Helsinkiin | Page 5

niin kaunista.
--Mit? varten?
--Soudellaan nyt, min? pyyd?n.
Kun Alma suostui, niin tunsi Antti, ett? nyt se oli ratkaistu, ett? nyt h?n heitt?ytyi ummessa silmin kohtalonsa varaan. Samassa h?n keksi, mist? aloittaisi.
--Muistatko, Alma, sit?, kun min? kev??ll? puhuin asiasta, jota en milloinkaan ilmoittaisi?
--Mutta lupasithan sin? joskus sanoa.
--Taisin luvata.
--Etk? nyt voi sanoa?
--Tahdotkos sin? sen kuulla?
--Niin no, sano nyt vain.
--Se on sit?, ett? min? rakastan sinua enemm?n kuin ket??n muuta ihmist? koko maailmassa...
Antti oli miettinyt ihan toisella lailla sanoakseen t?m?n asian. Ei n?in typer?sti ja v?ritt?m?sti. Nyt se meni h?nest? kuin littuun koko asia.
Alma oli vaiti. H?n katsoi sivulleen, pitkin melan vartta, jonka k?rki piirteli vett?. Vei sen sitten taaksep?in ja alkoi k??nt?? venett? rantaan.
--Kuinka sin? voit Antti noin tehd?? Ole hyv? ja p??st? minut maalle.
Vene rasahti rantahiedalle. Kun Alma nousi maihin, tarjosi Antti k?tens? h?nt? auttaakseen. Mutta Alma ei ottanut sit? vastaan.
--Etk? vastaa mit??n, Alma?
--Sin? olet viel? liian nuori ja kokematon, Antti. Kyll? sin? viel? l?yd?t sen, joka sinulle sopii. Min? en voi olla sinulle muuta kuin vanhempi sisar.
H?n nousi edelt?p?in pihaan, ja Antti j?i j?lemp?n? tulemaan. Kuin unessa veti h?n veneen maihin, kalkutti tapin auki ja kuuli veden siit? puskevan ulos.
Ei siis siit?k??n tullut sit? k??nnekohtaa, jota h?n oli toivonut.
Mutta nyt se oli tullut!
Kuopion valkoinen kirkko kaukeni kaukenemistaan. Laiva k??ntyi niemen taa, ja kirkko katosi kokonaan. Puijo vain viel? k?yristi selk??ns? muun mets?n yli.
Antti k?veli vinhakasti edestakaisin kantta pitkin ja k??nn?hteli tiukasti. Oli kuin olisi joka k??nteess? joku palanen entist? el?m?? h?nest? karissut pois. Mit?p? h?n niist? en?? muistelee! Mennyt on mennytt?, eik? t?ss? ole se poika, joka suree! Ja h?n hujautti k?dell??n ja ik??nkuin nakkasi menneisyytt? menem??n taaksep?in.
H?net valtasi voimakas tunne vapautta ja riippumattomuutta. Hyv?st? mielest? oli herahtaa vesi silm??n. Alma oli sanonut h?nelle: ?Sin? olet viel? nuori ja kokematon ... ja kyll? sin? viel? l?yd?t sen, joka sinulle sopii.? Mutta h?n tahtoo n?ytt??, ettei h?n ole nuori eik? kokematon. H?n on jo mies. H?n suorittaa uhalla tutkintonsa ainoastaan sen vuoksi, ett? Alma n?kisi, mik? mies h?n on. ?kki? saa h?n viran l??ninhallituksessa ja kohoaa sielt? kruununvoudiksi. Mutta vaikka h?nest? tulee varakas mies ja h?nell? on pankissakin rahoja, ei h?n mene naimisiin. Alma saa n?hd?, ett? h?nen tunteensa olivat syv?t ja todelliset. Ei h?nt? kuitenkaan kukaan saa n?hd? alakuloisena ja k?rsiv?n?. Kaikissa seuroissa h?n esiintyy hienona Helsingin herrana, hansikkaissa ja litistett?v?ss? knallissa. Mutta ei tanssi kenenk??n kanssa; istuu ja puhuttelee ainoastaan rouvia Suomalaisessa Seurassa ja silloin t?ll?in silm?ilee pince-nez'ns? l?pi jotakuta tanssivaa neitosta.
H?n oli ihan varma siit?, ett? n?in h?n tekee. Ja h?nest? alkoi tuntua, ett? h?n jo nyt on semmoinen hieno herra. Ja mit?s! Onhan h?nell? jo t?ysi vapaus olla ja el??, niinkuin itse tahtoo. Ei ole mik??n est?m?ss? mist??n. Saa kehitty? vapaasti ja itsen?isesti. Ei sit? sellaisessa kodin saarroksessa voikaan kehitty? itsen?iseksi mieheksi.
T?st? h?n tuli yht'?kki? selville laskeutuessaan kannelta alas ruokasalonkiin. Se oli h?nen mielest??n uusi itsen?inen ajatus, ja sit? seurasi kohta paikalla toinen: kihloissa oleminen olisi ollut h?nelle esteeksi. N?m? molemmat itsen?iset ajatukset antoivat h?nelle sis?llist? tyydytyst? ja varmuutta, niinkuin aina, kun keksii jotain uutta ja alkuper?ist?.
Ruokasalin ovea avatessaan h?n siis rypisti hiukkasen otsaansa, veti ilmaa keuhkoihinsa, niin ett? rinta kohosi korkealle, ja puhalsi sen sielt? sieraimiensa kautta takaisin kuuluvalla tohinalla.

III.
Useimmat matkustajista olivat jo kokoontuneet aamiaista odottamaan. Ja Anttikin oli nyt sellainen oikea matkustaja, joka odotti aamiaista.
Siell? oli kaikenlaista v?ke?. Isomahaisia maakauppiaita, suurissa korkeissa kalosseissa, matkalla Pietariin; Antti loi heihin ylenkatseellisen silm?yksen, sill? is? oli aina sanonut, ett? ne ovat niit? viho viimeisi? ihmisi? jotka s??lim?tt? nylkev?t kansaa ja pyrkiv?t el?m??n niinkuin s??tyhenkil?t. Oli siell? pari vanhaa neitostakin, tukevasti vaatetetuita ja puolihansikkailla varustettuja, niin ett? vain sormet n?kyiv?t, pitk?t elottomat ja verett?m?t sormet. Ne joivat kahvia laivasta, mutta ev?st? heill? oli itsell??n. Juodessaan he sopottivat kesken??n ja arvostelivat, silm?yksist? p??tt?en ep?edullisesti, kahta nuorta neiti?, jotka istuivat toisessa p??ss? salonkia. Sill? neidit naureskelivat er??n vanhemman herran kanssa--n?ht?v?sti joku merikapteeni--, joka oli asettunut laivatuolille vastap??t? heit? ja haasteli heille kaikenlaista, vaikkei ollut esitettyk??n; mink? vanhat neitoset hyvin kyll? tiesiv?t. L?hell? vanhoja neitoja istui Pekka ja tutki ilmoituskalenterin sukkeluuksia. H?n rakasti tavattomasti sukkeluuksia ja naurahti niille tuon tuostakin hakien silmill??n jotakuta, jonka saisi osalliseksi iloonsa. Toisessa paikassa puoleksi loikoi tyhjennetyn kahvikupin ??ress? er?s hienosti puettu herrasmies, jolla oli kultasankaiset silm?lasit p??ss? ja joka ei n?kynyt olevan ket??n huomaavinaan. Kun Antti astui sis??n, teki herrasmies liikkeen niskallaan ja sihautti huulillaan bufettineidin luokseen, jolta tilasi sikarin. Antti tuli panneeksi erityisen huomion t?h?n, jota ei ollut ennen n?hnyt.
Antti kun oli ripustanut palttoonsa naulaan--naula oli messingist?, kahdella ruuvilla istutettu kiilt?v?ksi maalattuun sein??n, ja vastap??t? oli peili--v?ltti h?n katsoa Pekkaan ja tervehti hyvin kylm?sti vanhoja naisia, vaikka n?m? olivat hyvi? tuttuja h?nen kotonaan. Mutta nuo kaksi vanhaa neitoa hy?kk?siv?t heti h?nelt? kysym??n, eik? h?nen ollut ik?v? kotoa l?hte? ... l?hte? kotoa pois suureen maailmaan.
Antti antoi syrj?sitt?in vastauksen, ettei h?n juuri tiennyt, mit? h?n niin eritt?in ik?v?isi.
--Eih?n Antti toki tarkoita, mit? Antti sanoo. Antti ei tahdo sanoa, kuinka