Ilman menestyksettä | Page 7

keskustelemaan talon asioista.
"Mit? ensinn?kin atrioihin tulee, sire," sanoi rouva Goldstraw, "onko minun pit?minen huoli useista vai muutamista?"
"Jos onnistun saamaan toimeen er??n vanhanaikaisen tuuman" -- sanoi herra Wilding -- "niin saatte usiampia, joista on teid?n huolta pit?minen. Min? olen yksin ja naimaton, rouva Goldstraw, ja tahdon el?? kaikkein niiden kanssa, jotka ovat palveluksessani, niinkuin olisimme yhteen perheesen kuuluvia. Siihen aikaan asti tulette ainoastaan pit?m??n huolta minusta ja uudesta kauppakumppalistani, jota kohta odotan t?nne. Mitk? ja mink?laiset kumppalini tavat lienev?t, sit? en voi viel? sanoa, mutta itsest?ni saatan mainita, ett? olen mies, joka toimitan toimitettavani kellon ly?nnin mukaan, ja ruokahaluni on niin muuttumaton ett? voitte punnita sen melkeen luodille."
"Kuinka on suurus asettaminen, sire?" kysyi rouva Goldstraw -- "onko mit??n eritt?in."...
H?n herkesi ja j?tti lauseen p??tt?m?tt?; silm?ns? k??ntyiv?t hitaisesti is?nn?st??n katselemaan kamiinin friisi?, ja jos h?n olisi ollut v?hemmin taitava ja harjautunut em?nn?itsi?, niin olisi herra Wilding luullut, ett? h?nen huomionsa alkoi eksy? jo puheen alussa.
"Kello kahdeksan on suurusaikani" -- lausui taas herra Wilding -- "yksi hyveist?ni on, etten koskaan kyll?sty paistettuun sianlihaan ja yksi vioistani, ett? aina ep?ilen kananmunain tuoreutta."
Rouva Goldstraw katsahti takasin h?neen, vaan mielens? n?ytti viel? olevan hiukan jaettuna is?nn?n ja h?nen kamiini-friisins? v?lill?.
"Min? juon teet?" jatkoi herra Wilding, "ja olen aina innokas saadakseni sen m??r?tyll? ajalla, kun se on valmistettu. Jos teeni seisoo liiaksi kauvan." --
Nyt taas herkesi Wilding ja j?tti lauseensa kesken. Jos ei h?n olisi ollut toimessa selvitt?? h?nelle niin t?hdellist? ainetta kuin suurustaan, niin olisi rouva Goldstraw luullut, ett? h?nen huomionsa alkoi eksy? jo puheen alussa.
"Jos teenne tulee seisomaan liiaksi kauvan, sire?" -- sanoi em?nn?itsi?, kohteliaasti solmiten is?nn?lt? kadonnutta puheen s?iett?.
"Jos teeni saa seisoa liiaksi kauvan" uudisti koneenmukaisesti viininkauppias, jonka ajatukset v?ikkyiv?t yh? loitommaksi h?nen suuruksestaan ja jonka silm?t yh? tarkemmasti iskiv?t em?nn?itsi?n kasvoihin. "Jos teeni -- -- mutta mik? Jumalan nimess?, rouva Goldstraw, se k?yt?stapa ja ??ni on, josta te muistutatte? T?n? p?iv?n? se johtuu minun mieleeni paljoa voimakkaammasti kuin eilen puhuessani teid?n kanssanne. Mit? h?n tuo mahtaa olla?"
"Niin, mit?h?n se mahtaa olla?" pitkitti rouva Goldstraw.
N?m?t sanat h?n lausui, mutta ajatuksensa olivat n?ht?v?sti muualla, ja viininkauppias, joka viel? odottaen katsoi h?neen, huomasi ett? h?nen silm?ns? vaelsivat kamiini-friisiin. Ne asettuivat h?nen ?itins? kuvaan, joka rippui siell?, ja tarkastelivat sit? senkaltaisella keve?ll? kulmain rypytt?misell?, joka seuraa puoleksi tiet?m?t?nt? muiston ponnistusta. Herra Wilding lausui:
"Se on minun rakas ?itini viidenness?kolmatta vuodessansa."
Rouva Goldstraw kiitti h?nt?, ett? oli vaivannut itse?ns? selvitt?m?ll? h?nelle, kenenk? kuva se oli, ja sanoi taasen kirkastuneella otsalla ett? se oli eritt?in kauniin rouvan kuva.
Herra Wilding, jonka entinen h?mmennys uudestaan palasi, teki viel? yrityksen j?lleen saadaksensa tuota kadotettua muistoa, joka oli niin likeisess? ja kuitenkin niin selkenem?tt?m?ss? yhteydess? uuden em?nn?itsi?ns? ??nen ja k?yt?s-tavan kanssa.
"Suokaa anteeksi ett? teen kysymyksen, joka ei koske minua eik? suurustani" sanoi h?n. "Oletteko koskaan palvelleet ennen kuin em?nn?itsi?n??"
"Olen, sire. Astuessani ulos mailmaan, palvelin min? lapsipiikana L?yt?lastenhuoneessa."
"Kas siin? se minulla nyt on!" sanoi viininkauppias, vet?en tuoliansa takaisin. "Se on juuri niiden k?yt?s-tavasta siell? kuin muistutatte minua!"
Ihmettelev?isesti silm?ili h?nt? rouva Goldstraw ja kasvonsa v?ri muuttui; h?n loi silm?ns? lattiaan ja istui hiljaisena ??net?nn?.
"Mik?s nyt on?" kysyi herra Wilding.
"Tarkoitatteko olleenne L?yt?lastenhuoneessa?"
"Varmaan; ja sit? en h?pe? tunnustaa."
"Sill? nimell?, jota nyt kannatte?"
"Nimell? Walter Wilding."
"Ja rouvasnainen?" --
Rouva Goldstraw herkesi ?kisti ja katseli n?ht?v?ll? levottomuudella kuvaa.
"Tarkoitatte ?iti?ni" keskeytti Wilding.
"Teid?n -- ?itinne", jatkoi em?nn?itsi? niinkuin vasten mielt?ns? -- "ottiko h?n teit? pois L?yt?lastenhuoneesta? Kuinka vanha olitte silloin?"
"Yhden -- ja kahdentoista vuoden v?lill?. T?m? on koko romaani, rouva Goldstraw!"
Vilpitt?m?ll? ja puheliaalla tavallansa kertoi h?n nyt jutun tuosta rouvasta, joka oli puhutellut h?nt? h?nen sy?dess?ns? p?iv?llist? muitten poikain kanssa L?yt?lastenhuoneessa sek? kaikkia mit? sen j?lkeen oli tapahtunut.
"?iti raukkani ei olisi koskaan saanut selv?? minusta," lis?si h?n, "ellei olisi tavannut muutaman naisvartioista, jonka k?vi h?nt? s??liksi ja joka lupasi koskea siihen poikaan, jolla oli nimi Walter Wilding, k?velless?ns? ymp?ri p?yti?; ja t?ll? tavalla l?ysi minua j?lleen ?itini, j?tetty?ns? hyv?stit minulle, pienen? kapalolapsena ollessani, L?yt?lastenhuoneen portissa."
Kun rouva Goldstraw n?it? sanoja kuuli, painui h?nen k?tens?, joka t?h?n asti oli lev?nnyt p?yt?? vasten, auttamattoman alas polville ja h?n istui katsellen uutta is?nt??ns? kuolleen-kelmeill? kasvoilla ja silmill?, jotka osoittivat sanomatonta kauhistusta.
"Mit? t?m? merkitsee?" kysyi viininkauppias. "Kuulkaapa, onko muuten mit??n menneist? ajoista, jota mun pit?nee asettaa yhteyteen teid?n kanssa? Johtuu mieleeni, ett? ?itini kertoi er??st? hengest? hospitaalissa, jonka hyvyydelle h?n oli paljon kiitollisuutta velkaa; sill? koska h?n oli j?tt?nyt minulle j??hyv?stit kapalolapsena ollessani, niin ilmoitti h?nelle muuan lastenpiioista mink? nimen olin saanut laitoksessa. Oliko t?m? lapsipiika ehk? te?"
"Jumala suokoon anteeksi -- min? se olin, herra!"
"Jumala suokoon anteeksi?"
"Olisi parempi kun palattaisiin j?lleen siihen, mit? minulla on toimittamista t?ss? talossa, jos rohkenen niin sanoa," virkkoi rouva Goldstraw. "Teid?n suurusaikanne on siis kello kahdeksan. Sy?ttek? puolip?iv?st?nne keskell? p?iv???"
"En tied? mit? teen keskell? p?iv??, enk? voi puhua em?nn?itsi?-toimituksista mit??n, ennenkuin selvit?tte, miksi kadutte ?itilleni osoitettua hyvyytt?nne, josta h?n viimeiseen hetkeen asti kiitollisuudella mainitsi. Ette suinkaan tee minulle hyv?? vaiti olemisellanne, joka p?in-vastoin s?ik?hytt??, kiivastuttaa minua, ja saattaa korvani humisemaan."
Uudestaan nosti h?n k?tens? otsaa kohden