Iloisia juttuja IV | Page 7

merkkitulia useampia, ja vilkkumajakan yst?v?lliset silm?niskut huomattiin aamupuolella y?t?. Nyt ei maa en?? voinut olla kaukana. P?iv?n valetessa n?htiin saaria h??m?tt?v?n kaukaisuudessa.
Poikki Amerikan.
Amerikan rantaa l?hestyess? ensim?isin? p?yhisteliv?t rintaansa -- uhkaavan n?k?iset patterit. Tekip? se kaikkea muuta kuin vierasvaraisen vaikutuksen. Sodan ja vainon henki on anastanut valtaansa t?m?nkin "vapauden maan", se ajatus ehdottomasti nousi mieleen noita varustuksia katsellessa. Nolona siell? seisoi Vapauden patsas vallituksien v?liss?, ik??nkuin olisi itsekin ymm?rt?nyt, ettei h?nell? en?? t??ll? ole oikea sijansa. Se lieneekin vapauden muistoksi pystytetty, kuolleen, menetetyn vapauden.
Siirtolaisten maihinnousu ansaitseisi oikein eri luvun, niin siin? oli paljo mutkia, tarpeetonta, joshan tarpeellistakin muodollisuutta ja raakuutta. Mutta minun kyn?ni, vaikka se ei ole paha s??st?m??n v?ri?, on kuitenkin voimaton luomaan t?st? oikeata kuvaa v?h?ll? vaivalla. Olisi pit?nyt olla valokuvanottaja mukana. Ensinn? meit? ulkona satamassa marssitettiin kannella kuin sotav?ke?. J?lkeenp?in kuulin, ett? laivaan oli saapunut amerikkalainen l??k?ri ja ett? h?n tarkasti terveytt?mme t?ss? marssissa. Min? h?nt? en huomannut koko otusta, tallustelinhan vain siin? miss? muutkin.
Tullimiehet t??ll?kin penkoivat tavaroitamme, joitten muassa meid?t pikkulaivalla l?hetettiin "siirtolaispalatsiin" Ellis-saarelle. Se oli avara rakennus ja t?ynn? v?ke?. Joshan vain on joka p?iv? yht? paljon tulijoita, luulisi Amerikan piankin saavan t?ytens?. Viranomaisten kohtelu siell? joka askeleella tarkoitti osottaa meille, kuinka v?h?n tervetulleita olemme t?h?n maahan. Varsinkin juutalaisia ja italialaisia n?kyiv?t pit?v?n lujilla. Paljain p?in ja kieli ulkona suusta he kulkivat -- kielest? n?et joku asianomainen katsoi terveydentilaa. Meit? ei sent??n niin tarkoin tutkittu, vaan nimet kysyttiin ja rahat. Kuului pit?v?n olla v?hint??n 30 dollaria taskussa (nyky??n pit?? olla 50 dollaria, ja muutenkin on siirtolaistarkastusta silloisesta paljo kovennettu), jos mieli p??st? eteenp?in. Jollakulla meist? oli se summa, ja sill?p? sit? mentiin kaikki. Yksi kun oli l?p?ssyt tarkastuksen, pisti salaa rahat toisen taskuun, t?m? taas kolmannen j.n.e. Olihan se niinkuin amerikkalaista alkua amerikkalaiselle el?m?lle. Kun sitte yksi ty?nnettiin menem??n yhdest? ovesta, toinen toisesta, katosivat meilt? matkatoverimme, niin ett? heit? emme sen per?st? en?? n?hneet. J??hyv?isitt? t?ytyi erota.
Piletti? kysyi jokainen vastaantulija, kunhan vain oli ukko. Minua neuvottiin muutamalle luukulle ottamaan loppumatkalla tarvittavia lippuja. Ajattelin, ett? ovatkohan t??ll?kin "aamiaisella" ne herrat, jotka tiet?v?t antaa lipun niin kaukaiseen, pieneen ja syrj?iseen paikkaan kuin Nanaimoon, joka ei edes ole Yhdysvaltain alueella. Mutta ei -- eiv?t olleet aamiaisella. Ensim?inen mies, joka eteen sattui, ryhtyi heti liistaroimaan ja leimaamaan lappuja sellaisella varmuudella ja k?tevyydell? kuin olisi kaiken ik?ns? tehnyt vain Nanaimon-lippuja. Vajaassa kahdessa minutissa oli valmiina piletti, niin tarkka ja t?ydellinen, ett? sill? sai ilman eri maksua vuokra-ajurinkin Chicagossa, kun oli siirrytt?v? asemalta toiselle. Eri komanto siell? oli kuin Suomen H?yrylaiva-Osakeyhti?n konttorissa Helsingiss?.
Kun meit? taas pikkulaivalla vietiin t??lt? rautatieasemalle, oli jo pime?. Y?n selk??n pantiin menem??n, ett? vain p??sisiv?t meist?. New Yorkista emme olleet muuta n?hneet kuin pattereita ja Vapaudenpatsaan, tullihuoneen ja siirtolaispalatsin, muutamia tornin n?k?isi? rakennuksia ja Brooklynin sillan, joka kaukaa ei tehnyt sen kummempaa vaikutusta kuin Vuoksen silta likelt?. Omaa vapautta meille ei ollut annettu v?h??k??n, en edes p??ssyt tupakkaa ostamaan. Mutta junan l?hdetty? ilmestyi vaunuun kaupustelija, jolta sain huonoja sikareja kalliilla hinnalla. Tupakka t??ll? maistaa liian v?kev?lt? suomalaiseen suuhun sek? tuntuu jo Yhdysvalloissa ylen kalliilta, mutta Kanadan puolella se on viel? puolta kalliimpaa. Kaikki muukin junassa myyt?v? tavara oli meist? hirve?n korkeissa hinnoissa. Vasta my?hemmin olemme tulleet havaitsemaan, ett? dollari useimmissa asioissa on t??ll? sama kuin markka Suomessa -- niin tullessaan kuin menness??nkin, joten saa v??r?n k?sityksen oloista, jos hinnat laskee Suomen rahaksi.
Junan vauhti ei ollut sinnep?ink??n niin joutuisata kuin Englannissa. Kulkea l?tk?tteliv?t jotenkin suomalaiseen tapaan. Penkit olivat paraiksi niin lyhyet, ett? nukkuminen ei miss??n asennossa k?ynyt p?ins?. Mutta j?rjestys vaunuissa kelpaisi malliksi Suomeenkin. Kutakin vaunua varten oli jarrumies, joka osotti kullekin sijansa, tuontuostakin lakasi vaunuja ja jonka puoleen sai aina tarvitessaan k??nty?. Siin? toimessa n?kyiv?t pit?v?n neekereit?, t?ysi- tai puolimustia.
Ennen pitk?? huomasimme itsekin v?hitellen muuttuvamme neekereiksi. Jo New Yorkissa vallitsi kivihiilen kirous kaikessa kamaluudessaan, ja nyt kulki junamme It?valtioitten pahimpain kivihiilipiirien kautta. V?kisin tunkeutui savu vaunuihin, t?ytt?en silm?t, korvat, suut, sieramet ja kaikki. Varsinkin tunneleissa olimme l?k?hty?, ja niit? oli tuontuostakin. Aamusella vasta n?imme, kuinka kummallisia seutuja oikeastaan kuljimme. Korkeille rumille kukkuloille rata kiipesi kiert?en, kaartaen. Joskus oli kolmekin veturia edess?, ja ?hk?in puhkain ponnistelivat, vaikka vedett?v?n? oli ainoastaan muutamia vaunuja. Kaupungit olivat likaisia, savun peitt?mi? nekin, niin ettei suinkaan tehnyt mieli asettua asumaan yhteenk??n niist?. Kuitenkin kiit?mme onneamme, kun matkamme sattui syksyksi, sill? jos kaiken lis?ksi olisi vallinnut kes?inen kuumuus, niin kuinkahan olisi selvittyk??n?
Pittsburgissa meid?t komennettiin ulos vaunusta kaikkine tavaroinemme, katsottiin piletit ja kutsuttiin -- takasin samaan vaunuun. Huvikseen vain panivat raahaamaan tavaroitamme edestakasin. Mutta mihink??n ostoksille ei p??ssyt. Entiset ev??t olivat lopussa, joten t?st? puoleen t?ytyi pit?? yll? henke??n omenilla ja makeisilla, mit? sattui saamaan.
N?ist? kivihiilivuorista p??sty? alkoi maanviljelysseutu, tasankoa, tasankoa vain silm?n siint?m?tt?miin. Kaiketi siell? vilja kasvaa, ett? tohisee, mutta mist??n hinnasta en sinne j?isi el?m??n, niin oli ik?v?? ja yksitoikkoista sellainen aukea peltomeri.
Yh? useammin sivuutimme rautatievaunuja, jotka olivat ahdetut t?yteen elukoita, lehmi?, lampaita ja sikoja. Katsoimme niihin kuin onnettomuustovereihimme. Meit?kin vietiin, vietiin vain tuntematonta