runsaan sadon. Sodat ovat vaatineet uhrinsa. Niihin on sortunut moni ty?kykyinen Suomen mies.
Mutta ne, jotka sota s??sti, ja ne, jotka eiv?t sotilaiksi kelvanneet: naiset, vanhukset, lapset ja vaivaiset, saivat taistella paljon tuskallisempaa ja pitk?llisemp?? taistelua kuin sankari sotatanterella. Oli kova ottelu, jossa kolmannes Suomen kansasta kaatui. Ja vihollinen, joka armottomasti ahdisti, oli -- n?lk?.
Tuon vihollisen ja sen mukana kulkevien tautien kautta olivat monen talon asukkaat kuolleet sukupuuttoon. Pellot ja niityt olivat j??neet metsittym??n ja rakennukset lahomaan. Moni pit?j? oli joutunut niin autioksi, ett? kirkon ovet suljettiin.
J?lelle j??neet yh? jatkoivat taistelua. He tekiv?t ty?t? toivoen parempia p?ivi?.
Suuresti on muuttunut Lieksan kent?n ymp?rist?. Somaa, pient? Brahean kaupunkia ei en?? ole olemassa. Viholliset polttivat sen v. 1656. Raunioille on jo ehtinyt koivikko kasvaa.
On syd?ntalvi. Laajalta, niin laajalta kuin silm? kantaa yli suuren Pielisen pinnan, yli maiden ja metsien, on lumi levitt?nyt valkean vaippansa. Kuutamossa hangen pinta v?lkkyy, ja puiden oksilla kuura hopeisena kimaltelee. Y?n hiljaisuudessa tuntuu kaikki niin autiolta. Talvinen t?htitaivas vain mahtavana kaareilee yli elottoman seudun.
Eip? se sent??n olekaan aivan eloton! Mahtaa, olla aamupuoli y?t?, koskapahan Lieksalan pirtist? tuli tuikkaa...
Mutta eih?n se olekaan Lieksalan pirtti. Ei n?y pirtti? eik? kotaa, ei saunaa eik? navettaa. Uhkea rakennus seisoo niiden sijalla. Outona ilmi?n? kohoaa se kaksikerroksisena keskell? n?l?n ja kurjuuden h?vitt?m?? seutua. Sielt? se valo n?kyy er??st? yl?kerran pienest? ikkunasta.
Viel? toisenkin elonmerkin saattaa tarkka silm? huomata kent?lt? k?sin, kun katsoo luoteeseen p?in. Siell?, noin virstan p??ss? mets?n laidasta, kohoaa puiden latvojen v?list? savukiemura selke?? taivasta kohti.
Talo se on siell?kin, vaikka ei niin muhkea kuin Lieksalan pirtin paikalla. Onhan tavallinen talonpoikaistalo vain. Kaksi isoa pirtti?, niiden v?lill? porstua ja porstuan pohjassa kaksi kamaria.
Toinen pirtti l?mpi?? parhaillaan. Siell? kaksi palvelustytt?? on leipomisen hommassa.
-- Kuules, Liisa, kysyi nuorempi heist? heitt?en samalla valkoisen liinan vastik??n alustamansa taikinan yli -- muistatko sin? sellaista aikaa, jolloin kaikki ihmiset arkenakin s?iv?t selv?? leip???
Toinen, joka paraikaa paalikalla ohenteli piirakan kuorta, nosti t?t? laidasta n?hd?kseen, joko se kelpaisi, ja kun huomasi sen liian paksuksi, alkoi taas innokkaasti py?ritt?? paalikkaa ja sitten vastasi:
-- Kuka nyt semmoista muistaisi. Lieneek? niit? semmoisia aikoja ollutkaan. Mutta pelkk?? ruista ja ohraa min? s?in ennen niit? suuria n?lk?vuosia. Is?ll? oli m?kki t?m?n talon maalla, ja Rautiais-vainaa oli hyv? is?nt?, melkein yht? hyv? kuin Sormuinen nyt. H?n ja minun is?ni is? olivat muuttaneet t?nne Savosta, kun kaupunki jo oli h?vitetty.
-- No, Heikki? parempaa is?nt?? ei varmaan ole maailmassa... Mink?lainen pojasta tulee, kun on niin korkeat koulut k?ynyt? Tokkohan en?? muistaa sy?ty??n lusikkaakaan nuolla? Min? n?in kerran herrain sy?v?n, ja ihan siposilleen ne heittiv?t lusikkansa.
-- Eih?n Heikki-is?nt? olekaan l?hett?nyt poikaansa lusikan pesua, vaan k?r?j?imist? oppimaan.
-- Hyv?nen aika! Semmoistako oikein oppimaan! No, kun h?n alkaa oppiaan k?ytt??, niin hukka meid?t perii jok'ikisen. Teht?neek? t?m?n talon kivijalkaankin sitten vankikomeroita, jommoisia sanotaan olevan tuolla majurin hovissa.
-- Eih?n se sill? tavalla k?r?j?? k?y kuin ne muut, vaan se k?r?j?ipi taaksep?in, kaikki entiselleen, oikealle omistajalleen.
-- No, seh?n on toista! Osaako sit? niinkin p?in. Sittenp? ehken kaunis Inkerikin saa takaisin perint?ns?.... Mutta kuolleita ei osata k?r?j?id? henkiin. Tulee mies meren takaa, vaan ei tule turpeen alta. Ei P?lkkypuron Matti eik? Lieksalan is?nt? en?? elvy t?lle el?m?lle.... Kunpahan tulisi jo t?n? talvena, niin sitten se majuri n?kisi...
-- Kyll?p? h?nen sitten k?skisi joutua! Ei ole kuin kaksi viikkoa kynttil?np?iv??n, ja se kuuluu jo olevan kev?tt?...
Tytt?jen n?in pakinoidessa alkoi p?iv? sarastaa. Kelme?n? kumotti kuu taivaan rannalla, ja t?hti toisensa per?st? katosi sinisen harmahtavaan verhoon. Ihmisi? alkoi liikkua ulkona. Lyhyt talvip?iv? oli tarkasti k?ytett?v?.
Tuon upean rakennuksen edess?, jota Pirkko oli hoviksi nimitt?nyt, seisoi nuori tytt? pidellen suitsista mustaa ratsua, joka levottomasti kuopi lunta kavioillaan. Tytt? n?ytti yht? v?h?n kuin koko ?hovi? kuuluvan t?h?n ymp?rist??n. H?nen tumma koristelematon pukunsa n?ytti pulskalta, jopa kallisarvoiseltakin. Lieneek? sen vaikuttanut kantajan ylpe? ryhti vaiko h?nen sorea vartalonsa. Kankaassa ei ainakaan syy ollut, sill? se oli karkeaa, kotikutoista. Sininen silkkihuivi vain oli hienointa Persian silkki?. Oli kai ostettu noilla kuuluisilla Kajaanin markkinoilla, jonne Arkankelin kautta tuotiin niin paljon muiden maiden tuotteita sek? Euroopasta ett? Aasiasta.
Huivi peitti tyt?n p??n, niin ettei tukkaa n?kynyt, mutta vaaleaksi tuli sit? ajatelleeksi ken kerran oli n?hnyt tuon hohtavan valkoisen otsan. Kasvot olivat harvinaisen kauniit.
Mutta mik? niiss? enemm?n veti huomiota puoleensa kuin itse muodon kauneus, oli niiden omituinen ilme. Niiss? kuvastui samalla lapsellinen vienous ja kokeneen ihmisen vakavuus ja p??tt?v?isyys. Silmiss? loisti lempe? iloisuus; mutta ilons?teiden keskell? v?ikkyi surun ilme, joka her?tti s??li?. H?n taputteli hevosta kaulalle.
-- Lento, Lento, seiso nyt hiljaa! Heti l?hdet??n.
Nopeasti h?n tarttui satulan nuppuun, asetti toisen jalkansa jalustimelle ja hypp?si satulaan. Lento ei k?sky? odottanut. Hyv?? vauhtia, ik??nkuin huvikseen vaan se kuljetti kevytt? taakkaansa Kaupunkinient? kohti.
Kaupungin raunioille kasvaneessa metsik?ss? hiihti mies. H?n meni arvattavasti kalanpyydyksi? kokemaan, koskapahan suuntasi kulkunsa j??lle p?in ja olallaan kantoi tuurassa vasua.
Hiiht?j? oli n??lt??n noin 60-vuotias. H?nell? oli kasvoissaan j?ykk?, miltei kova ilme, joka n?ytti sanovan koko maailmalle:
-- Mit? minulla on teid?n kanssanne tekemist?? Pysyk?? loitolla minusta.
H?m?tiainen lent?? lehahti pihlajaan h?nen eteens?. H?n vilkaisi siihen.
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.