Ilman menestyksettä | Page 5

saada pikimmiten t?m?n el?m?n j?rjestyksen toimeen, jotta uusi kauppakumppalini l?yt?isi sen jo perustettuna tullessaan talohon."
"Jumala antakoon siihen onnea ja menestyst?!" sanoi Bintrey ja nousi yl?s. -- "Ottakoon se kasvaakseen ja viheri?it?kseen! Tuleeko Ladlen Janne my?s ottamaan osaa H?ndeliin, Mozartiin, Haydniin, Purcelliin, Greeniin ja Mendelsohniin?"
"Sit? tahdon toivoa."
"Jumala antakoon ett? onnistuisi!" -- sanoi Bintrey suurella hartaudella -- "Hyv?sti, herra!"
Yst?v?t antoivat toisilleen k?tt? ja erosivat, jonka j?lkeen nykyinen ylikyyp?ri Herrojen viinikauppiasten Wilding & C:on kellarissa, ennen sit? ylikyyp?ri herrojen Pebblenpojan ja Veljenpojan kellarissa, kysytty?ns? ensinn? lupaa kolkuttamalla ovea rystysill??n, astui sis?lle herra Wildingin luoksi er??n v?lioven kautta, joka oli rakennettu konttorin ja sen kammarin v?liin, jossa kirjoittajat asuivat.
H?n oli hitainen ja jyke? mies, kuuluva ihmisellisen j?rjestyksen mukaan juomatehdasrenkien luokkaan, jonka vaatteet olivat r?ijy ja housut vahvasta, kuluneesta verasta ynn? suuri esiliina jostakin aineesta ovi-maton ja h?r?nvuodan v?lill?.
"T?? seikka koskeva yl?spitoa ja asuntoa, nuori herra Wilding" -- -- alkoi h?n.
"Mit? tarkoitatte, Janne?"
"Itseni puolesta, nuori herra Wilding -- ja toisen puolesta en o'o koskaan puhunut enk? aiokaan vasta -- niin en huoli paljon yl?spidosta ja asunnosta, mutta jos teill? on halu ruokkia ja majauttaa minua, niin ottakaa. Min? pureskelen apettani yht? hyvin kuin kukaan muukin, enk? huoli niin paljon siit?, miss? min? sit? pureskelen, kuin siit?, mit? min? pureskelen ja kuinka paljon saan pureskella. Tulevatko kaikki asumaan t?ss? huoneessa, nuori herra Wilding? Ne kaksi muuta kyyp?ri?, ne kolme viininvet?j??, ne molemmat oppipojat ja ty?miehet?"
"Tulevat; toivon ett? me kaikki tulemme olemaan yksi perhe."
"Varmaan! Sen toivon min?kin ett? ne tulevat olemaan!"
"Ne? Sanokaa me, Janne!"
Ladlen Janne pudisteli p??t?.
"?lk?? sit? odottakokaan minun i?llisyydelt? ja senlaisilta kohtauksilta, jotka minun luonnon-laatua ovat tehneet, nuori herra Wilding! Kun herrat Pebblenpoika ja Veljenpoika sanoivat minulle: n?yt? sin? v?h?n lloisemmalta, Janne! niin vastasin niille monta kertaa: kyll? se ei ole teille vaikea, hyv?t herrat, olla iloisina, jotka olette harjauneet ryypp??m??n viininne kurkkulaen kautta, vaan min? olen kaiken ik?ni imenyt viinini hikireikien kautta, ja silloin se vaikuttaa toisin, se tekee ihmisen alakuloiseksi. Toista on, hyv?t herrat, sanoin min? Pebblenpojalle ja Veljenpojalle, kaataa viini? pikariin ruokasalissa huutaen 'Hip! hip! hurraa!' tahi 'maljanne, yst?v?t!' ja toista saada sit? sis??ns? hikireikien l?pi matalassa pime?ss? kellarissa ja lemehtyneess? ilmassa. T??ll? nousee kuplat ja siell? h?yryt, sanoin min? Pebblenpojalle ja Veljenpojalle, ja siin? on koko eroitus. Koko elinkauteni olen min? ollut kyyp?rin? innolla ja hengell?, vaan mik? seuraus on ollut? Joo! ett? olen niin k?yh? kuin ihminen saattaa olla, etten voi l?yt?? toista ihmist?, jota alakuloisuus niin kiusaa kuin minua. 'Kaaja maljaan! kaaja! anna viinin kuohuilla! Hei kuinka hyv?lt? tuntuu ruumiissa!' niin sanotaan laulussa ja voipi olla hyvinkin totta; mutta koetappa kaataa itseesi hikireikien l?pi maan alla silloinkin, kun ei ole halua, niin saatpa n?hd?!"
"Se tekee minulle pahaa kuulla, Janne. Olin muuten miettinyt, ett? tahtoisitte ottaa osaa laulu-yrityksiimme t?ss? huoneessa."
"Min?k?? Ei, ei, nuori herra Wilding, ette tarvitse pelj?t? minun tulevan sekoittamaan varislaulun sievyytt?, niinkuin sananlasku sanoo. Min? olen ainoastaan kelpaava koneeksi, joka osaa pureskella apettansa kellarissanne, herra; mutta se on teille syd?mmest? suvaittu, jos luulette kannattavan pit?? senlaista kalua huoneessanne."
"Sen luulen, Janne."
"Noh, sitten hyv?! Kauppatoimen sana on lakini. Aiottehan ottaa nuoren herra George Vendalen kumppaliksi vanhaan kauppatoimeen?"
"Aion kyll?, Janne."
"Viel? useampia muutoksia siis! Mutta ette saa en??n muuttaa toimikunnan nime?, ette ensink??n, nuori herra Wilding! Se oli jo paha tehd? sit? 'itseksenne & C:o.' Paljoa parempi olis ollut, jos olisitte antaneet sen pit?? nimens? Pebblenpoika ja Veljenpoika, jolla aina oli onni ja menestys. Ei pit?isi koskaan muuttaa onnea, kun se on hyv?, herra Wildinq?"
"Kaikessa tapauksessa en ai'o en?? muuttaa kauppahuoneen nime?, Janne:"
"Se ilahuttaa minua, ja nyt hyv?sti, nuori herra Wilding! Mutta kuitenkin", napisi Janne sulkiessaan ovea ja puistaen p??t?ns?, "ei olisi pit?nyt koskea nimehen. Olisi ollut paras onnea seurata eik? sit? solmita."
EM?NN?ITSI? TULEE.
Seuraavana p?iv?n? istui viininkauppias ruokasalissaan vastaanottaakseen hakijoita talossaan avonaiseksi julistettuun ammattiin. Se oli vanhan-aikuinen huone, kaunistettu puuhun leikatulla kukka-seppeleell?; lattia, joka oli tammesta, oli peitetty kuluneella it?maalaisella matolla, ja huonekalut olivat ruskeasta mahonkipuusta, jotka kalkki olivat olleet uudet Pebblenpojan ja Veljenpojan aikana. Salin iso kenkki oli aikanansa n?hnyt monta komeata puolip?iv?llist?, joita Pebblenpoika ja Veljenpoika olivat valmistaneet kauppa-yst?villens?, sen vanhan ohjeen mukaan ett? uhrattu salahka ei ole hukassa, kun sill? saadaan valaskala, ja Pebblenpoika ja Veljenpojan suuri, kolmikulmainen tallrikinl?mmitt?j?, joka oli rakennettu niin ett? t?ytti koko kamiinin etupuolen, vartioitsi allansa olevata kiviarkun-muotoista potelli-kopsaa, joka, aikoinaan oli sis?lt?nyt monta mittaa Pebblenpojan ja Veljenpojan viini?. Mutta pieni punaposkinen vanha kanki-palmikolla varustettu nuorukainen, jonka kuva rippui sein?ll? ja selv?sti n?kyi olevan herra Pebblenpoika eik? Veljenpoika, oli paneutunut levolle toiseen kiviarkkuun, ja tallrikinl?mmitt?j? oli joutua nyt yht? kylm?ksi kuin h?n. Kullatut mustat aarnit, jotka, mustat kuulat suussa, istuivat kullattuin renkaitten p??ss? ja kantoivat haaraisen kynttil?jalan, n?yttiv?t silt? kuin jos he vanhoina p?ivin?ns? kokonaan olisivat menett?neet halun leikitell? kuulilla, ja, surumielisesti osoittaen renkaitansa, he ik??nkuin tahtoivat tehd? tuon tavallisen l?hetyssaarnaja-kysymyksen, josko eiv?t viel? olleet vapauttansa ansainneet ja josko eiv?t olleet aarneja ja veljeksi?.
Samaten kuin Columboa tarvittiin uuden mailman l?yt?miseksi, niin tarvittiin juuri t?mm?ist? aamua