Ilman menestyksettä | Page 4

kauvan el?isit maan p??ll?" -- sanoi Wilding huo'aten lausuessansa t?t? Jumalan k?skysanaa "Ollessani l?yt?lastenhuoneessa en voinut ymm?rt?? miten noudattaisin t?t? k?sky? ja pelk?sin aina el?v?ni ainoastaan lyhyen ajan mailmassa, mutta my?hemmin tulin min? kunnioittamaan ja rakastamaan ?iti?ni syv?sti ja hell?sti, niinkuin min? viel?kin kunnioitan ja rakastan h?nen muistiansa. Seitsem?n onnellista vuotta sitten" -- jatkoi Wilding samalla viattomalla supistuneella ??nell? ja samoilla vilpitt?mill? kyyneleill? -- "l?hetti ?itini minua oppiin Pebblenpojan & Veljenpojan luoksi, jotka olivat edelliseni t?ss? kaupassa, niinkuin my?s lempe? huolensa toimitti, ett? minua kirjoitettiin j?seneksi viinikauppias-ammattiin ynn? -- ynn? -- kaikkia, mit? hell? ?iti tiesi parasta olevan. P??sty?ni lailliseen ik??n, lahjoitti h?n minulle sen osan t?ss? kauppatoimessa, jonka h?n oli perinyt, osti rahoillaan ulos kauppa-yhti?st? herrat Pebblenpoika & Veljenpoika ja asetti sen sijaan herrat Wilding & C:o ja m??r?si testamentissaan minun ainoaksi perilliseksi kaikkeen, mit? h?nell? oli, paitse tuohon murhesormukseen, jonka te kannatte sormessanne. Ja nyt, herra Bintrey," lis?si h?n ja liikutetut tunteensa puhkesivat j?lleen kyyneliin, "nyt h?n on poissa. V?h?n yli puolen vuotta sitten tuli h?n t?nne ulos, n?hd?ksens? omilla silmill? kirjoitettuna portin yli: 'Wilding, & C:o Viininkauppiaat'."
"Surullista, mutta yhteinen kohtalo" -- virkkoi Bintrey. "Varhain tahi my?h??n t?ytyy meid?n kaikkien l?hte?." Ja mielihyv?? osoittavaisena huokauksena l?hetti h?n tuota viiden ja nelj?nkymmenen vuotista portviini? kaikkein viinien yhteist? tiet?.
"Jos en nyt" -- jatkoi Wilding, pist?en nen?liinan lakkariin, ja pyhkien silmi? k?dell? -- "voikkaan en?? n?ytt?? kuinka korkiasti kunnioitin ja rakastin kallista ?iti?ni, johon syd?mmeni tunsi itsens? vedetyksi niin selitt?m?tt?m?ll? lailla, silloin kuin h?n ensikerran vieraana puhutteli minua, istuessani pyh?p?iv?llisp?yd?ss?, niin voin kuitenkin n?ytt??, etten h?pee oltuani l?yt?lapsi, ja ett? min?, joka en itse ole tiet?nyt kuka is?ni oli, tahdon olla sit? kaikille alamaisilleni. Sent?hden" -- jatkoi Wilding, jonka syd?n puhuessaan joutui aivan l?mpim?ksi -- "sent?hden haluan min? taitavan em?nn?itsi?n, joka ymm?rt?? hoitaa Wilding & C:on, Viinikauppiasten, taloutta t?ss? Raajarikko-loukossa, jotta j?lleen osaksikaan voisin saada toimeen vanhan v?lin is?nn?n ja palvelijan v?lill?, sen nimitt?in ett? joka p?iv? saada istua p?yd?n p??ss?, jonka ??ress? v?keni atrioitsee, sy?d? samasta vadista ja juoda samasta maljasta, ja ett? kaikki minun palveluksessa olevaiset saattaisit asua saman katoa alla minun kanssa ja me kaikki yhdess? -- -- -- suokaa anteeksi, herra Bintrey, mutta tuo vanha vikani, korvain humiseminen on taas ?kkiarvaamatta karannut p??lleni, ja olisin teille kiitollinen jos taluttaisitte minua pihalle."
Pel?styksiss??n siit? kun n?ki, miten ?kki? veri nousi luottilaansa p??h?n, talutti herra Bintrey h?nt? viipym?tt? pihalle, joka olikin aivan helposti tehty, koska konttori, jossa olivat keskustelleet, oli pihapuolelle p?in. Siell? alkoi nyt asianajaja luottilaansa viittauksesta kaikin voimin pumpata ja luottilas pesi molemmilla k?sill? p??t? ja kasvoja, ottipa viel?kin oivallisen kulauksen raikasta vett?. K?ytetty?ns? n?it? keinoja vakuutti h?n nyt voivansa paljoa paremmin.
"Teid?n ei pit?isi antaman l?mp?isten tunteenne kiihoittavan itse?nne -- sanoi Bintrey, kun taas tulivat konttoriin, jossa herra Wilding pyhki itse??n oven takana rippuvaiseen k?si-liinaan.
"Ei, sit? en tee" -- vastasi Wilding katsoen yl?s. -- "En suinkaan teek??n; mutta enh?n ainakaan puhunut mit??n hullutusta?"
"Ei, te puhuitte ihan oikeen ja selv?sti!"
"Miss? min? lopetinkaan, herra Bintrey?"
"Ah! te lopetitte -- mutta teid?n sijassanne en kiihoittaisi itse?ni alkamalla nyt heti uudestaan."
"Kyll? pid?n varani, olkaa varma siit?. Miss? se olikaan kuin korvani rupesivat humisemaan, herra Bintrey?"
"Kesken vateja ja maljoja" -- vastasi asianajaja auttaakseen h?nt? uralle -- "asua saman katon alla teid?n kanssa -- ja te kaikki yhdess?." --
"Aivan oikeen! ja me kaikki yhdess? humista toisten korvain ymp?ri."
"Teid?n sijassa en tosin antaisi tunteitteni niin kiihoittaa itse?ni" -- sanoi taas asianajaja huolestuneella ??nell?. -- "Koittakaamme viel? kerran pumppua!"
"Ei tarvitse, herra Bintrey, ei tarvitse. Me kaikki yhdess? on niinkuin yksi perhe! Tied?tte, herra Bintrey, etten lapsuudessani harjautunut sille itsen?iselle el?m?nlaadulle kuin useammat muut lapsuudessaan. T?m?n ajan j?lkeen elin min? kokonaan rakkaan ?iti vainajani kanssa kahden kesken ja nyt, kun olen h?net kadottanut, havaitsen min? olevani enemmin luotu el?m??n toisten ihmisten seurassa, kuin itsekseni yksin?isyydess?. T?ll? lailla el?? ja t?ytt?? velvollisuuksiani alamaisiani kohtaan ja yhdist?? niit? minuhun tuntuisi minusta varsin iloiselta ja yksinkertaiselta. En tied? kuinka se tuntuu teist?, herra Bintrey, vaan minusta se tuntuu niin."
"Se asia ei kuulu minun toimeeni, vaan kokonaan teid?n" -- vastasi Bintrey -- "ja sent?hden se tekee juuri yht? mit? min? siit? pid?n." --
"Minusta" -- sanoi h:ra Wilding lempe?sti -- "tuntuu se toiveelliselta, hy?dylliselt? ja iloiselta!"
"Teid?n sijassanne" -- rupesi asianajaja uudestaan -- "en antaisi" -- -- --
"En annakaan, en. Ja sitten on H?ndel."
"Kuka?" kysyi Bintrey.
"H?ndel, Mozart, Haydn, Purcell, Greene ja Mendelsohn. Min? osaan k??rit n?ihin kaikki ulkoa. Ne kuuluivat yhteisiin lauluihimme L?yt?lastenhuoneen kappelissa. Miksi emme siis oppisi niit? laulamaan yhdess??"
"Mitk? oppisivat niit? yhdess??" kysyi asianajaja ter?v?sti.
"Is?nt? ja palvelijat."
"Ah! niink? arvelette!" -- vastasi Bintrey leppyneen?, sill? h?n oli odottanut vastaukseksi: asianajaja ja luottilaansa. -- "Se on toinen asia."
"Se ei ole mik??n toinen asia, herra Bintrey, ihan sama asia, osa siit? siteest?, joka tulee meit? yhdist?m??n. Me tulemme laittamaan laulukunnan pieness?, hiljaisessa kirkossa t??ll? l?hell?, ja sitten pyh?n? iloittuamme laulamisella yhdess?, menemme hyvill? mielin kotiin sy?m??n aikuisen puolip?iv?sen toistemme kanssa. Mik? nyt minua huolettaa on