Iloisia juttuja III | Page 8

putelin olutta, niinkuin muutkin hevosmiehet. Olihan h?n Liinaharjan kasvattaja, vaikk'ei omistaja. Paremmin toki h?n olisi mielest??n sopinut Liinaharjan ajajaksi kuin Jormalainen, joka lihavana, velttona, puolihumalaisena istua j?h?tti reess??n ja ?rjyi ajaessaan kuin karhu. Ei viitsinyt nousta reest? sittenk??n, kun oli ajanut pois radalta. Ly?d? se ei toki tohtinut radalla, eik? ihmisten n?kyviss? muutenkaan ilennyt. Mutta kyll? h?n tiesi sen kurin. Monasti oli hevosparka vaahtoon pieksetty, ennenkuin oppi rikkomatta ravaamaan tuollaista tuulisp??n vauhtia. Nyt ajon edell? oli sit? r??k?tty p?iv?t p??st??n. Olisi sill? pieks?misell? saanut pakenemaan mink?laisen kaakin tahansa.
Yht'?kki? v?l?ht?? pihalle valoa, ja palanen t?rin?? l?isk?ht?? avaruuteen. Ulos tulee puolikymment? p?ihtynytt? herrasmiest?, Jormalainen keskell?, pullo kummassakin k?dess?. Hoippuroivat lyhdyn kanssa Liinaharjan luokse. Asiana n?kyi olevan katsoa, kuinka Jormalainen tyhjensi pullot kauravasuun.
"Sy? sin? samppanjaa, Liinaharja, hih! Mutta me juodaan", hihkui Jormalainen ja l?i hevosta k?mmenell??n lautaselle, ett? se vavahti. Liinaharja peloissaan ei suostunut edes haistamaan koko herkkua. Seisoi vain korvat luimussa.
"Eik? passaa ry?kkin?lle samppanikalja, h?h?" Ei tullut apua uudestakaan l?im?yksest?.
"Ei se ole sahajauhoa tuo", koetti taannoinen kaskuniekka huomauttaa. Mutta kukaan ei sille kallistanut korvaansa. Nyt oli Jormalaisen p?iv?, ja h?nt? vaan nyt huomattiin, sill? h?nen palkintorahansa olivat liossa.
"El?k??n suomalaisen tammarodun is?!" sai muuan mokeltaneeksi, ja toiset alkoivat m?lyt?: "el?k??n!"
Herrat j?iv?t viel? toikkaroimaan pihalle, kun Pehkonen pime?ss? salaa pujahti ulos portista ja l?hti astumaan majapaikkaansa. H?n oli jo ihan selv?.
* * * * *
Vasta loppuviikolla oli Jormalainen ajanut kotiinsa, hurjasti kuin aina ja kovin pahalla p??ll?. Palkintorahoista ei ollut mit??n j?lell?; ne olivat luistaneet kapakoihin ja kaikkeen pahuuteen joka penni. Mutta joutivat menn? -- helposti nuo olivat tulleetkin, vajaan kuuden minutin ajosta. Oli h?n tosin saanut my?s kiitoslauseen "hevosen hyv?st? hoidosta", vaan se ei taskua paljon l?mmitt?nyt.
H?n koetti nukkua, mutta ei saanut unta. P??t? pakotti kovin, suu maistui pahalta, koko el?m? tuntui ilke?lt?. Jormalainen ei ollut ensim?ist? kertaa t?ss? tuskassa. Aina h?n oli siit? jollakin neuvolla p??ssyt. Varmimmaksi keinoksi h?n oli havainnut liikkumisen ulkoilmassa, varsinkin jos p??si v?h? hikoomaan. Sent?hden n?htiinkin Jormalaisen usein kohmeloaamuinaan l?htev?n ulkot?ille, vaikka h?n muulloin tarkasti varoi ty?ntekoa. Sit? keinoansa h?n p??tti k?ytt?? nytkin. Otti tuuran olalleen ja meni sytem??n ranta-avantoa. Pulskalta se n?ytti, kun is?nt? itse l?i j??t?; ihmetellen sit? katselivat pihasta rengit ja piiat. Kyll? siin? pian sai l?mpim?ns?.
T?m? ty? kuitenkin tunnosti lukeutuvan v?h?ksi t?ll? kertaa. P?iv?llisell? ei viel? ruoka maittanut. Saadakseen el?m?ns? oikein korjautumaan, p??tti is?nt? menn? ty?h?n iltapuoleksikin.
Pehkonen oli tekem?ss? torppansa p?iv?t?it? hevosineen. Aikoi juuri l?hte? hein?nhakuun Suontaus-niitylt?, kun is?nt? k?ski h?nen ruveta halonvetoon ja sanoi itse menev?ns? hein??n. Valjasti Liinaharjan hein?h?kin eteen, jossa se ei ollut seissut moniin aikoihin.
Is?nt? v??nsiin h?kkiin ja l?ksi ajaa vilist?m??n. Pitih?n niit? Liinaharjan juoksulahjoja k?ytt??. Ilma oli raikas, jotensakin kylm?. Miehen mielialakin korjautui v?hitellen. Tuntui niin hyv?lt?, kun taas monesta ajasta oli ty?ss?. Huurteinen mets? oli niin raittiin, kohmeloa parantavan n?k?inen, ja lumi niin puhdas, valkoinen. Eik? sit? vain joka mies t?mm?isell? hevosella ajele hein?ss?, ensim?isen palkinnon ottajalla. Tuskin muut kuin h?n, suomalaisen tammarodun is?.
Maantielt? erottua oli Jormalaisen mieli jo niin ylh??ll?, ett? h?n arveli laulaa. Eih?n tuo mit? tekisi, kun ei ket??n ollut kuulemassa; olipa h?n my?hemm?ll? laulanut Seurahuoneen salissakin. Saman laulun h?n nytkin viritti, ensin alavasti ja hiljaa, sitte yh? kovemmin ja kiiveten yh? korkeampiin ??niasteihin:
"Is? se hevosen valjasti ja k?skip? pojan luistaa, hei, ajella sen hellun luo, jonka rakkaimmaksi muistaa.
Kahdeksan sataa on tarjottuna mun liinakkotammastani. Jos ei tuhatta anneta, niin vetelen ma helluani.
Seitsem?nsataa ja seitsem?nkymment? helluni hevonen maksaa. Sep? se sitte linjaarirattaita heilutella jaksaa."
Ladolla oli aika hauska kelli? hyv?nhajuisissa heiniss? ja verkalleen t?ytt?? h?kki?, poleksia sit? ja hakea taas lis??. Oikein oli is?nt? tuohuksissaan, ennenkuin h?kki oli t?ysi. Sitte h?n rupesi loikomaan kuorman p??lle ja l?ksi kotimatkalle. Mutta ?skeisen l?mpim?n j?lelt? pyrki kylm? ennen pitk?? ahdistamaan h?nt?. T?ytyi nousta k?velem??n. Sitoi ohjaksenper?t h?kin nurkkaan ja j?i astua juppasemaan kuorman j?lkeen.
* * * * *
Maantielle tultua kuului takaap?in aisakellon helin?. Kohta alkoi erottaa kulkusiakin. Olivat kai matkustajia ja ajoivat aika vauhtia. L?hemm?ksi tultua k?vi Liinaharja rauhattomaksi ja yritti puhaltautua juoksuun, mutta kuorma oli raskas ja keli kire?. Liinaharjaa suututti: silloin tulevat kiusaamaan kilpajuoksuun, kun h?nell? on ty?t? tosissakin! H?n koetti k??nt?? p??t?ns? ja katsoa, mink?n?k?isi? nuo olivat, mutta silm?laput estiv?t n?kem?st? sivulle. Kellot ja kulkuset raikuivat yh? l?hemp?n?. Matkustajilla kun n?ytti olevan kiire, juoksi Jormalainen hankea my?ten hevosensa rinnalle, aikoen k??nt?? tiepuoleen. Mutta yht'?kki? Liinaharja hyp?ht?? taaksep?in, ja Jormalainen parkasee pahasti.
Liinaharja oli luullut h?nt? sivupyrkiv?ksi hevoseksi ja purra hotassut. Lakin l?pi oli haukannut p??nahkaa k?mmenen kokoisen l?mp?reen keskelt? p??lakea. Vasta purtuaan huomasi sen k?yneen ihmiseen ja alkoi vavista. V?risi kuin haavan lehti.
Matkustavaiset hautoivat lumella haavaa, joten verenvuoto pian taukosi. Mutta sit? kivisti ja vihloi kauheasti.
"Hyv? hevonen, vaan pahat tavat", sanoi muuan matkustajista. "Ei ole hennottu kurittaa."
"Eik? tuosta pahat tavat eronne!" murahti Jormalainen hampaittensa raosta.
Katkeralla mielell? h?n vihdoin kiipesi kuormalleen ja kiroillen ajoi loppumatkan t?ytt? laukkaa kotiinsa. P??h?n pantiin hauteita ja k??reit?. Pehkonen laitettiin hevosellaan noutamaan l??k?ri? kaupungista. Talossa n?et ei ollut muuta kunnollista hevosta kuin Liinaharja; sit?