Iloisia juttuja I | Page 4

mun silloin el?? kelpasi, kun Eeroa ei viel? ollut. Sokeria sain pyyt?m?tt?kin jokaiselta vieraalta ja korppua my?s, tasan ?Polluksen? kanssa. Mutta sitte tuli meille Takamaan muori.
?iti ei ollut sin? aamuna tuvassa, ja is? oli jo ennen aamusia l?htenyt Takamaahan. Piika Leena veti minua ilman ??nett? tukasta, kun yritin ?itin kamariin. Suutuksissani menin s?ngyn alle ja hain sielt? vanhat kenk?ni -- uudet olivat ?idin tallessa. Toisen keng?n vedin jalkaani, mutta ennenkuin kerkesin sit? kiini panna, sain hyv?n tilaisuuden heitt?? Leenaa takaap?in selk??n toisella keng?ll?. Sen tehty?ni juoksin jotenkin nopeasti ulos ja huusin menness?ni: ?Mylly-Antin morsian!?
Leena tietysti l?ksi per?ss?, ja minulle tapahtui oven suussa se onnettomuus, ett? avosuinen kenk?ni saattoi minut kaatumaan. Kynnykselle j?in, p?? pihalle, jalat eteiseen... Leena tarttui tukkaani kuin tuli... Mutta ennenkuin h?n oli oikein alkuunkaan p??ssyt, heitti h?n yht'?kki? irti ja juoksi tupaan. Min? itkussa suin huusin, mink? jaksoin: ?Mylly-Antin morsian!?
Heti tunsin tukassani toisen k?den, paljoa tukevamman kuin Leenan, ja tuttu ??ni sanoi: ?Kiljutkos siin?, kun ?iti on kipe?!? Vilkasin taakseni ja n?in is?n ja Takamaan muorin. Leena oli n?hnyt heid?n portista tulevan.
Menin tupaan taas tavalliseen paikkaani, s?ngyn alle, Pollusta hyv?ilem??n. Min? en vanhastaan oikein pit?nyt Takamaan muorista. Is? meni talliin ja Takamaan muori ?idin kamariin. Min? yksin?ni ihmettelin, mik? ?iti? vaivasi, kun minua ei p??stetty katsomaan, niinkuin aina ennen, jos ?iti oli kipe?. Nyt ei minua en?? haluttanutkaan sinne l?hte?, sen Takamaan muorin t?hden.
Nukuimme sitte s?ngyn alla jonkun aikaa, min? ja Pollus, kunnes her?simme -- pienen lapsen itkuun. Pollus hy?kk?si haukkuen ulos -- meid?n ovessa ei ollut linkkua. H?n kai luuli, niinkuin min?kin, ett? mustalaisia oli tullut pihaan. Mutta siell? ei n?kynyt ket??n. Kuuntelimme tarkemmin ja tulimme siihen p??t?kseen, ett? ??ni tuli ?idin kamarista.
V?h?n ajan per?st? meid?t p??stettiin sis??n. Takamaan muorin syliss? oli lapsi, niin per?ti pieni, etten semmoista ollut koskaan n?hnyt.
?Katsos nyt, Kaapro, min? toin sinulle pienen veljen?, sanoi Takamaan muori.
?Mist???
?Saunan lattian alta?.
?Onko siell? pieni? velji???
?On kyll??, vastasi muori.
Min? olin hyvin iloissani ja hyv?ilin pikku velje?ni.
Kun renki Heikki tuli puolista sy?m??n, en h?nelle kohta virkkanut veljest? mit??n. Mutta kun Heikki kysyi ?iti?, sanoin ett? h?n on kipe?. Heikki ei puhunut mit??n, vaan tupakkaa pannessaan hyr?ili tuota vanhaa laulua:
?Kaks' ilop?iv?? on miehell? vaan: Kun ?mm?st? p??see ja kun ?mm?n saa.?
Mutta kohta kun h?n kuuli itkua kamarista ja Takamaan muorin ??nen, sylk?si h?n ja rupesi sy?m??n.
Iltapuolen p?iv?? vietin saunassa Polluksen kanssa. Revimme irti lattialankkuja, mink? voimme, ja etsimme niiden alta pieni? lapsia. Mutta ei l?ytynyt yht??n. Pime?n tullessa menin ?idin kamariin ja sanoin Takamaan muorille, ettei meid?n saunan lattian alla suinkaan ole pieni? lapsia.
?Ei se teid?n saunasta ollutkaan?.
?Kenen saunasta sitte??
?Ylistalon vanhasta saunasta, jossa on niin paljon p?pp?j?kin.?
?Kuinkas Te sinne uskalsitte menn???
?Ole nyt vaiti ja mene maata!? sanoi Takamaan muori.
Kun Eero jonkun ajan kuluttua pantiin k?tkyeen, t?ytyi minun h?nt? aina liekuttaa. Ja se oli ik?v?? ty?t?. Pollus sai yksin juoksennella ja kiert?? maita, mantereita. Minulta meni se kev?t ihan hukkaan ja koko seuraava kes? -- viel? niin hyv? marjakes?. Pian suutuin Eeroon ja viel? enemm?n Takamaan muoriin.
Vihdoin kuitenkin kykeni Eero enemm?n olemaan ylh??ll? ja makasi v?hemm?n.
Mutta sitte t?ytyi minun kuulla, kuinka kaikki kehuivat Eeroa kauniimmaksi minua, ja n?hd?, kuinka kaikki vieraat antoivat tuomisensa, sokerinsa, korppunsa ja muut namusensa Eerolle. Minulle j?i ainoastaan nautinto katsella, mill? halulla Eero niit? s?i.
Jos olin yksiss? tuumissa Eeron kanssa ja jotakin viatonta yritimme -- eli kuten ?iti sanoi ?olimme pahanteossa? -- niin aina kuului: ?Taas on iso edell? ja pieni per?ss?! Ei se lapsi niin osaisikaan, vaan tuo isompi neuvoo.? Ja min? sain yksin sovittaa yhteiset synnit.
Tuli sitte mulle pahin kaikista, tuo lukeminen. Arkip?iv?t kumminkin jotensakin pujottelimme: olin miesten matkassa t?iss?, ja kotona vaan silloin kun ei kell??n ollut aikaa minua opettaa. Mutta pyhin? ei auttanut mik??n. Aamusin koetin maata ja olla nukkuvinani niin kauvan kuin mahdollista, mutta n?lk? viimeinkin ajoi yl?s. Kohta kuului k?sky: ?kirja k?tees!? ja sitte alkoi kamala aika. J?rkeni ei keksinyt mit??n keinoa, jolla olisin lukemisesta p??ssyt. Olin olevinani milloin kipe?, milloin sokea tai kuuro; joskus tekeydyin hulluksikin. Mutta ne yritykset tavallisesti tulivat ruumiilleni kalliiksi.
Eero oli onnellinen, sill? h?nen ei tarvinnut lukea.
Tilani ei parantunut, ennenkuin k?vin rippikoulun ja kykenin miesten t?ihin. Sitten aloin v?hitellen saada Eeron harmiksi savuja luihautella yh? tihe?mmin ja julkisemmin.
Oikein syd?nt? hiveli, kun tyt?t kirkolla aina minuun vilkuivat eik? Eeroon. Mik? kauniimpi se Eero oli kuin min?k??n? Ja jouti olla mink? n?k?inen tahansa -- lapsi! Minun mukaani toki Polluskin aina ly?tt?ytyi, l?ksinp? mets??n tai muuten kyl?lle.
Niin ei minulla sitte ennen naimisiin menoani ollut muusta huolta kuin lukukinkereist?.
Suurin iloni oli se, ett? sain n?hd? Eeron kokevan aivan samat k?rsimykset kuin min?kin, sill? muutamia vuosia sitten k?vi Takamaan muori taas meill?.
Silloin olin jo siksi viisastunut, etten en?? l?htenyt penkomaan saunan lattian alustaa.

PUOLENTOISTA MANTTAALIN MIES.
Alholan vaari oli k?sketty M?kikyl?n muorin peijaisiin -- ei suinkaan sent?hden, ett? h?n olisi ollut seurael?m?lle v?ltt?m?t?n henkil?. Vaan t?rke? sija oli h?nelle kumminkin pitopaikoissa annettava. Sill? Alhola ei ollut mik??n pieni talo eik? k?yh?.
Ennenkuin vaari