Iloisia juttuja I | Page 5

l?hti hautajaisiin, tapahtui Alholassa semmoista, joka ei ollut miss??n yhteydess? kuoleman eik? hautajaisten kanssa -- tahi oikeastaan jota ei ollut aiottu olemaan miss??n yhteydess? niiden kanssa. P?invastoin. Alholan vanha kissa synnytti sin? aamuna kahdeksan kaunista poikaa. Ja sit? ei ollut tapahtunut kolmeen vuoteen. Siin? oli harmaita, valkoisen ja harmaan kirjavia, mustan ja valkoisen ja valkoisen ja mustan kirjavia. Mutta yksi ainoa oli pikimusta, ja se oli kaikista suurin.
Ankara ja tunnollinen tuumailu syntyi siit?, mik? n?ist? pojista pidett?isiin, mik? taas viet?isiin veteen. On n?et laki semmoinen t?ss? puuttuvaisuuden maassa, ett? ainoastaan yhden kissanpojan itsekustakin pes?kunnasta annetaan el??, ja toiset menett?v?t henkens? -- siit? ainoasta syyst?, ett? ovat rohjenneet synty? t?h?n matoiseen maailmaan.
Jotakin harmaata tahi s??nn?llisesti kirjavaa tahtoivat muut s?ilytt??. Mutta vaari julisti, ett? musta oli pidett?v?, koska se oli kaikista suurin. Ja v?ri oli per?ti v?h?p?t?inen asia, kun on kysymys kissanpojista eik? nuorista neitosista. Tosin tuo musta oli urospuolinen, mutta se vaarin mielest? vaan enensi sen arvoa.
P??t?kseksi tuli, ett? musta pidettiin. Ennen hautajaisiin menoansa vaari omin k?sin hukutti muut seitsem?n kissanpoikaa. Omin k?sin sent?hden, kun h?n pelk?si jotain vilppi? eli petosta, ett? esim. olisi s??stetty joku pehme?karvainen harmaa tahi semmoinen, jolla oli muu ruumis musta, vaan kaula ja k?p?l?t valkoiset.
* * * * *
Kun Alholan vanha pari tuli M?kikyl?n saliin, oli siell? jo vieraita koko joukko. Per?p?yd?n takana istui pastori ja h?nen vieress?ns? vasemmalla puolella kanttori. Ensin tuli sis?lle Alholan muori ja niijasi per?p?yd?n puoleen. H?nen esimerkkins? vietteli vaarinkin niijaamaan -- ainahan ne akat meit? johdattavat harhaan.
Muori vietiin salin takaiseen kamariin muun naisv?en seuraan. Vaari j?i saliin. Otti tuolin ja istui. Mutta istui v?h? toisin kuin muut. Sill? h?n asetti tuolin karmin etupuolelleen ja jalkansa sen kahden puolen. T?m?n teki h?n piippunsa t?hden, koska siin? oli niin lyhyt varsi, ettei sit? ollut helppo k?siss? pit??, ja taas niin raskas koppa, ettei piippu pitelem?tt? pysynyt hampaissa. Nyt se lep?si sangen mukavasti tuolin karmia vasten.
Sivumennen voi huomauttaa, ettei vaimov?en sopinut liikkua vaatekengiss? niill? seuduin, miss? Alholan vaari istui, sill? h?n ei ensink??n k?sitt?nyt uunin edess? olevan sylkilaatikon tarkoitusta.
Kun Alholan vaari tuli seuraan, puheltiin asioista, jotka sangen v?h?n olivat yhteydess? muorivainajan muiston kanssa. Ensin saatiin selv?ksi se, ett? sateinen ilma oli huonontanut vuodentulon, varsinkin heinist? ja perunoista, ja ett? taitaa tulla rehun puutos, jos tulee pitk? kev?t.
Sitte puhuttiin ven?l?is-turkkilaisesta sodasta, Plevnasta, Skobeleffist? y.m. sek? moitittiin useampaan kertaan englantilaisten jumalatonta k?yt?st? kaikissa maailman ??riss? ja keskusteltiin, mik? keino mahtaisi olla sit? valtakuntaa vastaan tehokkain.
Mutta kun totia oli maistettu muutamain punssilasien p??lle, k?vi keskustelu ylev?mp??n suuntaan, ja silloin nousi kysymys ?Helsingin Matista?, joka Suomettareen kirjoittaa niin voimakkaita Helsingin kirjeit?.
Sen keskustelun kest?ess? miehet taas t?yttiv?t lasinsa, ja pastori meni naisv?en kamariin kilist?m??n -- h?n oli poikamies -- ja juttelemaan. Kanttori j?i siis yksin ylh?isimm?lle sijalle. Sent?hden h?n nosti huulensa likemm?ksi nen?? ja asetti p??h?ns? silm?lasit, joita h?n ei koskaan pit?nyt pastorin l?sn?ollessa.
Lautakunnan esimies sitte kertoi, kuinka Suomen kansa on kauvan nukkunut, ja ylisti ?Helsingin Mattia?, joka ahdistaa ruotsinkielisi? kuin kissa hiiri?. Ei herraksi p??sty??n ole kansan asiasta vilpistynyt pois, kuten moni muu hyville p?iville p??ssyt. Jos kissakin liian lihavaksi tulee, niin ei se en?? viitsi hiiri? ajaa.
Alholan vaari oli ??neti kuunnellen vet?nyt sauhuja ja syljeskellyt sek? tuontuostakin maistellut lasiansa. Pastorin puheeseen ei h?n koskaan puuttunut, vaan kyll? kanttorin, kun sai v?h?n v?kev??. Oli n?et riidan kaunaa h?nen ja kanttorin v?lill?.
Lautakunnan esimiehen puheen johdosta juohtui vaarille mieleen aamullinen kissajuttu. Samalla muisti h?n olevansa puolentoista manttaalin is?nt? ja monen torpparin maallinen turva. Sent?hden h?n sylk?si ja sanoi:
?Niinkuin Suomen kansa, niin on meid?n vanha kissa ollut kolme vuotta mahona -- --?
?Mutta?, kysyi kanttori, ?onkos Suomen kansa ollut mahona yht??n vuotta? Eik? joka vuosi ole ollut syntyneit? enemm?n kuin kuolleita??
?Yht? enemm?n oli syntyneit? kuin kuolleita, sill? syntyi kahdeksan poikaa, ja min? niist? omin k?sin tapoin seitsem?n.?
?Ket? olette tappanut??
?Kissanpoikia tietysti. Eik?s kanttori ymm?rr?, ett? meid?n kissa on ollut kolme vuotta mahona? Totisesti mahona, kuten kunnan esimies ?sken sanoi.?
?Eih?n kunnan esimies puhunut mit??n Alholan kissasta.?
?Tottahan niin lukenut ja valistunut mies kuin herra kanttori ymm?rt??, ett? kun meid?n kissa t?n? aamuna synnytti kahdeksan sokeaa poikaa, niin se on vertaus meille ihmisille.?
Vaikka kanttorin teki mieli huomauttaa sit?, ettei Alholan vaari ollut oikein perehtynyt uudenaikaisiin sivistysrientoihin, ei h?n kuitenkaan sit? tehnyt, koska kaikkia n?kyi huvittavan Alholan vaarin puhe. Sen huomasi vaari itsekin, sylk?si ja kertoi laveasti, mink? n?k?inen mikin kissanpoika oli ollut ja kuinka ne vinkuivat pussissa, kun h?n kantoi ne veteen. Kaikki kauniimmat h?n hukutti, ?sill??, sanoi h?n, ?min? en rakasta ulkokullaisuutta enk? prameutta. N?m?t ovat ne, joista kunnan esimies sanoi, ett? ne ovat poikenneet pois, kun p??sev?t herroiksi.?
?Nek? kissan pojat p??sev?t herroiksi?? kysyi kanttori.
?Tuskin niist? en?? tulee kanttoriakaan, vaikka niill? kyll? oli suloinen laulun ??ni. Nyt on jo my?h?ist? panna niit? lukkarin oppiin, sill? ne ovat kuolleet, koska min? ne tapoin. Mutta yksi oli pikimusta ja se oli kaikista suurin. Sit? ei panna kanttorin kouluun, vaan siit? min? kasvatan talon vahdin, joka ei pelk??