Ilman menestyksettä | Page 8

ja punaiset kasvonsa meniv?t viel? punaisemmaksi.
"Kovaa on," sanoi em?nn?itsi?, "t?ytymys, astumaisillani palvelukseenne, lausua sanoja, jotka kenties karkoittavat minulta suosionne. Vaan olkaa hyv?, muistakaa, ett? min?, kuinka tahansa asia p??ttyy, puhun ainoasti siit? syyst?, ett? olette sen vaatineet, ja koska huomaan, ett? vaiti-oloni tekee teid?t levottomaksi. Sanoessani tuolle rouva-raukalle, jonka kuva teill? on rippuva tuolla, mink? nimen h?nen lapsensa oli saanut kasteessa, joka tapahtui L?yt?lastenhuoneessa, unhoitin min? velvollisuuteni, josta, pelk??n, surkuteltavia seurauksia on tapahtunut. Tahdon puhua teille totuuden niin selv?sti kuin saatan. Muutamia kuukausia sen j?lkeen, kuin olin ilmoittanut rouvalle h?nen lapsensa nimen, tuli toinen rouvas-nainen -- muukalainen -- laitokseemme siin? aikeessa ett? h?n omakseen ottaisi yhden lapsistamme. H?nell? oli siihen tarpeellinen lupa, ja, otettuansa usiampia lapsista likemp??n tarkastukseen ja tutkintoon, tulematta mink??nlaiseen p??t?kseen, mieltyi h?n ?kkiarvaamatta er??sen niist? lapsista -- se oli poika -- jotka olivat pantut minun hoidon alle. Kaikella muotoa, koettakaa olla vakaa, sir! Ei auta en??n salaaminen. Se poika, jonka muukalainen rouvas-nainen otti mukaansa, oli tuon rouvan lapsi, jonka kuva rippuu sein?ll?!"
Herra Wilding hypp?si yl?s.
"Mahdotonta!" huusi h?n kiivaasti. "Mit? te juorittelette? Mik? se on naurettava tarina, jonka kerrotte minulle? Tuossahan on h?nen kuvansa! Enk? ole sit? jo sanonut teille? ?itini kuva!
"Kun t?m? rouva-raukka monta vuotta j?lemmin otti teid?t pois hospitaalista," sanoi rouva Goldstraw, "jouduitte sek? h?n ett? te julman erehdyksen uhriksi."
Herra Wilding vaipui taas alas tuolille.
"Huone juoksee ymp?ri minun kanssani," sanoi h?n. "P??ni. P??ni!"
Pelj?styksiss??n nousi em?nn?itsi? yl?s ja aukasi ikkunat; mutta ennenkuin enn?hti ovelle huutaaksensa apua, lievensi ?kki? purahtava kyynelten virta sit? painoa, joka ensin uhkasi vied? h?nelt? hengen. H?n viittasi rukoilevalla tavalla rouva Goldstrawille, ettei h?n j?tt?isi h?nt?, ja rouva pysyi siis paikallaan kunnes itku asettui. Viininkauppias alkoi v?hitellen taas tointua ja kohotti p??t?ns?, mutta katseli my?s rouvaa mielensairaan ihmisen kiivaalla ja v??j??m?tt?m?ll? harmilla.
"Erehdyksen uhriksi!" sanoi h?n toistaen hurjalla ??nell? rouvan viimeiset sanat. "Mist? tied?tte, ettette itse saata olla erehdyksen uhrina?"
"Valitettavasti siihen on v?h?n toivoa, sir, ja min? selvit?n teille syyn, kun tulette parempaan tilaisuuteen kuunnella minua."
"Paikalla! Nyt paikalla!"
??ni, jolla h?n lausui, vakuutti rouva Goldstrawia siit?, ett? olisi surkeata antaa h?nen ainoastaan silm?nr?p?yksen lohduttaa itse?ns? sill? turhalla toivolla, ett? h?n ehk? oli erehtynyt. Muutamat sanat viel? tekisiv?t t?lle toivolle lopun ja h?n p??tti niit? lausua.
"Olen maininnut teille," sanoi h?n, "ett? er?s muukalainen rouvasnainen omakseen otti sen rouvan lapsen, jonka kuva rippuu tuolla kamiini-uunin yl?puolella, joka rouva vei pienen lapsen mukaansa. Olen yht? varmaa siit?, kuin ett? nyt istun t??ll? ja ett? suureksi mielipahakseni olen pakoitettu tuottaa teille surua, sir. Olkaa nyt hyv? ja seuratkaa minua ajatuksillanne noin kolme kuukautta sen ajan j?lkeen. Min? olin silloin L?yt?lastenhuoneessa Lontoossa, odottaen saadakseni muutamia lapsia mukaani maalla olevaiseen laitokseemme. Er??n? p?iv?n? oli kysymys antaa nime? muutamalle poikalapselle, joka nykyj??n on otettu vastaan. Tavallisesti nimitettiin lapset adressi-kirjan mukaan, mutta nyt sattui yksi johtajista juuri k?yd? l?pi sis??nkirjoitus-luetteloa ja koska h?n n?ki ulosotetun lapsen, Walter Wildingin, nimen olevan poispyhityn, siit? luonnollisesta syyst? ett? lapsi oli ikuiseksi viety meilt?, sanoi h?n: 'T?ss? on joutilas nimi; annetaan t?m?n uuden l?yt?lapsen, joka t?n? p?iv?n? on otettu vastaan, saada se omakseen.' Lapsi kastettiin ja sai pit?? annetun nimen, ja se lapsi oli te, sir.'" --
Viininkauppiaan p?? vaipui h?nen rinnallensa.
"Se lapsi olin min?!" kuiskutti h?n itsekseen turhaan koettaen pit?? uudesta mielenjohdosta kiini. Se lapsi olin min?!"
"V?h?n aikaa siit? kuin teit? otettiin l?yt?lasten laitokseen, sir," jatkoi rouva Goldstraw, "j?tin min? palvelukseni pit??kseni h?it?. Jos ajattelette tarkemmin asiaa, huomaatte itse kuinka erehdys tapahtui. Yksi eli kaksitoista vuotta kului, ennenkuin rouva, jota olette pit?neet ?itin?nne, tuli uudestaan L?yt?lastenhuoneesen, hakiaksensa poikaansa ja ottaaksensa h?nen ulos. Rouva ei tiennyt muuta kuin ett? lapsensa oli nimitetty Walter Wilding; naisvartia, joka s??litteli h?nt?, tiesi ainoastaan osoittaa h?nelle ainoata Walter Wilding nimist?, joka l?ytyi laitoksessa, ja min?, joka yksin olisin saattanut valaista asiata, olin kaukana sielt? ja kaikesta mik? koski laitosta. Ei ollut mit??n olemassa ei niin mit??n, joka olisi est?nyt t?t? surkuteltavaa erehdyst?. Syd?mmeni todella surkuttelee teit?, sir! Teid?n on ajatteleminen -- ja kaikella syyll? -- ett? se oli onnettomassa hetkess? kuin min? (ehk? tosiaan aavistamattani) tulin t?t? em?nn?itsi?-ammattia hakemaan. On mielest?ni niinkuin ansaitsisin nuhtelemista, koska en voinut sen enemp?? hillit? itse?ni. Jos vaan olisin voinut olla sit? osoittamatta, mist? tuo kuva ynn? omat sananne muistuttivat minua, niin ette koko elinkautenanne olisi tarvinneet saada tiet??, mit? nyt tied?tte."
Herra Wilding katsoi yht'?kki? yl?s. H?nen luonnossansa asuva oikeuden tunto her?si v?itt??ksens? em?nn?itsi?n viimeist? lausetta vastaan, ja sieluansa koitti h?n vahvistaa sit? j?ristyst? vastaan, jota oli k?rsinyt.
"Olisitteko siis salanneet t?t? asiaa minulta, jos olisitte voineet?"
"Toivon ett? aina olisin puhunut totuuden, jos olisi kysytty minulta", vastasi rouva Goldstraw, "ja tied?n ett? se ehk? onkin parempi minulle, ettei tuo salaisuus en??n rasita mielt?ni. Mit? se nyt hy?dytt?? ett? --"
"Mit?k? hy?dytt??? Mutta, suuri Jumala, jos kertomuksenne on todenmukainen --"
"Olisinko nykyisess? tilassani sen teille kertonutkaan, ellei se olisi todenmukainen ollut?"
"Suokaa anteeksi", sanoi viininkauppias. "Teid?n t?ytyy k?rsi? vikojani. T?m? hirvitt?v? havainto on minulle viel? jotaan k?sitt?m?t?nt?. Me rakastimme toisiaan niin syd?mmest? --