?n kautta jo joku vilukinttu hypp?si sit? sulkemaan. "Kyll?p? ovat viluista v?ke?", ajattelin, "helvetiss?kin nuo olisivat kuin kotonaan."
Mutta se ajatukseni oli h?tik?ity. Vuoristossa oli kova talvi silloin jo.
Nyt t?ytyy minun tunnustaa, ett? ennen minulle kylm? tulee kuin n?ille amerikkalaisille. Asunnot heill? ovat lautah?kkeleit?, hiukan lujemmat tavallista p?revasua ja jotenkin samassa m??r?ss? l?mpim?npit?v?t. Uuneja niiss?, kuten sanottu, ei ole -- eik? niist? olisi mit??n apua, jos olisikin, sill? kukapa sit? jaksaisi koko ilmapiiri? l?mmitt??. Mutta jos vuokralainen tahtoo, saa h?n ostaa huoneeseen rautakamiinan, jota