Huutolaiset | Page 7

maantiet? pitkin, jonka molemmilla puolin viljavainioitten kultaiset t?hk?p??t raskaina nuokkuivat. H?nen ajatuksensa lenteliv?t sinne t?nne, niinkuin ihmisen ajatukset ainakin lentelev?t -- h?n katseli vainiota ja ajatteli: ?Sepp?l?n ruiskin olisi leikattava -- kumma, etteiv?t jo ole k?yneet minua pyyt?m?ss? talkooruokia valmistamaan -- kukapa heill? juurikkalaatikkoa laittaisi, jollen min? sit? tee? -- Taaven-muorikin on aina Kartanon ty?ss? ja piiat pannaan vainiolle; em?nt? ja Hely vain ovat kotona. Menee sen Helyn aika herrojakin passatessa, ainahan ne sit? huutavat -- ja lapsihan se vain onkin, kolmentoista-vuotias -- mit?p? h?n viel? jaksaisi tehd?. Ei, kyll? em?nt? minua tarvitsee. Hely raasun t?ytyy herroja passata -- Ei em?nn?n aina tarvitsisi tytt?? lyk?t? matkustavaisten k?skett?v?ksi -- orpo raukka! Kyll? orvon k?skee -- varsinkin kun h?nest? tulee semmoinen kaunis tytt?, kuin Hely on -- kauneus ei ole k?yh?lle onneksi.?
Vainion mitta oli nyt loppunut, ja maantie kulki karkean kuusimets?n l?pi aina l?helle Renkalaa. Matami k?veli eteenp?in v?h?n kiireemmin, kun joutui vilpoiselle mets?tielle. Siell?p? n?kyi er?s muijakin tiell? kulkevan. Matami kiirehti askeleitaan ja saavutti pian edell?kulkijan, joka oli jo ennest??n tuttu Taaven-muori.
?Hyv?? p?iv??, muori!?
?Kah lukkarin matamiko se onkin! Ajattelin, kuka siell? tuli.?
?Renkalaanko menette??
?Renkalaan. T?ytyy menn? kysym??n, joko pian leikataan, sill? minua on pyydetty Kartanoon pyykille, mutta jos nyt ruvetaan ruista leikkaamaan Renkalassa, niin on minun sinne meneminen. Minun t?ytyi ottaa v?h?n jyvi? Renkalalta, kun en p??ssyt uutisiin -- ei muilla ollut t?h?n aikaan liikenem??n, tarvitsevat siemeneksi vanhansa, eik? Renkala ottanut rahaa, ottaa vain p?iv?t?it?, ja niit? saan nyt tehd? niin monta, ett? kyll? ne jyv?t maksamaan tulevat. Mutta mit?s k?yh? rikkaalle voi, h?neen t?ytyy turvata, kun on puute, vaikka sitte kuinka kiskoisi, -- ja kyll? kiskookin.?
?Kuinkahan Iiri parka siell? nyt jaksanee? H?nt? min? menen katsomaan. Olen kovin mielipahoissani siit?, etten ottanut h?nt? meille.?
?Olihan matami siell? huutokaupassa.?
?He, olin, mutta kun se meid?n pappa nyt on semmoinen, ettei se niin asioitaan puhu, en min?k??n omin p?in tahtonut p??tt?? mit??n. Ajattelin vain sitte, kun Renkala tyt?n huusi, ett? olisi se joutanut meill?kin olla tuo Iiri ik??nkuin meid?n tytt?-vainajamme sijassa, ja kun sit? sitte puhuin ukolle, niin oli h?n ajatellut ihan samoin, mutta tiesink? min? sen, koska ei h?n mit??n puhunut. Se nyt on semmoinen tuppisuu se meid?n pappa -- en sit? sano h?nt? moittiakseni, sill? kyll? h?n sen puolesta on erinomaisen hyv? mies ja paljon parempi kuin min?, mutta kullakin ihmisell? on oma luontonsa; min? vain tarkoitan sit?, ett? monessa asiassa k?visi paremmin, jos enemm?n keskusteltaisiin.?
?Matami hyv?, jos te olisitte ottanut ne kaikki kolme, niin olisitte hyv?n ty?n tehnyt. Lasten ?iti tuolla taivaassa olisi siunausta rukoillut teille.?
?Ei muori hyv? semmoisella muonalla, mit? niist? annetaan, emme heit? kaikkia olisi saattaneet kasvattaa.?
?Niin, mutta kunnan miehet joutaisivat kyll? maksaa enemm?n, silloin kun saavat lapset hyv??n paikkaan.?
?Samaa mielt? min?kin olen, mutta eip? sit? tehd?.?
?Jos rovasti kehoittaisi -- kyll? maar sit? niin tehd??n, kuin rovasti tahtoo.?
?Kyll? kai, mutta h?n on liian pehme?. H?n tahtoo aina noudattaa pit?j?l?istens? mielt?, ja siksip? h?nest? kovin pit?v?tkin, mutta ei se liika hyvyysk??n aina paikallaan ole.?
Matamin ja muorin jutellessa oli aika kulunut pikaisesti, ja nyt he n?kiv?t jo edess??n Renkalan suuren kivinavetan. ?Min? kierr?n t?st? vain navetan kujasta taloon?, sanoi muori, ?mutta menk?? te tuolta isosta portista.?
?Ei sill? v?li? ole, vaikka t?st?kin menisin, mutta saatanhan sent??n tuoltakin --? Matamin p??h?n juolahti taas ajatus: ?En huolikaan, menen vain isosta portista, mit? sit? tarvitsee n?yr?n? kulkea takakujista -- emme me h?nen kirjoissaan ole, emme ole velkaa h?nelle emmek? muille.? Ja matami meni kuin menikin isosta portista.
Pihalla oli Renkala. H?n seisoi siin? k?det taskussa katsellen kohti taivasta, joka n?kyi vet?ytyv?n synkkiin pilviin, mutta samassa l?heni matami sanoen: ?Hyv?? p?iv??, is?nt?, terveisi? meid?n m?elt?.?
?Jumal'antakoon! K?yk?? sis?lle, saamme kohta myrskyilman. V?keni on pellolla leikkaamassa, mutta pian kyll? heid?n t?ytynee tulla sielt? pois.?
?Kyll? kai, n?ytt?? silt?, kuin rupeaisi Herran voima k?ym??n?. Tupaan tultiin. Matami lausui em?nn?lle, joka istui tuvan per?ll?: ?Onhan em?nt? kotona; hyv?? p?iv??, terveisi? meid?n m?elt?! Kuinka t??ll? jaksetaan??
?Kiitoksia kysym?st?nne?, vastasi em?nt?, ?aina hiljakseen vain. Istukaa.?
?Kiitoksia!?
?Kuules, akka, pane pannu tulelle.?
Em?nt? meni halustakin, sill? kahvi se h?nen parastansa oli. Siihen h?n aina turvasi, kun miehen ylivalta talossa h?nelle liika raskaaksi k?vi.
J??ty?ns? is?nn?n kanssa kahden kysyi matami: ?Miten Iiri nyt jaksaa? Hupaista olisi n?hd? Liisan likkaa.?
?Mik?p? h?nt? vaivaisi?? sanoi is?nt? ynse?sti. ?Ruokaa on ja vaatteita ruumiin verhoksi -- mit? tuommoinen orpo muuta tarvitsee.?
?Minusta orpo juuri tarvitsee paljonkin muuta?, sanoi matami.
?Mit? maar! Jota tarvitsee, sit? h?n saakin. H?nelle annetaan ty?t? semmoista, jota h?n jaksaa tehd?, se on h?nelle hyv?, ja jos kuritusta kaipaa, niin kyll? h?n sit?kin saa. Ettek? luule vai? -- hihi hii.?
?Miss? h?n on nyt, tuo lapsi??
?Paimenessa on. Siell? h?n on paikallaan; ei h?nest? t??ll? kotona viel? apua ole.?
Paimenessa, Renkalan synkiss? metsiss?, pieni yksitoistavuotias Iiri -- matamin syd?nt? oikein kouristi h?nen tuota ajatellessaan. H?nen huulillansa oli juuri kova nuhdesaarna, joka kuitenkin j?i pit?m?tt?, sill? nyt l?i salama niin, ett? koko tupa oli ik??nkuin tulessa, ja rakeita pomppaili vasten akkunoita, jotta ruudut ratisivat. V?ki tuli juosten pellolta pois; naiset olivat