Iloisia juttuja III | Page 9

oli hoidettu, muut j?tetty omaan huonouteensa, kun ei niist? aikanaan mill??n keinolla tullut juoksijaa, vaikka kyll? oli koetettu. Liian vanhoja olivat enimm?kseen olleetkin, nykyiselle is?nn?lle tullessaan.
Liinaharja ei nyt joutanut kaupunkimatkalle. Sit? oli kuritettava verekselt??n. Pahat tavat oli saatava pois. Oikeastaan ei Jormalaisella ollutkaan muuta t?rke?t? el?m?nteht?v?? kuin suomalaisen tammarodun kehitt?minen ja kasvattaminen, "vahvan ja hyv?lahjaisen tammarodun", niinkuin valtion asiamies oli sanonut. T?t? teht?v?? ei h?nen arvoisensa mies voinut hetkeksik??n unhottaa, varsinkaan nyt kun h?n itse sai tuntuvasti k?rsi? pahantapaisen hevosensa t?hden. Eip? sill? koskaan ennen oltu tuollaisia kureja n?hty.
Liinaharja vietiin talliin pilttuuseensa ja kaksi renki? vuorotellen ly?m??n, ensin piiskalla, sitte rautariimuilla ja seip?ill?. Kun yksi v?syi, sai toinen jatkaa. Se oli is?nn?n k?sky, ett? katkeamaton l?iske piti kuulua tallista h?nen sairasvuoteellensa. Ensin Liinaharja potki ja hyp?hteli, mutta lopulta seisoi liikkumatta kuin sein?. Oli h?n ennenkin t?ss? talossa saanut kokea hevosen kuria, vaan ei koskaan t?mm?ist?. Vasta kun el?in raukka alkoi hoippua ja molemmat rengit olivat v?syksiss?, katsottiin riitt?v?n. L??k?rin tuotuaan sai Pehkonen kuulla Liinaharjan pieks?misest? ja meni heti talliin katsomaan. Lautaset, selk? ja reidet olivat makkaroilla. Muutamista repe?mist? tihkui verta. Ruokaan se ei koskenut eik? ollut tiet?vin??nk??n hyv?ilyst?. Silm?t olivat sameat ja tyhm?n n?k?iset. Oikein k?vi ik?v?sti Pehkosesta, vaikka ei se en?? h?nen omansa ollut. Katui katkerasti, ett? sit? sittenk??n oli myynyt, ja p??tti mieless??n, ettei kenenk??n pit?isi mist??n hinnasta myyd? kotikasvatteja tietyille kilpa-ajureille.
Taitavasti kuroi l??k?ri umpeen Jormalaisen p??laen. Kun tukka kasvoi, ei haavaa paljo huomannutkaan.
Kaunis hevonen oli Liinaharja viel? j?lest?kinp?in ja juoksi my?s aika hyv?sti. Mutta vaikka se n?ytti polkevan voimainsa takaa, ei sen juoksussa en?? ollut tuota entist? tuulisp??n vauhtia. Muiden "pahain tapojen" mukana oli siit? piesty pois tuokin voiton ja kunnian himo, joka sille kilparadalla oli tuottanut palkintoja, mutta vihdoin aiheutti niin tunnottoman kurituksen. Nyt se kiist?m?tt? antoi toisten menn? sivutsensa, jos n?yttiv?t haluavan.
Jormalainen toivoi kuitenkin viel? saavansa kiitoslauseita, jos ei vaan rahapalkintoja, "hyv?st? hoidosta."

HURSKAS VAIMO.
Jos k?yh? v?ki ei miss??n muualla pid? puoliaan, niin ainakin rippikirjoituksissa. Siell? on heill? ehdoton enemmist?, ja siell? he ovat melkein kuin kotonaan. Mutta varakkaammat ja ylh?isemm?t tuntevat niiss? tilaisuuksissa olevansa jotenkin vieraita, niinkuin ei heid?n paikkansa olisi siell?. Sent?hden he harvoin sinne tulevatkaan itse, vaan ilmoituttavat muilla ripin tarpeensa.
Antti Hentusen ja h?nen rouvansa puolesta esimerkiksi oli vaan renki l?sn? rippikirjoituksessa, vaikka he eiv?t olleetkaan ihan ensim?isen luokan herrasv?ke?.
Viraltaan ja arvoltaan Antti Hentunen oli maakauppias, ja meille lienee jotenkin yhdentekev?, mill? lailla h?n oli p??ssyt siihen asemaan. Kenties t?m? seikka enemm?n liikutti er?st? herrassa nukkunutta entist? maakauppiasta, jonka puotipalvelijana Antti oli ollut nuoruudessaan. Mutta muulle maailmalle ei ole tarpeellista tiet??, mill? hetkell? ja mist? l?hteest? Antti sai kutsumuksen ruveta omantakeiseksi kauppiaaksi. H?n on nyt maakauppias, ja sill? hyv?. El?? omillaan ja el?tt?? muitakin, joka on viel? parempi.
Ensim?iseksi, luulen min?, huomasi Antissa n?it? edistyksen mahdollisuuksia ja yl?sp?in pyrkimisen oireita edell?mainitun herrassa nukkuneen entisen maakauppiaan Liisa niminen sis?neitsyt. Ja arassa, puhtaasti neitseellisess? sielussaan h?n p??tti ottaa osaa n?ihin pyrinn?ihin, tukea niit? ja olla my?s mukana, jos ne joskus hedelm?n kantaisivat. Kerran h?m?riss?, kun ei ollut muita kotona, se asia p??tettiin, sill? tavalla ettei sit? k?ynyt en?? purkaminen. Oli siin? syyt? kummassakin. Alku oli Liisan tekem?, ja sent?hden minusta oli h?ness? enemm?n syyt?. Mutta kukapa minua uskoo? Jos tapaus olisi semmoisenaan tullut valkeuteen, olisivat kaikki p??tt?neet sen Antin syyksi, ja kaikki olisivat katsoneet kieroon h?neen. Siihen kait Liisa olikin perustanut laskunsa.
Ei auttanut muu kuin ruveta yksiin leipiin eli, kauniimmasti sanoen, "yhdist?? kohtalot." Vanhukset arvelivat, ett? tottapa lie jumala valinnut heid?t toisilleen. Ja miks'ei olisi jumala valinnut n?it? aviopuolisoja niinkuin muitakin? Itse he vaan olivat, mahdollisten erehdyksien v?ltt?miseksi, v?h? ohjailleet t?t? valintaa. Ja jouduttaneet.
* * * * *
Kymmenen vuoden kuluttua vasta oikein voi n?hd?, kuinka hyv?sti Antti ja Liisa soveltuivat toisilleen. Silloin heill? jo oli nelj? lasta, joista vanhin kahta viikkoa nuorempi kuin heid?n kirkollinen avioliittonsa. Heill? oli my?s Mikko niminen puotilainen, josta ei kukaan olisi osannut arvata, aikoiko h?n koskaan avata omaa kauppaa, vai eik?.
Kauppias Hentunen oli t?h?n aikaan hyvin paksu ja hyvin py?re?. Lyhyempi h?n luultavasti ei ollut nyt kuin ennenk??n, vaikka n?ytti semmoiselta ker?lt?. Silm?t olivat kutistuneet hyvin pieniksi, ja kasvoilla oli kukoistava v?ri. Kuitenkaan h?n ei ollut terve. K?vi joka kes? Kuopion kuuluisassa kylpylaitoksessa, istui savessa ja kiipesi kylvyn j?lest? Puijon rinnett? -- kaikki l??k?rin m??r?yksen mukaan.
Syyn? sek? h?nen py?reyteens? ett? kylvyn tarpeeseensa oli h?nen k?ytt?m?ns? omantakeinen kirjanpito. H?n ei n?et tyytynyt siihen, ett? Mikko hoiti h?nen tavallisia kauppakirjojaan, vaan sen ohessa h?n itse omak?tisesti hoiti nelj?? erikokoista nassakkaa, ehk?p? viel? huolellisemmin kuin Mikko puotikirjoja. Muut olivat py?re?kylkiset, paitsi yksi, jota voisi sanoa "muistikirjaksi." Se oli litte?, veti kaikista v?himm?n ja kulki aina taskussa. "Kassakladi" oli puotikamarin uunin takana, "p??kirja" vaatekaapin nurkassa ja "varastokirja" kellarissa. N?it? kirjoja h?n "vei" v?h? toisin puolin kuin varsinaisia kauppakirjoja kuletetaan. Siirsi n?et v?hitellen varastokirjan sis?ll?n p??kirjaan, josta taas tarpeen mukaan t?ytti sek? kassakladin ett? muistikirjan. Yht? uuttera kuin Mikko oli t?ytt?m??n h?nelle uskottua kladia ja muistikirjaa,