Huutolaiset | Page 7

havaitsin, ettei sinua haluttanut ottaa häntä.»
»Hyvänen aika! Se on sitte minun syyni, jos lapsi on onneton!»
»Ei suinkaan, en sitä tahdo sanoa; emmekä me tiedä, onko tytölle
vahingoksi, että hän saa kovan koulun käydä, vaikka se meistä näyttää
liika kovalta.»
»Minun täytyy mennä Renkalaan, mutta mitä minä asiaksi teen?»
»No onhan sinulla asiaa, kun menet tyttöä katsomaan.»
»Mutta jos ukko suuttuu ja hänen tyttärensä, ylpeä Eveliina --
emännästä en huoli, hän on kuin nahistunut nauris, ei makea eikä
karvas.»
»Suuttukoon! Emme me hänen kirjoissaan ole, emme ole hänelle
velkaa, kuten muut meidän kyläläiset.»
»Niin, suuttukoon vain. Minä puen ylleni ja menen katsomaan tyttöä.»
Matami rupesi pukeutumaan, vaan sanoi sillä välin: »Seppälässä hän on
joskus pikimmältään käynyt illalla, sitte kun karja jo on kotia ajettu, ja
Seppälän emäntä sanoi että hänen on kovin käynyt sääliksi lapsen tila.
Hyvästi nyt, ukkoseni, sanot aina minun liikojakin puhuvan, mutta jos

sinäkin enemmän puhuisit, olisi Iiri ehkä nyt meillä.» Näin sanottuaan
matami puikahti ulos ovesta ja meni kulkemaan Renkalan taloa kohti,
joka oli virstan päässä kylästä.
Matami käveli hiljakseen maantietä pitkin, jonka molemmilla puolin
viljavainioitten kultaiset tähkäpäät raskaina nuokkuivat. Hänen
ajatuksensa lentelivät sinne tänne, niinkuin ihmisen ajatukset ainakin
lentelevät -- hän katseli vainiota ja ajatteli: »Seppälän ruiskin olisi
leikattava -- kumma, etteivät jo ole käyneet minua pyytämässä
talkooruokia valmistamaan -- kukapa heillä juurikkalaatikkoa laittaisi,
jollen minä sitä tee? -- Taaven-muorikin on aina Kartanon työssä ja
piiat pannaan vainiolle; emäntä ja Hely vain ovat kotona. Menee sen
Helyn aika herrojakin passatessa, ainahan ne sitä huutavat -- ja lapsihan
se vain onkin, kolmentoista-vuotias -- mitäpä hän vielä jaksaisi tehdä.
Ei, kyllä emäntä minua tarvitsee. Hely raasun täytyy herroja passata --
Ei emännän aina tarvitsisi tyttöä lykätä matkustavaisten käskettäväksi
-- orpo raukka! Kyllä orvon käskee -- varsinkin kun hänestä tulee
semmoinen kaunis tyttö, kuin Hely on -- kauneus ei ole köyhälle
onneksi.»
Vainion mitta oli nyt loppunut, ja maantie kulki karkean kuusimetsän
läpi aina lähelle Renkalaa. Matami käveli eteenpäin vähän kiireemmin,
kun joutui vilpoiselle metsätielle. Sielläpä näkyi eräs muijakin tiellä
kulkevan. Matami kiirehti askeleitaan ja saavutti pian edelläkulkijan,
joka oli jo ennestään tuttu Taaven-muori.
»Hyvää päivää, muori!»
»Kah lukkarin matamiko se onkin! Ajattelin, kuka siellä tuli.»
»Renkalaanko menette?»
»Renkalaan. Täytyy mennä kysymään, joko pian leikataan, sillä minua
on pyydetty Kartanoon pyykille, mutta jos nyt ruvetaan ruista
leikkaamaan Renkalassa, niin on minun sinne meneminen. Minun
täytyi ottaa vähän jyviä Renkalalta, kun en päässyt uutisiin -- ei muilla
ollut tähän aikaan liikenemään, tarvitsevat siemeneksi vanhansa, eikä
Renkala ottanut rahaa, ottaa vain päivätöitä, ja niitä saan nyt tehdä niin
monta, että kyllä ne jyvät maksamaan tulevat. Mutta mitäs köyhä
rikkaalle voi, häneen täytyy turvata, kun on puute, vaikka sitte kuinka
kiskoisi, -- ja kyllä kiskookin.»
»Kuinkahan Iiri parka siellä nyt jaksanee? Häntä minä menen
katsomaan. Olen kovin mielipahoissani siitä, etten ottanut häntä

meille.»
»Olihan matami siellä huutokaupassa.»
»He, olin, mutta kun se meidän pappa nyt on semmoinen, ettei se niin
asioitaan puhu, en minäkään omin päin tahtonut päättää mitään.
Ajattelin vain sitte, kun Renkala tytön huusi, että olisi se joutanut
meilläkin olla tuo Iiri ikäänkuin meidän tyttö-vainajamme sijassa, ja
kun sitä sitte puhuin ukolle, niin oli hän ajatellut ihan samoin, mutta
tiesinkö minä sen, koska ei hän mitään puhunut. Se nyt on semmoinen
tuppisuu se meidän pappa -- en sitä sano häntä moittiakseni, sillä kyllä
hän sen puolesta on erinomaisen hyvä mies ja paljon parempi kuin
minä, mutta kullakin ihmisellä on oma luontonsa; minä vain tarkoitan
sitä, että monessa asiassa kävisi paremmin, jos enemmän
keskusteltaisiin.»
»Matami hyvä, jos te olisitte ottanut ne kaikki kolme, niin olisitte
hyvän työn tehnyt. Lasten äiti tuolla taivaassa olisi siunausta rukoillut
teille.»
»Ei muori hyvä semmoisella muonalla, mitä niistä annetaan, emme
heitä kaikkia olisi saattaneet kasvattaa.»
»Niin, mutta kunnan miehet joutaisivat kyllä maksaa enemmän, silloin
kun saavat lapset hyvään paikkaan.»
»Samaa mieltä minäkin olen, mutta eipä sitä tehdä.»
»Jos rovasti kehoittaisi -- kyllä maar sitä niin tehdään, kuin rovasti
tahtoo.»
»Kyllä kai, mutta hän on liian pehmeä. Hän tahtoo aina noudattaa
pitäjäläistensä mieltä, ja siksipä hänestä kovin pitävätkin, mutta ei se
liika hyvyyskään aina paikallaan ole.»
Matamin ja muorin jutellessa oli aika kulunut pikaisesti, ja nyt he
näkivät jo edessään Renkalan suuren kivinavetan. »Minä kierrän tästä
vain navetan kujasta taloon», sanoi muori, »mutta menkää te tuolta
isosta portista.»
»Ei sillä väliä ole, vaikka tästäkin menisin, mutta saatanhan sentään
tuoltakin --» Matamin päähän juolahti taas ajatus: »En huolikaan,
menen vain isosta portista, mitä sitä tarvitsee nöyränä kulkea
takakujista -- emme me hänen kirjoissaan ole, emme ole velkaa hänelle
emmekä muille.» Ja matami meni kuin menikin isosta portista.
Pihalla oli Renkala. Hän seisoi siinä kädet taskussa katsellen kohti
taivasta, joka näkyi vetäytyvän synkkiin pilviin, mutta samassa läheni

matami sanoen: »Hyvää päivää, isäntä, terveisiä meidän mäeltä.»
»Jumal'antakoon! Käykää sisälle, saamme kohta myrskyilman. Väkeni
on pellolla leikkaamassa, mutta pian kyllä heidän täytynee tulla sieltä
pois.»
»Kyllä kai, näyttää siltä, kuin rupeaisi Herran