Iloisia juttuja II | Page 5

elkää pahastuko --
vaarallinen vaimoväelle."
Mahdi nauraa hohotti.
"Eipä täällä semmoista naisväen puutetta ole, että toisten muijia
vietäisiin. Täällä meilläpäin niitä on riittämään asti."
Iltaruokaa odotellessa siinä maailman asioita haasteltiin, ja lupasi
Mahdi minullekin sievoisen valtakunnan antaa, kunhan ensin itse saa
käsiinsä hyvästi aluetta.
Sellaisista toiveista iloisia unia nähden nukuin ensimäisen yöni Mahdin
teltassa.

LIENA JÄÄSKELÄINEN, SYNTYISIN TUPPURAINEN.
Olen usein puhunut Lienastani, niinkuin kaikki tuntisivat häntä yhtä
hyvin kuin minä tunnen. En ole koskaan häntä oikein perusteellisesti ja
luonnontieteellisesti teille esitellyt. Syy siihen on ollut se, että Liena
tavallisesti on kotosalla, ja kaikkien hyväin vaimojen tavalla estää
minun perhesalaisuuksia ilmaisemasta.
Mutta nyt olen pettänyt Lienan.
Halutti näet minua kerran vapaasti viettää Vapunpäivää. Siitä ei tietysti
olisi tullut mitään Lienan kotona ollessa. Sentähden jo edeltäpäin

katosin pois kotoa, Esa Huttusen luokse. Ja hänen kanssansa keksimme
keinon. Minä kirjoitin ihan toimessani, että olin mennyt Mahdin luo
Sudaniin, ja Liena sen tietysti uskoi yhtä vakaasti kuin muutkin lukijat.
Hävettää se vähän tunnustaa, että olen käyttänyt julkista sanaa
yksityisiin tarkoituksiin. Mutta empä minä ole ensimäinen enkä
viimeinen siihen syntiin vikapää. Sitäpaitsi se ajatus alkujaan syntyi
Esa Huttusen päässä eikä minun.
Esa Huttusen kanssa makailimme ja harjoittelimme Vapunpäivää
varten isänmaallisia lauluja, niinkuin
"Ii-ii-illalla, Ison kirkon sillalla Ruikuttaa, ruikuttaa, Ruikuttakoon vaan.
Ii-ii!"
Vihdoin kertoi Esa Huttusen eukko kuulleensa, että Jääskeläisen Liena
oli aikonut lähteä Sudaniin Kaaproa etsimään, eikä ollut Huttuskakaan
virkkanut mitään siitä, että voisi sen löytää likempääkin. Sitte jonkun
päivän perästä oli Esa Huttunen torilla kuullut, että Liena varmasti oli
lähtenyt matkalle.
Vapunpäivän saimme rauhassa viettää. Eikä iloamme mikään muu olisi
häirinnyt kuin pelko siitä, että Liena kenties katuisi kauppaansa ja
kääntyisi takaisin. Mutta koska hän ei vieläkään ole palannut, uskallan
toivoa, että sille matkalle se Lienakulta jäi. Ja sentähden on minusta
paikallaan kirjoittaa hänestä muutama muistosana.
Hän ei ollut mikään Lotta Edgren eikä Minna Canth, vaan hän oli
nainen, luotu toisen ihmisen akaksi. Ei hän kirjoittanut yhtään
näytelmäkappaletta eikä hakenut "erivapautusta sukupuolestaan",
päästäkseen miesten virkoihin, vaan hän teki käsityötä 37 tuntia
viikossa ilman eri palkkiota. Voimistelun opetusta antoi hän ilmaiseksi
minulle useampia kertoja päivässä, etupäässä tukkavoimistelua.
Voin vakuuttaa etten koko avioliittomme aikana muuta pään kipua
tuntenut.
Hänen ulkonäkönsä voi viehättää haudankaivajaa, sillä hänestä se
näyttää tutulta. Mutta kuitenkin -- ja siinä on luonnontieteellinen

salaisuus -- olivat hänen luiset kätensä sitä laatua, että minun vasten
tahtoanikin täytyy iloita siitä, että ne nyt ovat Sudanissa.
Hänen äänestään ja puhelahjastaan on tarpeeton mitään virkkaa, sillä ne
tuntee jokainen nainut mies omasta kohdastaan.
Hänen mielipiteensä päivän kysymyksissä olivat semmoiset, että
aamiainen on ostettava torilta, ja että aamiaisen jälkeen syödään
päivällinen ja sitte iltaruoka. Naiskysymyksessä ei hän suvainnut
mitään periaatteita. Edustuslaitoksemme muutoksesta kun kerran
puhuin hänelle, oli lyhykäinen ajatuksensa: "Ole vaiti ja mene
hakkaamaan puita!"
Mutta nyt olet Lienani poissa! Anna anteeksi iloni sen johdosta! Sillä
kumminkin itseäni lohdutan, etten ole sinua koskaan lyönyt.
Päinvastoin.
* * * * *
Kun tämä jo oli valmiiksi kirjotettu, sain Mahdilta sähkösanoman, että
Liena oli onnellisesti tullut Sudaniin. Mahdi oli niin mielistynyt
Lienaan, että hän nyt pyysi minun suostumustani saadakseen korottaa
hänet aviopuolisokseen. Harvoin on Suomesta lähetetty niin iloista
sähkösanomaa Afrikkaan kuin minä Mahdille lähetin.

KASVATUS TOSI VAIMON KALTAISEKSI.
Kirjoitettu Lienan poissa ollessa.
Harvoilta miehiltä on niin vaikea saada hivuksia häviämään päästä kuin
Esa Huttuselta. Hänellä on vaimo ja kahdeksan alaikäistä lasta -- poikia
kaikki -- ja kuitenkin on hänellä vielä muutamia hivuksia niskapuolella
päätä. Minulla ei ole yhtään lasta eikä yhtään hivusta, vaan minulla on
ollut Liena -- hän, joka minulta otettiin pois keväällä ennen
Vapunpäivää.
Esa Huttusella on erinomainen kyky hallita vaimoansa ja kasvattaa

lapsiansa. Viime perjantaina kun lähenin Esa Huttusen asuntoa, kuului
sieltä semmoinen meteli, etten ole sen vertaista kuullut sitte Lienan
lähdettyä. Aloin jo arvella, että Esa on tainnut ruveta näyttelijäksi ja
harjottelee kotonaan "Kovanonnen lapsia" tahi jotakin muuta
korkealentoista kappaletta. Mutta tokkohan huolisivat teatteriin niin
ahnasta tupakanpurijaa...
Minun sisälle tullessani seisoi Esa Huttunen selin oveen, ja perällä
häntä vastapäätä Huttusen vaimo. Heidän välillänsä seisoivat suorassa
rivissä kaikki 8 pientä Huttusta. Molemmat vanhemmat alkoivat kulkea
pitkin poikajonoa ja iskivät itsekutakin otsaan, niin että ne älähtivät ja
jäivät selälleen lattialle.
"Mitä sinä nyt hurjastelet?" kysyin Esalta. Pojat nousivat ylös ja
niiasivat minulle.
"Lepo!" komensi Esa Huttunen. Poika Huttuset ottivat irtotukan
päästään ja karistivat suustaan joukon tekohampaita kouraansa.
"Minä opetin pojilleni pyörtymistaidon alkeita", sanoi Esa Huttunen ja
hengitti syvään.
"Pyörtyy sitä pakkopelissä oppimatonkin."
"Mutta tosi vaimon tavalla... Kuulepas Kaapro, sinä et taida tuntea
uusinta suuntaa lastenkasvatuksessa. Eräs kuuluisa kirjailija sen ensiksi
hoksasi ja sitte sitä ovat ylistelleet Suomettaressa muutkin."
"Mitä suuntaa?"
"Kasvattaa sekä miehet että naiset tosi vaimon kaltaiseksi. Lönnrotkin
kuuluu olleen tosi vaimo. Nyt olen minä päättänyt kasvattaa kaikki
Huttuset tosi vaimon kaltaisiksi. Pyörtyä ne jo alkavat osata ja
rapakossa kävellä. Tulkaapas tänne, pojat!"
Esa Huttunen teki hiilellä piirin lattialle.
"Tämä nyt on olevinaan rapakko", sanoi hän. "Käykääpä sen yli -- ras

dva, ras dva!"
Pojat tarttuivat toisella kädellä takkinsa takahelmaan,