Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma | Page 6

jotka minua k?skiv?t teit? k?r?jiin kutsumaan.
--Vaan tulenkos min? heid?n kutsuilleen?
--Omassa vallassannepahan se lienee...
--Kuka se k?ski manaamaan?
--Kapteeni minulle manuun antoi.
--Sano sille, ett? min? en tule ... ei tarvitse luullakaan! K?ske pyyhkim??n pois kanne tuomarin kirjasta... Turha vaiva se on! I-ihan turha vaiva!
Herra k?veli ep?vakaisesti ja levottomasti edestakaisin lattialla ja vakuutti yh?, ettei h?n tule ja ett? on turha vaiva.
--Pit?? t?st? l?hte? ajamaan, sanoi lautamies ja heitti k?tellen hyv?stins?.
Kun lautamies oli painanut oven kiinni, teki herra liikkeen l?hte?kseen h?nen j?lkeens?. Mutta sitten k??ntyi h?n kuitenkin Pulkkisen puoleen.
--Kuule, Pulkkinen, luuletko sin? siit? mit??n olevan?
--En tunne min? lakia. Mahtaiskohan mit? olla...
--K?y kysym?ss? lautamiehelt?, mit? se arvelee... Mene nyt pian, ennenkuin se enn?tt?? l?hte? ajamaan. Se jo p??stelee hevostaan irti. Vaan el? kysy niin, ett? min? muka olisin l?hett?nyt. Ole tiedustelevinasi niinkuin omasta puolestasi.
Sill'aikaa kun Pulkkinen n?kyi puhelevan lautamiehen kanssa, t?m?n seistess? loimi k?dess?, jonka oli hevosen sel?st? ottanut rekeen pannakseen, ?kk?si Hellmanni tyhj?t kahvikupit p?yd?ll?. Julmistuen siit? hy?kk?si h?n salin yli ruokasalin ovelle ja karjaisi sielt? keitti??n piialle:
--Mit? hiiden h?vytt?myytt? se on, ettei kuppeja haeta pois? Siin?k? sin? meinaat antaa niiden seistakin? Siin?k?? Etk? sin? vastaa, lunttu? H?h?
--Herra Jeesus siunatkoon! Eih?n t?ss? viel? tullut--
--Viel?k? sin? vastustat? Jos suusi avaat, ajan sinut heti paikalla--! Mars hakemaan!
Herra seisoi ovella ja osoitti h?net ojennetulla k?dell? ohitsensa menem??n. Piika kiiruhti itku kurkussa kuppeja hakemaan, ja herra astui h?nen kintereill??n. Koko ajan oli tyt?ll? se pelko mieless?, ett? p?yd?n ??ress? se h?nen kuppeja ottaessaan ... silloin se tukkaan tarttuu...
Mutta samassa tuli siihen Pulkkinen, ja piika p??si pujottautumaan pakoon.
--No, mit? se sanoi?
--Sanoi olevan satain markkain sakot ja hyv?ss? lykyss? v?stinki?.
--E-ohoh! E-oo! El? valehtele! Ei se tied? ... se valehtelee ... peloittelee...
--Eik?h?n mahtaisi lautamies tiet???
--Ei se tied? paremmin kuin muutkaan... Enint??n jos on, niin on viisikymment? markkaa! Vai v?stinki?! En min? usko, en ollenkaan min? sit? usko!
Mutta uskoi sen herra kuitenkin, ja yh? enemm?n alkoivat h?nen silm?ns? pelosta p?ly?. Pulkkinen teki l?ht??.
--Kuules, Pulkkinen, el?h?n mene ... kuinka suuren sakon sanoi se olevan?
--Sanoi istuvan oikeuden haukkumisesta olevan satain markkain sakon, mutta kuului se saattavan tuhansiinkin nousta. Eik? aina tunnu rahallaankaan p??sev?n.
Herran tukka oli aivan ep?j?rjestyksess?, ja suun ymp?rys rev?hteli kuin itkua aloitellessa.
--Satain ... tuhansien markkain sakko ... tuhansien markkain sakko, ja ehk? viel? v?stinki?... Mutta ehk? ne vain peloittelevat t?ll? manuulla? Luuletko sin?, ett? niill? on tosi mieless?? Mit??
--Kysyin min? sit?kin lautamiehelt?, ja toden sanoi olevan.
--Tosi niill? on! Se niill? on ... ei ne heit?! On ne semmoisia susia ... kyll? ne on koko roistoja!
--Sit? arveli lautamies, ett? eik? nuo ehk? mahtaisi sovintoon ruveta, jos maksaisi.
--Josko maksaisi?
--Ei kai ne ilmankaan...
--Eih?n ne ilman ... tiet??h?n sen ... vai ilman? Ei ne v?h??n heitt?isik??n ... kyll? ne ottaa osaavat, kun kerrankin saavat ... on ne semmoisia susia!
--Vaan p??sisih?n tuosta sill? lailla edes rahallaan.
--Jottako muuten v?stinki??
--Miksip?h?n oikeus sen katsoisi ... sit? ei tied? edelt?p?in kukaan.
--Kyll? se sen siksi katsoo ... ei ne armahda ... niill? on kaikilla vanhaa vihaa ... on ne semmoisia advokaatteja!--Voi t?t? onnettomuuden kohtausta, voi t?t? onnettomuuden kohtausta!
Tukkaansa repien ja vaikeroiden k?veli Hellmanni sinne t?nne kaikissa huoneissa. Pulkkinen teki l?ht?? moneen kertaan, mutta herra ei h?nt? p??st?nyt.
--Minnek? sinulla on semmoinen kiire ... ei sinulla ole minnek??n kiirett? ... odotahan nyt, el?h?n mene! Istu siihen tuolille!
--Eik?h?n teid?n sittenkin olisi parasta menn? sovinnoille.
--Kyll? se on se parasta, se se on parasta! Mene, Pulkkinen, ja k?ske valjastamaan! Sano, ett? heti valjastavat! Voi t?t? onnettomuuden kohtausta!
Kaikki talonv?ki kummasteli herran siivoa l?ht??, piika kaikista eniten. Ei mink??nlaista komentelua, ei huutoa, eik? haukkumisia, niinkuin aina ennen. Niin liikkui ja k?p?steli herra kuin vanha ukko, ja reen per??n istuessaan h?n yhk?isi kuin sairas.
--Annahan ohjakset t?nne, sanoi h?n surkealla, miltei n?yr?ll? ??nell? rengilleen, ja k?ski hitaasti hevostaan.
--Niinp? se nyt oli kuin uitettu koira, tuumasi renki Pulkkiselle katsellessaan is?nt?ns? l?ht??.
Mutta herra ajoi tiet? my?ten ja oli mielest??n onnettomin ihminen maailmassa. H?n oli vihattu ja vainottu. Kaikki olivat liitossa h?nt? vastaan. Kun yhdet alkavat h?nen kanssaan k?r?j?t? k?yd?, niin muut per?st?. Saa niit? aina syit? miehen p??lle, kun niit? vain hakemaan rupeaa. Ei niin hyv?? miest?, jota ei syyhyn saa, kun k?ytt?? juonia ja advokaatteja...
H?n oli laskeutunut j??lle, jossa alkoi k?yd? kipakka tuuli, samalla kuin piiskasi j?iden sekaista lumir?nt?? alas taivaalta vasten kasvoja ja korvanlehti?. Sivulta p?in k?vi tuuli ja j??hdytti ensin oikean olkap??n ja koko kyljen, siit? tunki l?pi vasempaan puoleen ja v?hitellen koko ruumiiseen.
R?nt? kasteli kauluksen ja valoi siit? m?rkyytt? alas kaulalle ja poveen. V?risytti ja puistatti, niinkuin olisi tahtonut karistaa nivelet erilleen toisistaan.
Paha omatunto k?ytti hyv?kseen turvattoman makuista mielialaa ja alkoi kumeasti kolkutella sielt? t??lt?, niinkuin olisi sillan alta pyrkinyt yl?s tulemaan. V?hitellen sai se siin? longistetuksi el?m?n muutamista pahoista paikoista suurille raoille. Niist? irvisti hampaitaan moni teko, joka oli kauan aikaa ollut piiloon painettuna ja viimein kokonaan mielest? unohtunut. Tuskastuen yritti h?n v?kisin kirist?? raot kiinni, mutta kuta enemm?n h?n sit? koetti, sit? enemm?n repesiv?t ne toisistaan hajalleen. Silloin koetti h?n olla huomaamatta eik? ollut mit??n n?kevin??n. Kyll?