Hovin Inkeri | Page 7

Siell? tulikin is? h?nt? vastaan.
Paljon oli is?ll? ja pojalla toisilleen sanomista. Tuomas kertoi sodan kuulumisista, kahdennentoista Kaarlen voitoista ja tappioista. H?n kertoi t?ist??n ja toimistaan opintoajallaan. H?n oli k?ynyt sek? maaherran ett? presidentin luona Turussa pyyt?m?ss? oikeutta Karjalan kansalle.
-- Kun sota on loppunut, ryhdyt??n toimiin.
-- Jahka rauha saadaan, niin sitten... oli tullut vastaukseksi.
-- Niin, rauha, rauha! Oi, jospa saisin kuulla sen sanoman, ennenkuin silm?ni ummistan! huokasi Heikki vanhus. Ja h?n alkoi kertoa, miten n?in? kymmenen? vuonna v?kivalta oli viett?nyt verisi? riemujuhlia. H?n tiesi mainita t?it? niin hirvitt?vi?, ett? p?yristytti kuulla niist? kerrottavan.
-- Mitenk? semmoinen vankka talo kuin Lieksala saattoi niin lopen h?vit?? kysyi Tuomas.
-- Vankat olivat aseetkin, joilla siihen iskettiin. Kalman voimat siin? olivat apulaisena, selitti Heikki.
-- Muistathan, ett? majuri Affleck, jota kansan kesken sanotaan Simo Hurtaksi, sai Lieksan hovin haltuunsa Salomon Engbergin j?lkeen. Arentimaatpa eiv?t olleet h?nen mielest??n kylliksi laajat. H?n tahtoi niihin yhdist?? Lieksalan tilukset. Ja Lieksalan talo oli h?nelle alituisena silm?tikkuna, sen sijalla kun olisi ollut niin pulska paikka hovin rakennukselle.
Siit? on nyt ummelleen seitsem?n vuotta, kun er??n? hein?kuun p?iv?n? majuri Affleck tulla p?l?hti Lieksalaan. H?n m??r?si ainoan kotona olevan t?ysi-ik?isen pojan, Samulin, sotav?keen. Vuotta ennen oli h?n konnan keinoilla saanut vanhimman pojan, Antin, l?htem??n sotapalvelukseen. Eik? h?nest? sittemmin ole mit??n kuultu. Is?nt? pyysi saada pit?? Samulin kotona, kun toinen pojista oli vasta seitsenvuotias, lupasipa hankkia miehen sijaankin. Mutta siin? ei esteleminen auttanut. Samulin t?ytyi l?hte?. Ja sille tielle h?nkin j?i.
Samalla oli majuri tahtonut ostaa Lieksalaa ja tarjonnut siit? aivan mit?t?nt? hintaa. Mutta Juho oli sanonut pit?v?ns? maataan rahaa kalliimpana.
Kuukautta my?hemmin oli majuri tullut uudestaan ja tahtonut vaihtaa Lieksalaa er?st? taloa vastaan, joka h?nell? oli Paltamossa. Siihenk??n ei Juho ollut suostunut, vaan oli sanonut tahtovansa j?tt?? isiens? konnun perinn?ksi lapsilleen.
-- Sep?h?n n?hd??n, oli majuri karjaissut ja paiskannut oven kiinni l?htiess??n.
Seuraavan p?iv?n iltana, kun Lieksalan is?nt? palasi salolta, jossa h?n oli k?ynyt palohalmettaan katsomassa, tuli majuri kahden rengin kanssa h?nt? vastaan.
-- T?n'iltana ei is?nn?ll? ole kiirett? perint?tilallensa, sanoi majuri. -- Miehet, sitokaa h?net!
Rengit t?yttiv?t k?skyn. Sitten komensi majuri toisen rengeist? kiipe?m??n nuoreen pet?j??n ja sitomaan vahvan k?yden sen latvaan. K?ydell? taivutettiin pet?j?n latva alas ja siihen sidottiin Lieksalan is?nt? niin lujaan, ettei voinut liikuttaa k?tt? eik? jalkaa. Pet?j?n annettiin sitten kimmota alalleen ja siit? karsittiin kaikki oksat.
Alussa oli is?nt? aikonut puolustautua, mutta huomattuaan aseelliset vastustajansa oli h?n heitt?nyt sen aikeen ja ollut aivan vaiti, kunnes n?ki ruvettavan puuhun sitomaan. Silloin oli alkanut rukoilla. Affleck ei ollut vastannut sanaakaan rukouksiin. Vasta sitten, kun h?nen uhrinsa puun latvassa huojui taivaan ja maan v?lill?, oli h?n irvist?nyt pilkallisesti ja huutanut:
-- Nyth?n olet oikein juurtunut isiesi kontuun. Koeta pysytell? siin? niin kauan kuin el?t.
Juho ponnisti ep?toivoissaan kaikki voimansa saadakseen nuorat poikki. J?nteet paisuivat. Kasvot k?viv?t sinert?v?n punaisiksi. Silm?t pullistuivat ja suusta pursui vaahto. Mutta nuora ei katkennut. Se vain viilteli syv??n miesparan ruumista. Y?lepakoita alkoi lennell? h?nen ymp?rill??n, ja huuhkajan ??ni kuului l?heisyydest?.
Lieksalassa ei h?t?ilty is?nn?n viipymist?. H?n oli l?htiess??n ottanut ev?st? mukaansa ja sanonut, ett? jos vilja n?ytt?? kypsyneelt?, niin h?n menee salon perill? olevaan m?kkiin hakemaan leikkuuv?ke? eik? tule kotiin, ennenkuin halme on leikattu.
Seuraavana p?iv?n? olivat P?lkkypuron lapset marjassa. He tiesiv?t hyv?n vatukon kaukana mets?ss? ja p??ttiv?t menn? sinne kes?n viimeisi? vattuja poimimaan. Vatukkoa l?hetess??n he kuulivat kummallista uikutusta. He hiipiv?t ??nt? kohti ja n?kiv?t ihmisen kiikkuvan karsikon latvassa. Kauhistuneina riensiv?t he kotiin kertomaan asiata. Sielt? vietiin sana heti Sormulaan ja Lieksalaan, ja joukolla l?hdettiin ihmett? katsomaan.
Kun Juho saatiin alas puusta, oli h?n puoleksi tunnotonna. Paarilla h?net kotiin kannettiin. Onneksi ei vanhan Samulin tarvinnut n?hd? sit? surkeutta. H?n oli kuollut vuotta ennen... Juho ei en?? tullut terveeksi. P?lkkypuron Leena, joka niinkuin tied?t, mummovainajaltaan on oppinut voiteita keitt?m??n, koetti kyll? parastaan, mutta ei siit? paljon apua ollut. Haavat kyll? paranivat, mutta j?rki ei tullut entiselleen. Hengenahdistaja rupesi yh? enemm?n vaivaamaan, ja Juho kuoli sitten joulun aikana.
T?h?n ei majurin vaino loppunut. H?n tahtoi h?vitt?? Lieksalan perinjuurin, jotta saisi rakentaa hovinsa sen sijalle.
Laskiaisen aikaan ilmestyi h?n taas n?ille maille. Pelko kulki h?nen mukanaan. Olihan h?nest? sanottu jo lapsena, ?minne h?n vaan p??see, sielt? pahoja kuuluu?. Eik? ollutkaan pelko turha.
Muutamana y?n?, kun meid?n renki meni hevosia katsomaan, n?ki h?n tulen leimuavan Lieksalassa p?in. Me kiiruhdimme kaikki sinne. Ei siell? ollut muuta tekemist? kuin korjata ihmiset ja el?imet hangelta. Lieksalan perheest? ei ollut muita l?mpim??n saatettavia kuin kaksitoistavuotias Sikke ja seitsenvuotias Risto. Em?nt? oli s?ik?ht?nyt niin kovasti, kun kuuli huudon ?tuli on irti?, ett? oli kaatunut henget?nn? lattialle. Tuli jo nuoleksi seini?, eik? lapsilla ollut muuta neuvoa kuin kantaa ?iti ulos. Taakka oli liian raskas seitsenvuotiaalle. Siit? p?ivin rupesi Risto k?ym??n kyttyr?selk?iseksi. Sikke sai pahan ysk?n, kun puoli alastonna ja avojaloin niin kauan tuli hangessa seisomaan. Eik? se ysk? viene h?nt? hautaan? Nyt on h?n jo vuoteen omana.
Pirtti ja talli olivat syttyneet yhtaikaa. Pentti oli kiiruhtanut talliin ja toiset palvelijat navettaan el?imi? pelastamaan.
Vanha Lieksalan em?nt? oli kasvattanut orvoksi j??neen Pentin niinkuin oman lapsensa, ja nyt