Helsinkiin

Helsinkiin

The Project Gutenberg EBook of Helsinkiin, by Juhani Aho This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Helsinkiin
Author: Juhani Aho
Release Date: October 2, 2004 [EBook #13580]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HELSINKIIN ***

Produced by Tapio Riikonen

HELSINKIIN
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1920.

I.
Kuopion rannassa soivat l?htevien laivain kellot jo toiseen kertaan. ?Elias L?nnrot? oli isoin ja komein laiva, joka vei matkustajia etel??n p?in, Helsinkiin ja muuanne, ja sen kello aloitti ensiksi. Sen soidessa yhtyiv?t soimaan pienemp?in laivain kellot, ja ne helistiv?t yht'aikaa, kilvan kesken??n.
Oli sunnuntai-aamu, jolloin joutilas v?ki vartavasten tulee rantaan katsomaan, ket? l?htee. He tulevat kiireiss??n yli satamatorin, ovat hommassa, niinkuin olisi heill? pelko my?h?stymisest?. Laivasillalle tultua katsellaan tuikeasti ja ter?v?sti, niinkuin olisi asia jotain tavata. Mutta sitten rauhoitutaan ja asetutaan v?h?n taammaksi tarkastamaan niit?, jotka ovat l?htev?n n?k?isi?.
Antti oli ylioppilas. H?n oli suorittanut tutkintonsa menn? kev?nn? ja oli nyt l?hd?ss? ensi lukukaudekseen Helsinkiin lukemaan. H?n seisoi laivasillalla l?hell? kulkulautaa. P??ss? oli valkoinen rutistumaton, sisarien puhtaaksi pesem? ylioppilaslakki ja kaulassa riippui nahkainen matkalaukku, hiukan takana p?in vasemman lanteen k??nteess?. Palttoo oli n?ht?v?sti uusi, eilen r??t?list? saatu, samettikauluksinen, ja pienest? rintataskusta piipotti punaraitainen nen?liina, joka juuri kotoa l?hdett?ess? oli siihen siististi ja varovasti hypistetty.
--Kuule, Antti, eik?h?n sinun jo pit?isi nousta laivaan ... se saattaa l?hte?, ja sin? ehk? j??t ... jos ne ottavat pois laudan...
Se oli h?nen ?itins?, joka h?nt? laivaan kiirehti. Koko perhe oli tietysti saattamassa, nimitt?in is?, ?iti, kaksi sisarta ja muutamia sukulaisia ja tuttavia. He seisoivat ahtaassa ryhm?ss? Antin ymp?rill? ja odottivat vain kellon kolmatta kalahdusta, joka aina tuntui viipyv?n niin kauhean kauan.
Antti oli n?ht?v?sti pahalla tuulella. Otsa rypyss? ja olkap?it??n hermostuneesti kohotellen seisoi h?n ?itins? vieress? syrjitt?in h?neen. ?iti oli pieni, matala ja hento eik? ylettynyt poikaansa kuin parahiksi kainaloon. Levottomana ja huolekkaana koetti h?n kuitenkin saavuttaa h?nt? edes silmiin n?kem??n. Mutta ne harhailivat sinne t?nne yli v?kijoukon, eik? ?iti tahtonut saada pojan huomiota puoleensa, jonka olisi viimeisell? eron hetkell? halunnut kokonaan omistaa.
--Ket? sin?, Antti, katselet? Onko sinulla siell? joku, jota tahdot tavata?
--Ei ole.
Antti k??nsi kasvonsa toisaanne p?in haihduttaakseen noita, jotka seurasivat jokaista h?nen liikett??n ja kasvojensa v?rett?. Mutta v?h?n ajan p??st? kiintyi h?nen huomionsa kuitenkin taas sinne, miss? oli v?ke? kokoontunut toiselle laivasillalle ?Ilman? l?ht??n.
--Muistitko, Antti, ottaa kalvokkaat k?teesi?--Eih?n sinulla niit? olekaan!
--Kuinka min? niit? nyt k?teeni?
--Mink? t?hden et ... j?rvell? tuulee niin kylm?sti avonaiseen hihaan ... vaan ehk? sin? oletkin salongissa ... olekin vaan salongissa, Antti!
--Kyll?, kyll?!
--Miksi sin?, Antti, olet niin k?rsim?t?n? sanoi ?iti v?h?n loukkaantuneena.
--Mutta mink? t?hden et sin?k??n anna sen olla rauhassa? murahti siihen is?, joka seisoi toisella puolen Anttia ja oli tyytym?t?n siit?, ettei odotus loppunut.--Tottahan tuollainen iso poika jo katsoo itsens? ... etk?h?n sin? sen per?ss? en?? kuitenkaan saata sen pitemm?lle hyp?t?.
?idin leuka alkoi yh? tihe?mmin vavahdella, ja h?n koki turhaan niell? itkuaan. Sisarienkin silm?t rupesivat kostumaan, eik? nen?liinoja en?? pantu taskuun. Anttia t?m? hellyys h?vetti, eik? h?n tuntenut v?hint?k??n s??li? ?iti?ns? kohtaan, pikemmin harmia. H?n olisi jo mennyt laivaan, ellei ?iti olisi tarttunut hihaan ja pidellyt sit? kuin pihtien v?liss?.
Ei kukaan puhunut pitk??n aikaan. Ymp?rill? vain kuhisi ja kihisi ihmisi?, jotka yht?mittaa survivat milloin selk??n milloin kylkeen. Joutilaita kokoontui yh? enemm?n, ne j?iv?t seisomaan siihen kerroksittain tukkien tien toisilta, joilla oli asiaa menn? ja tulla. Ajurien k?rryt kolisivat, hevosten kaviot kalkkoivat kiviseen tantereeseen, ja yh? uusia ajoi kaupungista. Kaps?keill?, kirstuilla, kohverteilla ja kaikenlaisilla kapineilla s?lytetyit? k?rryj? peruutettiin aivan laivasillan reunalle, ja siit? tavarat m?tettiin laivaan. Kapteeni h??ri edestakaisin ja huusi ja komensi heikonlaisella suomenkielell?. Ja laiva puhkui malttamattomuudesta. Piipuista ja kupeessaan olevasta rei?st? puhalsi se valkoista h?yry?, joka peitti per?puolen sakeaan pilveen. Konekin jo hiljaa k?yd? jyskytteli, koetteli voimiaan, ja k?ydet olivat pingollaan kuin juoksuhaluisen sy?ttil??n ohjakset, jota ajaja ei p??st? menem??n, mutta joka hirnahtelee ja kuolaimiaan pureskellen jalkojaan nostelee.
Sit? katselivat siin? Antti, h?nen is?ns? ja sisaret, ajattelematta, mit? katselivat. Mutta ?iti vain katseli Anttia.
Is? oli pienenlainen, v?h?n kumarahartiainen mies, ja h?nen palttoonsa kaulus oli pystyss?. K?dess??n oli h?nell? p??st??n koukistettu meren ruoko. Sisaria oli kaksi, jotenkin yhdenn?k?isi?. Molemmat he olivat puetut aivan samanlaisiin vaatteisiin. Vanhempi oli v?h?n vakavamman ja kuivemman n?k?inen. Nuoremmassa sit? vastoin n?kyi viel? tuota notkeutta ja mehua, joka on ominaista kaksikymmenvuotiaalle, mutta joka pikkukaupungeissa tavallisesti niin pian haihtuu.
Yhdess? kohden seisominen k?vi h?nelle ik?v?ksi ja h?n k??ntyi puhelemaan er??n ?hyv?n yst?v?ns?? kanssa.
--Sinun veljesi menee Helsinkiin? kuuli Antti yst?v?n sopottavan.
--Niin h?n menee.
--Tuleeko h?n jouluksi kotiin?
--Kyll? h?n tulee.
--No, onko sinulla ik?v? h?nt??
--Kyll? tuntuu tyhj?lt?, kun h?n on poissa.
--Eik?s sinulla ole muitakin ik?v?...?
--Ket? muita?
--Pekkahan menee kanssa t?ss? laivassa ... miss? h?n on, kun ei h?nt? viel? n?y?
--Voi, voi, en min? tied?, ja laiva kohta l?htee!
--Tuolla h?n jo juoksee!
Pekka, joka sielt? tuli, oli n?et Antin nuoremman sisaren sulhanen. Eiv?t he kuitenkaan viel? julkikihloissa olleet.