Helsinkiin | Page 3

hell? omaisilleenkaan, sent?hden halusi h?n p??st? vapauteen, ja sent?hden ?halveksi h?n koko maailmaa.? Nyt poistui h?n tuonne pohjoiseen, Antti l?hti etel?? kohti. Heid?n tiens? erosivat, erosivat ikuisesti. Ja kun valkoinen h?yrypilvi yht'?kki? laski ?Ilman? piipusta ja peitti vaippaansa koko per?puolen laivaa ja Almakin sinne katosi, niin olisi Antin tehnyt mieli levitt?? k?tens? ja huudahtaa katkera ?haa!? Mutta kun kapteeni samassa komensi koneen t?yteen ty?h?n ja kun propelli per?n alla s?rp?isi vett? rintansa t?ydelt? ja laiva nytk?ht?en ojensihe menem??n, niin vaihtui mieliala samassa niinkuin sen, jota yht'?kki? pudistetaan hereille pahasta painajaisesta. Antin rinnassa hypp?si riemun tunne p??llep?in, riippumattomuus riipaisi mukaansa ja tuntui silt?, kuin el?m? nyt vasta olisi oikein irtautunut luistamaan.
--Nyt se meni, huokaisi ?iti rannalla, josta ei l?htenyt, ennenkuin laiva katosi V?in?l?nniemen taa. Valkoista h?yry? n?kyi viel? hetkinen puiden yli, ja sit? h?n astuessaan rantatoria piti viel? silm?ll?, kunnes sekin katosi.
??net?nn? poistui perhe rannasta. Is? astui edell?, kalkutellen rautap??kepill??n katukiviin. V?h?n j?lemp?n? kulki nuorempi sisar, mutta vanhempi odotti ?iti? ja k?veli h?nen kanssaan rinnan. Ei kukaan virkkanut sanaakaan. Is? ei tavallisesti juuri milloinkaan puhunut, nuoremmalla sisarella oli omat syyns? ??nett?myyteen, ja vanhempi sisar oli vaiti siksi, ett? ?itikin oli vaiti.
Sill? tavalla palasivat he asuntoonsa. P??ovi oli kiinni, ja is? ja Anna j?iv?t odottamaan, ett? tultaisiin avaamaan. Odottaessaan piirteli Anna hajamielisesti kuvioita pihahiekkaan p?iv?varjonsa k?rell?, ja is?, joka oli hyvin j?rjestyst? rakastava, m??r?si, ett? havut rappujen edess? ovat uudistettavat. ?iti meni vanhemman sisaren kanssa keitti?n ovesta ja l?hetti piian p??st?m??n kamreeria ja neiti?.
V?h?n sen j?lkeen he s?iv?t aamiaisensa, jotenkin ??neti senkin. Ei kuulunut muuta kuin: ?saanko voita?? Ja ?tahtooko pappa viel? maitoa?? Ja sitten alkoi tavallinen jokap?iv?inen el?m?. Is? istui ty?huoneessaan kirjoitellen, ja muuttautui sielt? virastoonsa kirjoittelemaan. Sisaret asettuivat kamariinsa, jonka ikkunat antoivat torille, ja kutoivat nen?nvarsi suorana pitsi??n kumpikin. Silloin t?ll?in katsahdettiin kadulta heihin ja he katsahtivat kadulle, rihmaa ker?lt? vet?ess??n.
?iti oli v?h?n aikaa edelt? puolenp?iv?n makuukamarissaan. Kun h?n sielt? tuli puolip?iv?kahvia laittamaan, olivat h?nen silm?ns? itkettyneet, ja h?n huokasi silloin t?ll?in syv?sti. Koko perheess? vallitsi sin? p?iv?n? tavallista syvempi totisuus, kunnes v?hitellen totuttiin siihen niin, ettei sit? en?? niin huomattu.

II.
Sill'aikaa oli Antti laivallaan jo aloittanut uuden el?m?n. H?n oli t?ydess? menossa Helsinkiin.
Jo kev??ll? oli h?n p??tt?nyt aloittaa uuden el?m?ns?. H?nen toverinsa olivat vakuuttaneet, ett? niin pian kuin saavat valkolakin p??h?ns?, alkavat he oitis el?? uutta el?m??. Ylioppilaaksi p??stess? tapahtuu k??nnekohta heid?n el?m?ss??n.
Koko kes?n oli Antti odottanut sit? k??nnekohtaa. Mutta ei sit? kuulunut. Perheess? ei h?nt? kohtaan tapahtunut mit??n muutosta. ?iti ja sisaret kohtelivat h?nt? niinkuin ennenkin, ja is? tahtoi ihan kuin tahallaan osoittaa, ettei h?n pit?nyt h?nt? sen suurempana herrana kuin ennenk??n. Siin? suhteessa ei siis ollut mit??n k??nnekohtaa huomattavana.
Oli se kuitenkin toisella tavalla tulemaisillaan. N?ihin aikoihin h?n rakastui ?totisesti ja vakavasti? Almaan,
Jo koulussa ollessaan oli h?n ollut rakastunut, mutta ei viel? ?totisesti ja vakavasti.?
Ensi kerran tapasi rakkaus h?net viidennell? luokalla ollessa. Viides luokka vastasi entisen kimnaasin ensimm?ist? luokkaa. Kimnasisteista k?vi koululaisten kesken kertomuksia, ett? heist? melkein jokainen oli ollut kihloissa. Siit? puhuttiin ihmetyksell? ja kummastuksella. Antti joutui vertailemaan itse??n ja heit?, eik? tahtonut viidennelle luokalle tultuaan saada rauhaa silt? ajatukselta, ett? h?n, vaikka jo sai k?yd? arpajaisissa ja iltahuveissa, ei ollut edes rakastunut. Olisi h?n suonut olevansa kihloissakin. Mutta mit?s nykyajan naiset! Ne tietysti vain laskevat vuosia, milloin p??sev?t rouviksi. Uskollista, uhraavaa, odottavaa rakkautta ei en?? ole olemassa, sitten kun kimnaasi muuttui lyseoksi. Sen sai Antti kokeakin, kun h?n rakastui kaupungin kauneimpaan tytt??n, joka usein k?vi sisarien luona. Vaikka h?n k?veli joka p?iv? rakastettunsa ikkunan alaitse, vaikka pyysi h?nt? joka tanssiaisissa toiseen franseesiin eik? sitten koko iltana tanssinut muiden kuin sisariensa kanssa, tai jos tanssi, niin jonkun kaikkein rumimman kanssa ja sill? v?lin pihtipielen takaa tuijotti, ei h?n kuitenkaan saavuttanut vastarakkautta.
V?list? h?n kyll? luuli, ett? ihanne oli h?neen ihastunut, v?list? h?n oli siit? aivan varmakin, sill? ihanne kuunteli h?nt? hyvin yst?v?llisesti, kun h?n kertoi kouluoloistaan. Ja niist? h?n tavallisesti aina kertoi. Mutta sitten saattoi tytt? yht'?kki? tulla hajamieliseksi, katsella aivan toisaanne p?in ja kysy? huolettomasti, mit? se olikaan kuin herra Ljungberg oli kertonut ... suokoon anteeksi ... mutta h?n ei kuullut. Antti uudelleen kertomaan kiltisti ja syd?n solmulla samaa asiaa, vaikka ymm?rsi, ettei se ollut ollenkaan mit??n erinomaista ja vaikka kertoessa kyll? huomasi, ett? tytt? seurasi silmill??n er?st? nuorta tanssivaa maisteria. Ne kertoivat, ett? maisteri oli rakastunut tytt??n ja tytt? maisteriin, mutta sit? ei h?n uskonut. H?n oli vihoissaan ihmisille, jotka eiv?t osanneet muuta kuin juoruta ja panetella.
K?yk??n, miten k?ykin, p??tti Antti yksin?isill? k?velyill??n kuutamoisina ?in?, kun valo loisti h?nen ikkunastaan. Kun min? p??sen kuudennelle luokalle, niin min? kosin. Min? olen silloin kuudentoista vanha, ja h?n t?ytt?? yhdeks?ntoista. Kolmen vuoden p??st? ylioppilas, se on 19 ja 22. Silloin julkaisemme kihlauksemme. Nelj?n vuoden kuluttua maisteri, se on 23 ja 26 vuotta. Ei h?n silloin ole liian vanha minulle.
Mutta ennenkuin Antti enn?tti kosia, kosi maisteri tutkintoluvalla, sai tyt?n ja vei h?net vanhempainsa luokse maalle. Antti kulki muutaman p?iv?n hattu takaraivolla