Hovin Inkeri | Page 6

Hymy v?r?hti h?nen suupieliss??n ja katse muuttui herttaiseksi. Kaikki tylyys oli kadonnut h?nen kasvoistaan; mutta hetkeksi vain. Seuraavassa silm?nr?p?yksess? sai h?nen tummaihoinen muotonsa entisen j?ykkyytens?. Lieneek? ihon tummuus ollut aivan luontaista, vai lieneek? siihen ollut muutakin syyt?, sit? oli vaikea arvostella. Puku ainakin n?ytti todistavan, ettei sen kantaja pel?nnyt ?puhdasta nokea?. Tuo puku oli muutoin oikein pakkasta siet?v?. Nahasta tehty alusta loppuun. Pieksut tavalliset, mutta housut, lakki, rukkaset ja takki olivat kaikki lampaan nahasta, villapuoli sis??np?in ja p??llist? vailla.
Kun h?n parhaillaan kiersi er?st? kivikasaa, kuului huudahdus. H?n katsahti yl?s. Siin? v?h?n matkan p??ss? musta hevonen korskuen kohosi takajaloilleen. Se oli s?ik?ht?nyt tuuralla varustettua nahkapukuista miest?. Turhaan koetti satulassa istuva nainen sit? hillit?.
... Nyt se hurjistuneena sy?ksyy eteenp?in. Silloin tarttuu luja k?si suitsiin ja pakottaa hevosen pys?htym??n. Kummastuneena katsahtaa nainen auttajaansa, ja h?nen kauniit silm?ns? n?ytt?v?t lausuvan kiitosta jo ennen kuin huulet ehtiv?t sit? tehd?.
Mutta mik? h?neen nyt tuli? Mit? h?n on n?hnyt vieraassa, joka h?nt? noin suututtaa tahi s?ik?hytt??? H?n tempaa suitset toisen k?sist?, ja hevonen l?htee laukkaamaan j??t? kohti, niin ett? lumi tuiskuna tupruaa sen ymp?rill?.
?llistyneen? j?i hevosen pys?ytt?j? katsomaan poistuvaa ratsua ja naista, joka istui satulassa niin varmasti kuin olisi ollut siihen valettu. Oliko tuo ihana olento ihminen vai oliko se talven kylm? haltiatar, joka ratsasti kautta huurteisen valtakuntansa? Mutta nuo loistavat silm?t, nuo hehkuvat posket, eiv?th?n ne olleet kylm?n n?k?iset.... Vaan miksi h?n ei ollut kiitt?nyt avusta? Miksi h?n oli pel?stynyt?
Tulokas, joka seisoi siin? ihmeiss??n, ei suinkaan n?ytt?nyt pelottavalta. Komea nuorukainen, puku siisti kuin herrasmiehell?, laukku sel?ss? ja miekka vy?ll?. Katse suora ja rehellinen, kenties v?h?n liiaksi vakava noin nuorelle miehelle.
Jo huomasi h?n kalastajan.
-- Hyv?? p?iv??.
-- Jumal' antakoon.
-- Ka, Pentti! Terve! Ja herrasmies ojensi k?tens?.
-- Oletko yst?v? vai vihollinen? Min? en anna k?tt? kuin yst?v?lle.
-- Etk? sin?, Pentti, tunne Sormulan Tuomasta, jolle olet niin monta hyv?? kalapaikkaa neuvonut?
-- Tuomasko? Ka, kun olet tullut niin isoksi. Terve! ja mit? kuuluu?
-- Kuulumiset ovat niin kaukaa, ettei tied?, onko kaikessa per??k??n.
-- Onko rauha maassa?
-- Pelk??np?, ett? on sodan aatto jo Karjalassakin.
Pentin muoto taas synkistyi, kun h?n viittasi hoviin p?in.
-- Tuosta se talo h?visi.
-- Mitenk? se h?visi.
-- Paloi.
-- Miss? on talonv?ki?
-- Sikke ja Risto asuvat minun kanssani tuolla takamaalla entisten sysimiesten pirtiss?.
-- Miss? ovat is?nt? ja em?nt??
-- Mullassa.
Tuomas tunsi vanhastaan Pentin harvapuheiseksi. H?n oli nyt puhunut tavattoman paljon, ja Tuomas tahtoi j?tt?? h?net rauhaan. Silloin juolahti h?nen mieleens? taannoinen tapaus.
-- Kuka oli tuo nainen, joka ratsasti j??ll??
-- Hovin Inkeri.
-- Vai niin. Hyv?sti nyt! Kyll? kohta tapaamme.
Pentti kiiruhti matikka-avannoille ja Tuomas kotiaan kohti. Pentin sana ?mullassa? kaikui h?nen korvissaan. Pentti ei ollut virkkanut sanaakaan h?nen is?st??n. Ent?, jos h?nk??n ei en?? el?nyt.
* * * * *
Heikki Sormuinen oli vanhoillaankin sama arvossa pidetty mies kuin nuorena ollessaan. H?nt? kohtaan ei oltu uskallettu harjoittaa laittomuuksia, jotka muutoin n?in? laittomuuden aikoina olivat niin tavallisia. Vaan h?n n?ki toisten k?rsiv?n kauheaa v??ryytt? eik? voinut heit? auttaa, h?n kun oli liian vanha l?hte?kseen puhumaan heid?n puolestansa. Ja jos olisi l?htenyt, tuskinpa h?nt? olisi uskottu enemm?n kuin hallituksen m??r??mi? virkamiehi?. Siksip? oli h?n p??tt?nyt l?hett?? nuorimman poikansa, Tuomaan, Turkuun kouluun.
-- En min? sinusta virkamiest? tahdo, oli ukko sanonut pojalle erotessa -- vaan min? tahdon, ett? saisit oppia yht? paljon kuin he ja kykenisit puhumaan maan valloille meid?n talonpoikain puolesta. Kerro heille, miten t??ll? v?kivalta hallitsee. Ja kun kerran palajat n?it? peltoja kynt?m??n, niin tuo tullessasi tieto, ett? laki on turvattoman turva ja v??rintekij?n kostaja.
Tuomas oli ollut poissa kotoa kymmenen vuotta. H?n oli hyvin edistynyt opin tiell?. Alussa oli tosin ollut vaikeata aivan toisenlaiseen ty?h?n tottuneelle nuorukaiselle istua p?iv?kaudet kirjojen ??ress?. Kotikuusen humina oli usein johtunut h?nen mieleens? ja siit? karkoittanut kreikan ja latinan ja vienyt ajatukset kauas Karjalan salomaille. H?n oli muistanut kotiseutunsa sorrettua kansaa; h?n oli ajatellut ahkeraa talokasta, joka joutui mieron tielle, kun uusi veronkantaja kiskoi verot toistamiseen samana vuonna. H?n oli muistanut is?ns? j??hyv?issanat ja ... h?n oli taas innolla ryhtynyt ty?h?n.
Muutamien vuosien kuluttua h?n jo saattoi antaa opetusta alottelijoille ja siten ansaitsi h?n sen verran, mink? elatuksekseen tarvitsi. Ylioppilaaksi tultuaan tutki h?n lakitiedett?. Sill? tavoin luuli h?n parhaiten valmistuvansa is?ns? m??r??m?? teht?v?? varten.
Tuli sitten aika, jolloin Turussakin alettiin pel?t? vihollisen hy?kk??v?n maahan. Ylioppilaat harjoittelivat sotapalvelusta varten. Ja mik?li sotainen innostus kasvoi, sit? laimeammaksi k?vi tieteiden palvelus. Sana ?sota? oli kaikkien huulilla. Sotaa pel?ttiin. Sotaan valmistauttiin. Tuomaskin oli innolla ottanut osaa sotaharjoituksiin. P?iv? p?iv?lt? kasvoi h?ness? halu p??st? kotipuoleen.
-- Siell? minua tarvitaan, vanhan is?ni luona, jos vihollinen maahan karkaa, oli h?n sanonut kumppaneille hyv?sti? heitt?ess??n.
Joulukuussa 1709 oli h?n ratsain l?htenyt Turusta. Rantasalmen it?rajalla oli h?nen t?ytynyt luopua hevosestaan, kun harvaan asutussa ja puutteenalaisessa maassa oli vaikea saada sille muonaa. Suksilla oli h?n sitten jatkanut matkaansa.
Kovasti sykki matkamiehen syd?n, kun h?n hiiht?? sujahutti kotipihalle. H?n asetti sukset pirtin sein?? vasten. Ty?mies kulki pihan poikki. Tuomas k?tteli h?nt? ja kysyi kuulumiset; mutta sit?, joka painoi h?nen mielt?ns?: ?viel?k? is? el???? sit? h?n ei kysynyt. H?n astui porstuaan.