Helsinkiin | Page 8

ankkuroituna purjevene, jonka purjeet parhaallaan lepattivat kuivamassa.
Mielihyv?ll? Antti sit? katseli, pyyhki hike? ikkunasta ja puhalteli savua sikaristaan. Se talo oli kuin sukulaistalo. Asua semmoisessa kes?iseen aikaan, laivakulun varrella, uida, purjehtia neitosten kanssa ja k?yd? hyv?sti puettuna vierailla. Loikoilla riippumatoissa ja lukea romaaneja. Semmoista h?nen el?m?ns? viel? kerran tuleekin olemaan. Kun h?n on edistynyt ja p??ssyt muutamien tuhansien tuloille, niin h?n rakentaa itselleen huvilan l?helle kaupunkia, niinkuin varal??ninsihteerikin. H?nell? on purjevene my?skin. Mutta naimisiin ei h?n sittenk??n mene. Ja sen h?n tekee kostoksi Almalle.
Laiva huusi tuloansa Konnuksen kanavalle ja Antti nousi kannelle. Kapteeni seisoi per?miehen vieress? ja auttoi h?nt? toisella k?dell??n k??nt?m??n per?simen keh??. Kapteenin vieress? seisoi tuo toinen kapteeni ja se hieno herra. Antti asettui h?nkin samaan ryhm??n. Kapteeni kertoi veden v?hyydest? sulun suussa ja ep?ili, p??sisik? viikon p??st? en?? t?ydess? lastissa l?pi.
--Vai niin! Todellakin! sanoivat herrat, ja Antti oli h?nkin h?mm?styvin??n.
--Hiljempaa! komensi kapteeni kannen alle, ja samalla kun punakitaisen ilmatorven l?pi kuului koneenk?ytt?j?n vastaus, hiljeni jyskytys koneessa. Kuului vain tasaista kalkutusta hitaassa tahdissa. Sekin lakkasi kokonaan kanavaan tultaessa, ja laiva liukui vanhaa vauhtiaan kapeaan sulkukamariin, niin ett? milteiv?t laidat koskeneet kallioreunaan.
--Niinkuin veitsen ter?ll?, sanoi Antti kapteenille, joka arvattavasti oli kuullut samat sanat monelta muulta matkustajalta. Puskettuaan takaisin, jolloin vesi sulkukamarissa kuohui vaahtona niinkuin pesuammeessa saippua ja matkustajain poskia t?risytti, paneutui laiva hetkeksi huokaamaan.
Matkustajat ilmaantuivat kannen alaisista komeroistaan katselemaan, olisiko kanavalla mit??n n?ht?v?n?. Vanhat neitoset ottivat osaa kalankauppaan, jota ruuanlaittaja hieroi muutaman talonpojan kanssa. Talonpojalla olivat rinta ja polvet m?rkin?; h?n oli juuri tullut verkkojaan nostamasta. Nuorista neitosista toinen nojasi per?n rautakaidetta vastaan ja ihmetteli sulkuportin alta tulevan veden pauhua; toinen oli avannut tupakkakammion ikkunan, josta avop?in ja otsatukka hiukan ep?j?rjestyksess? seurasi silmill??n liikett? kanavan laiteella.
H?n oli arvattavasti nukahtanut, koska toinen poskip?? oli punaisempi kuin toinen. Kun Antti h?nt? tuossa kehyksess? katseli alhaalta kanavan laiteelta, jossa h?n edestakaisin k?veli, niin ei h?n ollut niink??n tuo neitonen ... olihan se sent??n aika siev?. Kauniit isot silm?t...
Antti k?veli edestakaisin kanavan laidetta, hattu tahallisesti hiukan kallellaan. Sivumennen katsahti h?n aina ikkunassa olevaan neitoseen, ja ellei h?n erehtynyt, katsahti neitonen samalla lailla h?neen. Matkalla vaihtelevat mielialat pikemmin kuin miss??n muualla. Ja tuota pikaa, ennenkuin Antti ehti sit? itsek??n huomata, oli h?n runoillut romaanin kokoon itsest??n ja neitosesta.
Kukahan h?n on ja minnek?h?n h?n matkustaa? Arvattavasti Helsinkiin. Ehk? h?n saa Lappeenrannassa olla apuna kantamassa h?nen kapineitaan. Ehk? tutustuvatkin ja ajavat samassa hevosessa asemalle. Tavaroille hommaa h?n toisen hevosen. Jollakin rautatieasemalla vie h?n uuden tuttavansa ravintolaan ja kysyy, mit? h?n saa luvan tarjota.-- ?Kiitoksia paljon, te olette kovin hyv??, sanoo neitonen ja miettii hetkisen. Sitten h?n lis?? ujosti: ?Ehk? olette hyv? ja annatte minulle kupin teet?.?--?Kaksi kuppia teet?!? komentaa Antti.--He istuvat juomaan, hiukan muista erilleen. Neitonen vet?? vitkalleen k?dest?ns? hansikan, joka ei tahdo l?hte?. Sitten tipahduttaa h?n hyppysill??n pari kolme sokeripalaa kuppiin. He juovat, p??t yhdess?, ja juttelevat. Ihmiset katsovat heihin syrj?silm?ll?. Asemasillalla tulee Pekka, joka on seurannut heit? loitommalta, ja suhahtaa hirmuisen uteliaasti korvaan:--?Kuule, Antti, kuka on tuo neitonen??--?En min? tied?, se on vain satunnainen tuttavuus, pit??h?n olla kohtelias.? Pekka ryk?isee merkitsev?sti, ja Antti tiet??, ett? h?n jo ensi postissa kirjoittaa kotiin. Vaan kirjoittakoon! Kotona siit? kertovat kesken??n ja kertovat muillekin, ja kohta kertoo koko kaupunki, ett? Antti on matkalla tutustunut er??seen kauniiseen ja rikkaaseen nuoreen neitiin ja heid?t on n?hty yhdess? istumassa ja juomassa teet? ... saa n?hd? eiv?tk? pian ole kihloissa! Vaan kertokoot! H?n tahtoo olla Don Juan. H?ness? on paljon Don Juanin luonnetta.--Tytt? se h?neen ensiksi rakastuu. Junassa h?n ei lakkaa katselemasta suurilla silmill??n. Kuta likemm? Helsinki? he...
Laiva antoi l?ht?merkin, ja Antin t?ytyi keskeytt??. H?nen olisi pit?nyt nousta laivaan. Mutta h?n ei ollut tiet?vin??nk??n. Antoi sen l?hte? liikkeelle, k?veli rauhallisesti rinnalla ja hyp?hti sitten huolettomalla notkahduksella laidalle juuri kun luukkua aiottiin sulkea. H?n oli n?kevin??n kysymyksen neitosen silmiss? siit?, j??k? h?n todella t?h?n, ja ilon v?l?hdyksen, kun h?n ei j??nytk??n. Liek? ollut niin, mutta ei siit? en?? kannella mit??n j?lke? n?kynyt. Molemmat neitoset olivat nousseet sinne ja kulkivat edestakaisin rivakassa k?velyss?, tehden nopean k??nn?ksen aina kannen p??ss?. Antti k?veli toisella puolen kantta ja koetti her?tt?? huomiota. V?list? k?veli h?n miettiv?isen n?k?isen? ja siveli viiksi??n sellaisella sujuttavalla liikkeell?, kuin olisivat ne olleet hyvinkin pitk?t. V?list? h?n taas seisahtui j?rveen tuijottamaan, toinen jalka penkill? ja kyyn?rp?? polvea vasten nojaten. N?m? ovat kauniita maisemia, n?m? Lepp?virran. Mahtavatkohan ne huomata sit?, n?m? neitoset? He kulkivat useita kertoja Antin ohitse, mutta eiv?t katsoneet h?neen sen kummemmilla silmill? kuin per?mieheen tai ohi vilahtavaan merimerkkiin. No, eip? sill?, ett? Anttikaan heist? ... ei niin, ett? olisi viitsinyt heit? varten p??t??n k??nt??. H?n vain omia aikojaan ... katselee vain huvikseen veteen ja rannalle.
H?n luuhisti lakkinsa samettia yh? huolettomamman n?k?iseksi ja alkoi vihellellen kulkea edestakaisin. Sattui paperossin p?tk? tielle; h?n potkaisi sen kenk?ns? k?rell? j?rveen.
--Milloinka ollaan Savonlinnassa? kys?isi h?n per?miehelt?.
Per?mies ei kiiruhtanut vastaamaan. K??nti keh??ns? muutaman pulikkav?lin, sylk?isi suustaan mustan sylen, pyyhki hihalla huuliaan ja virkkoi tultavan ?noin kello seihtem?n seuvussa.?
Neitoset olivat