Huutolaiset | Page 8

nostaneet p??llimm?isen hameensa hupuksi p??h?ns?, ja niin riensiv?t he sitte kotiin renkituvan suojaan.
Em?nt? tuli sis?lle, tuoden kahvipannua, ja samassa my?skin Eveliina, talon ylpe? tyt?r, astui tupaan; h?nell? oli nisuleip?kori ja kahvikupit tarjottimella, jonka h?n laski p?yd?lle. H?n tervehti matamia, sanoen: ?Tulin aivan m?r?ksi, mutta en t?ss? Herran ilmassa saattanut menn? luhdista toisia vaatteita ylleni muuttamaan, ja tuleehan l?mmin, kun kahvia juodaan.?
?Niin, mik?p?s meid?n h?t?n? t??ll?, mutta Iiri raukka, joka mets?ss? on t?ss? kamalassa ilmassa? --
?Kyll? ne paimenet saavat ilmoja koetella, eik? tuo niin pahalta mets?ss? tunnu, p??seep? h?n puun suojaan?, vastasi Eveliina.
?Eveliina, tule tarjoamaan kahvia, olen jo kaatanut.?
?Kyll?! Kas kun hiirikin on leip?? nakerrellut -- tuosta on karvinut; saakoon Iiri sen, kun h?n tulee --?
N?in haastellen Eveliina erotti hiiren nakertaman palan Iiri? varten ja tarjosi kahvia vieraalle, joka ei oikein jaksanut mielinestett??n juoda ajatellessaan pikku tytt?st?, jota h?n s??li, mutta jonka hyv?ksi ei h?nk??n ollut mit??n tehnyt.
?Kunpa ilma selkenisi, ett? p??sisin kotia! Mist?h?n se rajus?? noin ?kki? tulikaan??
?Kyll? minua kovin raukaisikin koko aamup?iv?n?, sanoi em?nt?. Mutta h?nt?p? enimmiten aina raukaisi, ja mist?p? sit? sitte tiesi, oliko ukkonen ilmassa vai ei.
Rakeita ei en?? tullut, mutta aina yh? sateli ja tuuli. Is?nt? katseli ulos ikkunasta sanoen: ?Ei t?n??n leikkaamisesta tule mit??n. Eveliina, saat vied? v?elle kahvia -- meid?n on, n?ette, matami hyv?, n?in leikkuuaikana tapana kahvilla kestitt?? v?ke?mme. Jos kupin tai pari saavat, niin mit?s se meill? tuntuu -- juuria poltetaan -- ei siin? montakaan kahvipapua ole, mutta herkkuna juovat vain ja tekev?t ty?ns? halukkaammin, kun heit? kestit??n.?
Eveliina heitteli ylpe?sti p??t??n, mutisten: ?Ei ik??n se niin pelkk?? juurikahvia ole, kyll? se vain tavallista on, semmoista ja ehk? parempaakin kuin muualla.? Sitte meni h?n pannuineen kampsuineen renkitupaan, mutta palasi heti j?lleen, pyyt?en is??ns? Taaven-muorin puheille. Is?nt? ja Eveliina meniv?t molemmat, mutta em?nt? j?i matamin kanssa juttelemaan. H?nen ajatuksensa eiv?t koskaan eritt?in kiireess? lennossa olleet, ja niin ne nytkin vain viel? pysyiv?t tuossa kahviasiassa kiinni.
?Is?nt? sanoi, ett? juuria vain poltetaan?, virkkoi em?nt?, ?mutta ei h?n tied?, kuinka paljo sit? kahvia menee -- ei miehet semmoisia ymm?rr?. Meid?n t?ytyy ostaa is?nn?n tiet?m?tt?. Aina silloin t?ll?in vied??n jyv?- tahi jauhopussi maakauppiaalle, ja h?n antaa sitte kahvia vaihetukseen. Kai sit? runsaammin meid?n puolelta annetaan, mutta eih?n se meid?n is?nn?n laarissa tunnu.?
?Hyv?nen aika, miten em?nt? sill? tavalla tekee -- seh?n on selv?? varastamista!?
??lk??h?n toki niin sanoko, omaa tavaraanipa se on, mutta koskei is?nt? anna rahaa, niin t?ytyyh?n n?it? keinoja sitte k?ytt??.?
?En min? vain meid?n ukolta salaa mit??n ostaisi. Ajatelkaas, kun lapsenne tuollaisiin salakauppoihin oppivat, niin tuleehan heist?kin pettureita. He pett?v?t varmaankin teit? taas, jos te heit? kiell?tte liiaksi koreilemasta tahi muusta sellaisesta.?
Em?nt? huokasi. ?Mist?p? min? heit? kielt?isin? Eveliina tekee, miten itse tahtoo. Jollei is? anna tarpeeksi h?nelle, niin kyll? h?n aina keinon keksii, mill? saa.?
?Niin, enk? sit? arvannut! Totuus, em?nt? hyv?, totuus on aina paras. Jos itse pysyisitte totuudessa ja kasvattaisitte lapsianne totuuteen, niin v?hitellen miehennekin antaisi teille ja lapsillenne enemm?n valtaa.?
?Eih?n meill? ole kaikki niin kuin olla pit?isi?, sanoi em?nt? huoaten, ?mutta mik?p? sit? nyt en?? auttaa, asiat ovat kuten ovat; se _meid?n_ on aina ollut niin kovanlainen, se siin? syyn?.? Enemp?? ei matami ja em?nt? enn?tt?neet haastella kesken??n, kun jo kuului lehm?nkellojen ??ni ja karja tuli kotiin.
?Kas kuinka aikaiselta lehm?t tulivat kotia?, sanoi matami. ?Lieneek? kello viel? kuusikaan??
?Kuuden vaiheilla ehk? on. Pahan ilman takia kai nekin suojaa hakevat.?
?Nyt saan n?hd? Iiri parankin --?
Tuskin oli matami sanansa sanonut, ennenkuin Eveliina tuli sis?lle ja kertoi, ett? karja oli kotona, mutta ettei Iiri ollut mukana. ?Tyt?st? ei niin v?li? ole?, jatkoi Eveliina, ?kyll? kai h?n tulee, mihink? lienee mennyt, ehk? niityn latoon suojaan, -- mutta iso Ruskanenkin on poissa. Jahka nyt sade taukoo, t?ytyy meid?n menn? hakemaan lehm??; pilvet n?kyv?t k?yv?n ohuemmiksi.?
?Hakekaa nyt vain se lapsi!? huudahti matami. ?Seh?n hirmuista, ett? tyt?n on t?ytynyt olla siell? yksin -- salama on ehk? h?net kuoliaaksi ly?nyt. Voi lapsi parkaa!?
?Miksi ei matami huutanut h?nt? silloin, kun kaupalla oli -- saisitte nyt mielin m??rin h?nt? lellitell??, virkkoi Eveliina.
?Niin, miksik? en sit? tehnyt? -- Mutta nyth?n ilma jo selkenee ja minunkin t?ytyy l?hte?, ennenkuin taas uudestaan sade tulee. Hyv?sti, em?nt?! Hyv?sti, Eveliina, ?l? ole orvolle ylpe?.?
?Tulen neuvottanne toimeen. Hyv?sti.?
Lukkarin matami l?ksi pois, mutta ajatteli k?velless??n kotiin p?in, ett? h?n kyll? tiet?isi, mit? tekisi, jos nuo lapset nyt vasta olisivat huutokaupalla. Vaikkei ukko mit??n puhuisikaan, vaan olisi tuollainen tuppisuu kuin onkin, niin p??tt?isi h?n, matami, vain omin p?ins? -- ja silloin olisi Iiri kuten h?nen oma lapsensa, h?nen oma tytt?-vainajansa -- ja hyv? h?nen sitte olisi oltava. Mutta eih?n se ajattelemisesta nyt en?? parantunut --
?Ja mihink? se tytt? nyt on joutunut t?ss? kovassa ilmassa??
N?in tuumaili matami yh?ti samaa asiaa, kunnes enn?tti kotiin.

VIIDES LUKU
Iiri oli mennyt karjalauman kanssa mets??n viiden aikaan aamulla. H?nell? oli pieni piim?putina sek? kalaa ja leip?? mukana. Iirin oli kovin uni, kun h?net her?tettiin, mutta kun h?n kerran oli saanut vaaterepaleet yllens? ja unen silmist??n hierotuksi, niin oli h?nen mielest?ns? taas hauskaakin