Helsinkiin | Page 6

ik?v? Antin on l?hte? omiensa luota vierasten ihmisten seuraan. Onko Antilla ollenkaan sukulaisia Helsingiss??
--Ei ole sukulaisia.
--Eik?? Olisi paljon hauskempi Antille, jos olisi joku perhe Helsingiss?, jonka luo voisi menn?.--Antin ?idill? n?ytti olevan niin kovin vaikea erota Antista.
Siihen ei Antti katsonut tarpeelliseksi en?? vastata. H?n alkoi niin huolettomasti kuin suinkin k?vell? edestakaisin lattiaa pitkin. Otsa oli h?nell? rypyss? ja toinen k?si housuntaskussa, toinen sivelem?ss? viiksien alkuja. H?n tunsi miellytt?v?n tunteen siit?, ett? oli hyvin ja huolellisesti puettu. Keng?t oli teetetty ter?v?k?rkiset ja matalakantaiset, niinkuin tiedettiin muodin olevan, ja hyv?sti kiilloitetut. Housut olivat vaaleasta kankaasta ja takki musta ja pitk? niinkuin englantilaisella gentlemannilla. K??nteiss? heilahtelivat helmat s??ri? vasten niinkuin vanhalla herralla; Antti tunsi sen selv?sti polvissaan. Peiliss?, johon h?n aina ohimennen katsahti, huomasi h?n olevansa ajattelevan ja miettiv?n n?k?inen mies. H?nest? n?ytti, ett? kaikki h?nt? salaa tarkastelivat, my?skin neitoset. Sit? ei tosin voinut huomata, ett? he h?nt? suorastaan katselivat, mutta h?n tiesi kyll? entisest??n, ett? vaikka nuoret neitoset eiv?t olisikaan katsovinaan, he kyll? sent??n huomaavat nuoria miehi?. Mutta vaikka h?n tiesi n?in olevansa kaikkien huomion esineen?--keskipisteen?kin olisi voinut sanoa--ei h?n joutunut ollenkaan h?milleen. Noin k?velless? muistui h?nelle vain mieleen, mit? sisaret olivat h?nest? sanoneet, kun h?n kerran katseli itse??n heid?n toalettipeiliins?.--?On se kaunis poika tuo meid?n Antti?, olivat he sanoneet. Siihen oli ?iti toisesta huoneesta lempe?sti torunut:--?Sanokaahan sille semmoista, on se jo kyll?ksi itserakas ilmankin.?--No, mutta v?h?tp? nyt siit?. Miksi ne eiv?t jouduta aamiaista, ett? saisi sy?d??... N?lk?inen kuin susi! Oli niin aikamiehen, vanhan herran tapaista sanoa: ?n?lk?inen kuin susi.?
--Onko aamuruoka kohta valmis? kysyi h?n bufettineidilt?.
--Nelj?nnestunnin kuluttua, vastasi t?m?.
Pekka tuli puoli??neens? kysym??n, sy?k? Antti laivasta?
--Miksen s?isi! vastasi Antti tahtoen n?ytt?? kummastuneelta.
--Min? vain ajattelin, ett? kun meill? on omaa ev?st?...
--Min? sy?n mieluummin laivasta.
Antti s?i siis laivasta ja otti ruvetessaan ryypynkin, jota kapteeni tarjosi. He kilistiv?tkin toistensa kanssa.
Kotona oli h?nt? ryypyst? varoitettu, ja Pekka oli kuvannut sen terveydelle vahingolliseksi. Oli h?nell? kirjojakin, joissa sit? todistettiin tieteellisesti. ?iti ja sisaret olivat yht? mielt? Pekan kanssa. Mutta kun is? otti ryypyn, niin otti Anttikin. H?nen t?ytyi sit? paitsi itse tulla vakuutetuksi kaikista asioista. Kokea, kokea ... ihmisen t?ytyy kokea. Olutta h?n tilasi my?skin. Kun kapteeni pyysi puoli pulloa, niin kutsui h?nkin suun sihauksella luokseen poistuvaa neiti? ja pyysi saada, ruotsinkielell? h?nkin: ?En half ?l.? Joka kerta kun h?n sitten kallisti lasin huulilleen ja joi, katseli h?n sen kuvetta pitkin niit? kahta nuorta neitosta, jotka istuivat vastap??t? h?nt? sein?n puolella. Vaikka eiv?t ne h?nen mielest??n juuri katsomista ansainneet. Rumanlaisia, jotenkin v?h?p?t?isi?. Bufettineiti tuossa oli monta vertaa somempi. Se ei kuitenkaan est?nyt h?nt? olemasta neitosille kohtelias. H?n tarjosi heille, mit? he eiv?t ylett?neet ottamaan, ja sanoi joka kerta: ?varss? go'? Siihen neitoset yht? monta kertaa vastasivat: ?tackar?, johon Antti viel? hiukan huolettomasti lis?si: ?ja' ber.?
Mietti Antti heille jotain muutakin sanoakseen, mutta ei voinut keksi?, mill? aloittaisi. Sen sijaan onnistui h?nen ottaa osaa kapteenien keskusteluun. He puhuivat ruotsia, jota maakauppiaat tietysti eiv?t pystyneet puhumaan. Kapteeni kertoi salakuljetusjuttuja entisilt? purjehdusretkilt??n merell?. Antilla oli my?skin muuan semmoinen juttu, vanha ja kauan kulkemassa ollut. H?n kertoi sen, ja vaikka kapteenit tietysti olivat kuulleet sen monta kertaa ennen, nauroivat he kuitenkin hiukan. Antti tunsi siit? itsens? ylpe?ksi ja samalla miltei heltyv?ns?. Ja sit? seurasi tunne miehen ryhdist? koko ruumiissa. Oli niinkuin ei h?nen ja kapteenien v?lill? olisi ollut mit??n eroa arvossa ja i?ss?. He olivat yhdenvertaisia. Ei h?n koskaan ennen ollut tuntenut itse??n n?in vakaaksi ja varmaksi. Mutta, sanoi h?n itselleen, n?inh?n se vasta ihmisen oikea alkuper?inen luonto ja itsen?isyys tunkeekin esille, ja n?inh?n ihminen p??see kehittym??n, kun h?n saa olla ja liikkua vapaissa oloissa.
Kun noustiin p?yd?st?, tuli Pekka sis??n ja pyysi lasin maitoa. Se oli Antin mielest? tavattoman moukkamaista. Sy?d? ensin omia ev?it??n kannella ja sitten tulla hampaitaan kaivellen juomaan maitoa salongista.
--Tuokaa minulle hyv? sikari, sanoi se hienosti puettu, kultasankaisia silm?laseja kantava herrasmies. H?n ei ollut aamiaista sy?dess??n ottanut osaa herrojen keskusteluun. N?ytti silt?, kuin olisi h?n halveksinut koko seuraa, siit? p??tt?en, ett? h?n silloin t?ll?in veti toisen suupielens? ivalliseen kureeseen. Se hiukan h?iritsi Anttia. H?n kyll? osasi olla h?nkin niinkuin vanha tottunut matkustaja. Mutta milloinka voisi h?n saavuttaa sen varmuuden ja vakavuuden, joka tuolla herralla oli? Milloinka olla noin rennosti ja vapaasti ja kaikkia halveksivasti?
Pekka sytytti paperossin ja tarjosi Antillekin. Mutta Antti sanoi mieluummin polttavansa sikaria. Bufettineiti toi sen h?nelle ja toi my?skin hopeap?isen veitsen tarjottimella. Ottaessaan katsahti Antti h?nt? suoraan silm??n ja koetti saada silm?yksens? merkitsev?ksi. Ja kun h?n typisti sikaria, tunsi h?n k?tens? hiukan vapisevan.
Sy?ty??n poistuivat kaikki matkustajat ruokasalongista, mik? minnekin. Antti oli asettunut tyhj?n p?yd?n ??reen ja oli tutkivinaan ilmoituskalenteria. Neiti tyhjensi p?yt?? ja Antti seurasi h?nen liikkeit??n: kuinka h?n kumartui p?yd?n yli, painoi vy?hyst?ns? sit? vastaan, pingoitti rintansa ja paljasti voimakkaan t?ytel?isen k?sivartensa. Antti olisi tahtonut sanoa h?nelle jotain leikillist?, mutta sai ainoastaan kysytyksi, koska tullaan Konnukseen.
--Kello kymmenen, vastasi neiti. Eik? Antti saanut jatketuksi keskustelua sen pitemm?lle.
Puhdistettuaan p?yd?n ja levitetty??n sen yli vaalean liinan poistui neiti keitti??n