Helsinkiin | Page 9

juuri takana, ja h?n tahtoi heid?n kuultensa kysy? jotakin.
--Mik? on tuo hovi tuolla m?ell??
Mies viivytti vastaustaan niin kauan, ett? neitoset ehtiv?t jo piipun taakse.
--Vokkolan hovi.
--Saako t?ll? kiikarilla katsoa?
--Herra tekk?? hyvin ja kahtoo voan.
Olisi ollut hyv? tilaisuus tarjota neitosille kiikari ja p??st? heid?n kanssaan puhelemaan. Antti toivoi, ett? he tulisivat ja jotenkin n?ytt?isiv?t sit? haluavansa. Mutta neitoset eiv?t tulleet koko sill? ajalla, kun Antti k??nteli kiikaria, edes kokan puolelle piippua. Ja yht'?kki? kuuli h?n heid?n menn? humistavan kannen alle.
Lepp?virroilla astui Antti halkoja otettaessa maihin ja h?nell? oli kulkulautaa my?ten laskeutuessaan se pieni hetkellinen tyydytys, ett? kaikkien rannalla olevain talonpoikain huomio kiintyi h?neen. H?n ei ollut heit? n?kevin??nk??n, loi mahtavan katseen v?kijoukon yli, mutta kuuli kuitenkin muutaman akan ??nen takanaan sopottavan: ?Katoppas, mink?lainen tuolla on laukku sel?ss?.?--Vai niin, se oli siis t?m? h?nen matkalaukkunsa, joka her?tti heid?n huomiotaan. Se h?nt? nauratti, mutta oli samalla v?h?n mieliksikin.
H?n nousi rantatiet? yl?s ja katseli matkailijan silm?ll? ja otsan rypistyksell? maisemaa ja alhaalla rantamakasiinien kupeessa h?yry?v?? laivaa, nojaten aina v?h?n v?li? sateenvarjonsa p??h?n. H?nen tuolla tavalla seisoessaan kulkivat neitoset kaksi kertaa h?nen ohitsensa, ker?ten ruohoja kukkakimpuiksi. Antilla oli mielest??n hyvin alkuper?inen keksint?, kun h?n taittoi oksan katajasta ja kiinnitti sen nappinsa l?peen.
Erinomaisen tyytyv?isen? palasi h?n takaisin rantaan. Sinne tultuaan n?ki h?n kaksi ylioppilasta hinaamassa suurta punaista kirstua rattailta alas. Yht'?kki? tuli h?n huonolle tuulelle, poikkesi halkopinon taakse ja kiersi toista tiet? laivaan.
Ylioppilaat, joita h?nen ei tehnyt mieli tavata, olivat molemmat h?nen tovereitaan, viime kev?nn? tutkinnon suorittaneita. He ovat arvatenkin menossa Helsinkiin hekin ja tulevat siis olemaan matkakumppaneja sinne saakka.
Saatuaan kapineensa laivaan asettuivat ?sken tulleet per?n puolelle istumaan. Antti k?veli edestakaisin komentokannella. Joka kerta kun h?n teki k??nteen rappujen kohdalla, ajatteli h?n menn?kseen alas tervehtim??n. Mutta sitten p??tti h?n kuitenkin tehd? viel? yhden retken kannen toiseen p??h?n. Ja niin j?i h?n pitk?ksi aikaa siihen edestakaisin astelemaan.
Koulussa oli h?nen luokallaan, joka oli ensimm?inen puhtaasti suomenkielinen luokka, ollut tavallaan kaksi puoluetta, ?suomalaisten? ja ?ruotsalaisten?. Ne olivat j?tteit? niist? ajoista, jolloin viel? oli kaksi erikielist? osastoa kullakin luokalla. Puolueet erosivat osaksi kielenkin perusteella, mutta viel? enemm?n varallisuuden ja kotikasvatuksen. ?Ruotsalaiset? olivat herrasperheist?, he k?viv?t hienosti puettuina, heill? oli rahaa enemm?n, he tanssivat iltahuveissa, lauloivat kvartetteja, pitiv?t serenaadeja ja olivat hienompien piirteittens?, solakampien vartaloittensa ja vapaamman k?yt?ksens? vuoksi kaupungin naisten suosituita. Jota vastoin ?suomalaisista? oli suurin osa v?h?varaisia, heid?n pukunsa oli karkea ja kotitekoinen, k?yt?s oli ujoa ja k?mpel??, ja suuremmissa seuroissa he istuivat juroina sein?mill?, sill'aikaa kuin toiset lattialla is?nn?iv?t. Heid?n kasvonsa olivat rosoiset, posket py?re?hk?t ja hartiat leve?t.
Useimmat heist? olivat kovinkin k?yhi?. Lukujensa ohella t?ytyi heid?n ansaita elatuksensa ruumiillisella ty?ll? lupa-aikoina ja koulussa oltaessa kotiopetuksella ja puhtaaksikirjoittamisella. Sill'aikaa kuin ?ruotsalaiset? kes?kuukausina antautuivat lep??m??n ja huvittelemaan, saivat toiset kulkea niityill? ja pelloilla ansaitsemassa jotain, jolla lukukauden aikana voisi ostaa itselleen s?rvint? kuivan palasen painikkeeksi.
Salainen kateus ja pahansuopaisuus kyti sen johdosta ?suomalaisissa? toisia tovereita kohtaan. V?lit olivat aina hiukan kire?t. Alemmilla luokilla oli ero vain saran ja veran, ja yhteent?rm?ykset synnyttiv?t tavallisimmasti tappelun, joka p??ttyi sill?, ett? ?ruotsalaiset?, jotka olivat v?hemmist?ss?, piestiin perinpohjin ja heid?n vaatteensa voitonriemulla ryvetettiin. Ylemmill? luokilla tuli eripuraisuus n?kyviin olantakaisessa ylenkatseessa molemmin puolin. Luokalla vallitsi joko j?ykk? vaitiolo tai pistelev? sanasota. Suomalaiset olivat jo oppineet sanomalehdist? ja tutkintopuheista, ett? he olivat ?kansan lapsia?, ett? heit? varten oli koulu muutettu suomalaiseksi. Ja he p??ttiv?t, ett? he sit? oikeastaan ovat ainoat oikeutetut t??ll? olemaan. Heid?n joukossaan olivat sit? paitsi koulun taitavimmat oppilaat, ne, joita opettajat nimittiv?t ?oppilaitoksen ylpeydeksi.?
Vaikka ?ruotsalaiset? melkein yleens? olivat heikommat luvuissa ja vaikka heit? usein kehoitettiin ottamaan esimerkki? ?suomalaisista?, olivat he kuitenkin opettajainsa lempipoikia. Heille osoittivat he suosiota, joka ei koskaan tullut toisten osaksi. Kun oli pitoja tai perheiltama rehtorin tai opettajain luona, pyydettiin niihin poikkeuksetta vain ?ruotsalaisia?, jotka osasivat huvitella, tanssia ja k?ytt?yty?. Aamulla kokoontuivat he sitten yhteen ryhm??n, p??t toisissaan kiinni, kertomaan edellisen illan tapahtumista. Ne voivat olla eritt?in huvittavia. Tanssittu oli tavattomasti, pidetty iloista iltaa neitosten kanssa, saatettu heit? miehiss? kotiin, ja jos oli kuutamo tai kaunis ilma, tehty k?velyretki ymp?ri kaupungin. Usein oli eroamisen j?lkeen toimeenpantu serenaadeja ikkunain alla.--Erityisess? huoneessa oli heit? varten ollut punssia ja paperosseja, joita valtoineen olivat saaneet nauttia. Illemmalla joskus oli joku opettajakin vanhain herrain totihuoneesta haihtunut heid?n kamariinsa kilist?m??n. Tavallisesti oli h?n ollut hyv?ll? tuulella ja lasketellut kaikenlaista hupaista. Oli h?nest? joskus pilkkaakin tehty. Jokainen sana oli pantu tarkasti mieleen ja kerrottiin nyt kaikkien uudeksi riemuksi. Kertominen ja nauraminen tapahtui tahallaan korkeammalla ??nell?, kuin olisi ollut tarpeellista, kun n?htiin, kuinka se harmitti ?suomalaisia.? Ne jurottivat paikoillaan ja olivat kirjoihinsa katselevinaan, mutta kuulivat kuitenkin joka sanan. Heille oli jokaiselle tapahtunut ik??nkuin mieskohtainen loukkaus sen kautta, etteiv?t koskaan saaneet olla t?llaisissa iloissa osallisina. He olivat ikkunain l?pi kuulleet iloista mellakkaa kadulta huoneisiinsa, kun my?h??n y?h?n istuivat lukemassa tumman kynttil?n ??ress?. Ja vett? myllyyn lis?si viel? se, ett? opettajat tunnin kuluessa kohtelivat pidoissa olleita hell?varoen ja tekiv?t kysymyksens? niin helposti tajuttaviksi kuin suinkin, jopa suorastaan auttoivatkin. Tai karttoivat kokonaan kysy?