Helsinkiin | Page 2

Ainoastaan sukulaisille oli sanottu asiasta, jota ei tahdottu ilmaista ennen kuin Pekka oli suorittanut papintutkintonsa, joka tapahtui jouluksi. Oli Anna kertonut siit? my?skin joillekuille parhaille yst?villeen suurena salaisuutena. Ja muuten tiesi sen sit? paitsi koko kaupunki.
Yht?kaikki tervehti Pekka yht? kylm?sti ja kohteliaasti morsiantaan kuin kaikkia muitakin, sill? h?n osasi k?ytt?yty? ja taisi hillit? tunteensa. H?n tuli kaps?kki??n kantaen, rynnisti leveill? hartioillaan seisovia syrj??n ja teki tervehdyksens? itsetietoisen tyytyv?isesti.
Kun h?n oli kaikkia tervehtinyt ja antanut k?tt? kaikille, ryhtyi h?n vilkkaasti puhelemaan ja selitt?m??n, mink? t?hden oli viipynyt. Ei ollut saanut ajuria j.n.e. Suurella uteliaisuudella sit? sisaret kuuntelivat ja kaikki sukulaisyst?v?t, sill? Pekka oli aina ollut t?tien lemmikki. H?n oli siivo poika, kuului raittiusseuraan, ei tupakoinut, joi ainoastaan kahvia, teet? ja vesi?, luki ahkeraan ja jutteli kovin mielell??n.
Vaan nyt keskeytti h?net Antin ?iti. H?n pyysi Pekkaa, joka oli vanhempi ja kokeneempi, pit?m??n huolta Antista ja neuvomaan h?nt? kuin nuorempaa velje??n. Ja Antin piti kuulla ja ottaa vaaria siit?, mit? Pekka h?nelle sanoi.
Antti kohotti k?rsim?tt?m?sti olkap?it??n, sill? h?n ei voinut siet?? Pekkaa. Sellainen sile?naamainen esimerkki, josta h?nen alinomaa k?skettiin vaaria ottamaan. H?n ei suinkaan ollut mik??n lapsi en??, joka ei olisi kyennyt toisten taluttamatta k?velem??n. H?n oli t?ysikasvuinen mies ja kokenut enemm?n kuin moni muu nuori mies h?nen i?ll??n. Johan h?n oli ollut onnettomasti rakastunutkin, ja oli parhaallaan.
Pekka vastasi ?idin kehoitukseen ainoastaan ep?m??r?isell? hymyilyll?, sill? sisaren sulhasena h?n tahtoi olla hyviss? v?leiss? veljen kanssa, jota kaikki kotona ihailivat.
--Min? saan sanoa terveisi? sisareltani ... min? juuri saatoin h?net ?Ilmaan? ... h?n olisi tullut hyv?stille t?nne, mutta pelk?si, ett? jos laiva j?tt??.
Molemmat sisaret tietysti voivottelemaan sit?, kun eiv?t saaneet sanoa Almalle hyv?sti?. Jos ehtisi viel? menn?! Mutta ei nyt en?? ehdi.
Kun Antti kuuli Almasta puhuttavan, tuli h?nen katseensa ep?varmaksi, ja h?n tunsi punastuvansa.
Pekalla oli kaps?kkins? koko ajan k?dess??n, ja sisaret kehoittivat h?nt? viem??n sen laivaan ja tulemaan sitten takaisin viel? juttelemaan.
Mutta silloin katsoi is? kelloaan ja ilmoitti miltei vihaisesti, ettei ole aikaa j?lell? kuin puolitoista minuuttia. Joka menee, niin sen on parasta heitt?? hyv?stins? ja j??d? laivaan samalla.
?iti tarttui Anttia napinl?peen ja veti h?net muista v?h?n erilleen.
--Pane sin? palttoosi kiinni, Antti ... nyt tuulee niin kylm?sti... Jos laivassa nouset kannelle, niin ota turkki hartioillesi. Mutta miss? on sinun kaulaliinasi?
--Siell? se on jossain ... en min? tied?.
--Ja kirjoita sin? ainakin kerta viikossa, jos et joka postissa enn?t?.
--Kyll? min? kirjoitan.
--Ja koeta nyt, Antti, el?? niin s??st?v?isesti kuin mahdollista, kun pappa tahtoo niin tarkkaa tili?... Sinun on ehk? vaikea panna kirjaan kaikkia pikkumenoja, niin t?ss? on sinulle v?h?n k?sirahaa, joita min? olen s??st?nyt ... jos sattuu mielesi tekem??n leivoksia tai jos tarvitset jonkun rusetin tai jonkun...
Mutta silloin ly?d? kalahti kieli kellon laitaan kolmannen kerran, ja kiireesti sai ?iti pistetyksi paperik??r?n Antin k?teen.
Sitten sulki h?n Antin hell??n syliins?. Ripustautui h?nen kaulaansa ja puristi, tahtomatta koskaan heitt??. H?n olisi melkein tahtonut pit?? h?nt? kiinni niin kauan, ett? laiva olisi ehtinyt j?tt??... Nyt h?n menee, l?htee ulos suureen maailmaan, kuka tiesi mink?laisia kohtaloita kokemaan! Ja ?iti tavoitti suutelemaan poikaansa, kohosi varpailleen ja koki kurkottautua h?nen huulilleen. Mutta poika v?ltti. H?n piti itse??n jo liian suurena suudellakseen ?iti??n n?in kaikkien n?hden. Ja pudisti sent?hden vain h?t?isesti sek? h?nen k?tt??n ett? muiden k?si? ja kiiruhti huojuvaa kulkulautaa my?ten laivaan.
Pekka heitti hellemm?t j??hyv?iset heille kaikille, kiitti ja kumarsi matkalle toivotetusta onnesta ja koki pusertaa harmaista, matalapohjaisista silmist??n syvi? silm?yksi? jokaiseen, jonka k?tt? h?n puristi.
--Otta landgongi pois! huusi kapteeni, ja se kiskaistiin laivasillalle melkein Pekan jalkain alta.
Antti nousi komentosillalle ja koetti seisoa siell? niin, ett? h?nen asentonsa n?ytt?isi silt?, kuin h?n olisi aikuinen mies. ?idin liiallinen hellyys, is?n vakavuus ja varmuus ja sisarien suojelevat silm?ykset, ne olivat t?h?n saakka est?neet h?nen rinnassaan asuvia aikamiehen tunteita oikein vaikuttamasta. Mutta nyt seisoivat holhoojat tuolla alhaalla pienin? ja voimattomina. H?n seisoi t??ll?, ylemp?n? heit?, l?htem?ss?, itsen?isen miehen merkki otsassa. Vasen k?si oli taskussa ja oikea poveen pistettyn?. Nen?liinan nurkka yh? piipotti rintataskusta esille.
Laivaa siirrettiin ulommas, ja juopa laidan ja laivasillan v?lill? suureni yh?.
Alhaalta kuului viel? ??ni huutavan:
--Antti, muista nyt, mit? olen sanonut!--Hyv?sti Antti! Hyv?sti, Antti!--jota seurasi melkein ep?toivoisen kiihke? nen?liinan huiskutus.
Pekka raivosi vastaan omalla nen?liinallaan, juoksi kantta pitkin, nosteli lakkiaan ja ny?kytteli p??t??n. Antti ei tehnyt yht??n mit??n. H?n pysyi liikkumatonna per?miehen vieress? ja koskettihan vain pari kertaa lakkinsa lippaa.
--Huiskuta sin?kin, Antti, etk? n?e, kuinka kaikki muut huiskuttavat!
Silloin t?ytyi Antinkin vet?? nen?liinansa esille. Vitkaan kohotti h?n sit? pari kolme kertaa ja pisti sitten taas taskuunsa.
?Ilma? oli l?htenyt laituristaan samaan aikaan ja menn? suhkasi jo t?ytt? vauhtia suuremman ja hitaamman laivan keulan editse.
--Hyv?sti Pekka ja Antti! huudahti yht'?kki? sulava nais??ni ?Ilmasta?.
Alma, Pekan sisar, seisoi siell? solakkana ?Ilman? per?ss?, piteli viiritangosta ja liehutti h?nkin toisella k?dell? valkoista liinaa. Pekka alkoi heti kohta riehua sinnep?in; mutta Antti koetti kohottaa lakkiaan niin kohteliaasti kuin suinkin.
Alma oli se, johon h?n oli ollut onnettomasti rakastunut ja oli viel?kin. Se oli ik?v?, surullinen juttu, siksi oli h?n nyt j?ykk? kaikille, siksi h?n ei voinut olla