Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma | Page 5

Ei ole t?ll? kertaa t?m?n enemm?n sanomista! Toissa kertana lis??! Hyv?sti!
R?yhk?isten t?yt?si h?n ulos aukinaisesta ovesta ja hajoitti menness??n porstuaan kokoontuneen v?kijoukon kahtia.
--Hevonen t?nne! huusi h?n k?det puuskassa porstuan rappusilta rengilleen.--Aja t?nne rappujen eteen! T?ss' ei ole k?yh? l?htem?ss?, joka maksaa seitsem?st? tuhannesta veroakin!
Rentonaan nakkautui h?n rekeen, niin ett? per?lauta rasahti...
--Hypp?? kannoille, Pulkkinen! Ja ann' menn?, Olli!
Varsa puhalsi seisovilta jaloiltaan t?yteen laukkaan.
--Mjukaste tjenare! [N?yrin palvelijanne!] huusi herra menness??n lautamiehille, jotka uteliaisuudesta seisoivat kaikki kamarin ikkunassa.--Mjukaste tjenare! Mjukaste tjenare! huusi h?n, riipaisi lakin p??st??n ja huitoi sill? taakseen kaaren toisensa per?st?, nosti ja laski, yl?s ja alas, niin ett? se toisin vuoroin korkealle kohosi, toisin vuoroin tien viert? hipaisi.
Vasta kun oli pit?j?ntupa n?kym?tt?miss?, herkesi h?n, paiskasi lakin syv?lle p??h?ns? ja k??ntyi reess??n oikeinp?in istumaan.
H?n loisti ??ret?nt? tyytyv?isyytt?, ja suu reuhotti koko matkan leve?ss? hymyss?, silloin kun se ei ??neens? nauranut.
--?h?h, ?h?h! hoki h?n.--Saivatpas, saivatpas! H?h, Pulkkinen, kuulitko sin?, mitenk? min? niille annoin?
Pulkkinen keikkui kapeilla kannoilla, vuoroin kummallakin, eik? h?n tahtonut siell? varsan kiit?ess? mitenk??n pysy?.
--Mit?h? Kuulitko sin?? Tule t?nne reen laidalle istumaan!--Totta kai kuulit, kun min? niille annoin?
--No, jo min? toki sen kuulin ... oikein olan takaa annoitte!
--H?h? Niin! Eik? niin? Mit??
--Jo min? olisin vallesmannin sijassa v?hemm?st?kin h?vennyt.
--N?itk? sin?, mink?n?k?isi? ne oli? Mit?h?
--Niin oli vallesmannikin happamen n?k?inen, kuin kauan k?ynyt sinukka on makuinen.
--Silloinko kun min? r?tk?ytin pikanellipurun sen korvan juureen?
--Silloinpa silloin.
Hellmanni muisti sen ja paljon muutakin, mit? oli sanonut. Ja uudelleen ja aina uudelleen h?n nauroi niille ja kyseli niit?.
--H?h-h?h-h?h!--Saivatpas kerran!--H?h-h?h-h?h!--No jo min? niille annoin! Saivatpa ne maineensa kuulla! Vaan kyll? ne sen sietikin! Ottivatko ne ne minun rukkaseni lattialta? N?itk? sin?, ottivatko?
--En n?hnyt min?.
--Ottivat ne, saat uskoa, ett? ottivat! Vaan n?itk? sen, paniko vallesmanni minun pikanellipuruni suuhunsa? Paniko se? N?itk? sin??
--Liek? tuo tuota toki pannut?
--Sek?? Pani se! Se pani! Saat olla varma, ett? pani! Nyt se sit? siell? parhaallaan pureksii!
Koko matkan kotiin saakka kesti puhetta t?st? samasta asiasta, uudelleen ja aina uudelleen. Ja naurun l?hteet n?yttiv?t olevan loppumattomat.
Pihaan tultuaan ei herra mennyt suoraan huoneeseen, vaan j?i hevosta riisuttaessa sit? taputtelemaan ja silittelem??n.
--Anna kauroja varsalle, Olli! Anna sen sy?d?, mink? sy?d? saattaa, k?ski h?n viel? menness??n, ja porstuan ovelta huusi h?n Pulkkiselle, joka veti reke? liiteriin:
--Tule ryypyille, Pulkkinen! Otetaan pieni naukku sen seikan p??lle. K?y pois vain!
--Jahka min? t?m?n reen ved?n liiteriin.
--Ei sill? kiirett? ... ann' olla siin? vain ... joutaa sen Ollikin vet?m??n.
Veti Pulkkinen kuitenkin reen liiteriin, ja sen tehty??n meni h?n viel? tallissa k?ym??n.
--Meneek?h?n tuo tuommoinen meno k?r?jitt?? arveli renki.
--Ei mene k?r?jitt? ... hulluja olisivat herrat, jos heitt?isiv?t...
--Vaan eih?n koira koiran h?nn?lle polje...
--Vaikka kohta...
--K?ypik?h?n pahastikin?
--Siit? on satain markkain sakot, saattaa olla tuhansienkin, istuvan oikeuden haukkumisesta ... hyv?ss? lykyss? v?stinki?kin...
--Hyhhyy! vihelsi renki.

III.
Lautamies oli ajanut pihaan eik? n?kynyt pit?v?n erikoista kiirett? sis??ntulollaan. Sitoi viivytellen hevosensa portin pieleen, kaivoi hein?tukon sevilt? ja heitti sen eteen, levitti loimen selk??n ja l?hti sitten verkalleen tulemaan pihan yli. Se oli her?tt?nyt herrassa ep?ilyst?, ja levotonna oli h?n k?vellyt lattiata edestakaisin, aina v?h?n v?li? seisahtuen ikkunasta katsomaan.
H?n oli pitk?nlainen, soikeanaamainen ja rauhallisesti katseleva mies. Herra koetti arvata h?nen asiansa, mutta ei sit? p??lt?p?in v?h??k??n n?kynyt.
--K?yk?? istumaan, pakotti herra itsens? sanomaan, kun ei lautamies puhunut asiaansa, vaan j?i oven suuhun seisomaan.
--On tuota saanut istuakin, sanoi lautamies, mutta istuutui kuitenkin.
Tupakkaakin piti herran tarjota, vaikka paha aavistus alkoi yh? karkeammin kierrell? rinnassa. Pulkkinen, herran ainainen puhetoveri ja nytkin saapuvilla, sen n?ki, mik? herran mieless? kangerteli, h?n kyll? tiesi lautamiehen asian ja seurasi viekkaalla syrj?silm?ll? kummankin k?yt?st?.
--Hyv?nlainen on ilma ... ei ole suvikaan, vaan eip? niin nihki pakkanenkaan, aloitti lautamies puheen, kun oli piipun sytytt?nyt ja sit? siististi poltteli. H?n veteli lyhyit? laihoja savuja ja tarkasteli piippuaan, viputellen koko ajan kenk?ns? k?rell?.
--Semmoinen on n?tti talvinen ilma, arveli Pulkkinen.
--Kotoap?ink? lautamies ajelee? kysyi herra.
--Kotoahan min? alkujani l?hdin t?n' aamuna ajelemaan.
--Onko ollut manuita paljon? tiedusteli Pulkkinen.
--Ainahan niit? on ollut manuitakin v?liin.
Piika toi kahvia kahdella kupilla, toisella Pulkkiselle, toisella herralle.
--Tarjoo lautamiehelle.
Lautamiehen juodessa ei herra voinut olla kysym?tt?:
--Onko lautamiehell? minulle mit? erikoista asiata?
--Herrallehan sit? olisi.
--K?y, Pulkkinen, pois, niin saa lautamies...
--Eik? tarvitse menn? ... saa sen asian kuulla vierasmieskin.
Nyt oli Hellmanni varma siit?, ett? se oli manuu.
--Manatako meinaat? ?s?hti h?n.
Lautamies kallisti viimeisen kerran teevadilta kahvia, asetti sen p??lle paikoilleen kupin ja muutti polveltaan lusikan teevadille. Sitten pani p?yd?lle kaikki, otti piipun lattialta, jossa se oli ollut asetettuna tuolia vasten, ja sytytti. Vasta kun oli muutamia savuja vet?nyt, sanoi h?n:
--Manata.
--Mist? hyv?st?? H?h? Kenenk? asiasta? Velastako? Olenko min? velkaa kellek??n?
--Ei toki velasta v?h??k??n.
Lautamies nousi seisoalleen, pani piipun sijoilleen hyllyyn ja sanoi varmalla, virallisella ??nell?:
--Vaan kunnianloukkauksesta, joka on tapahtunut viime viikon tiistaina pit?j?n tuvalla, kutsun teit? oikeuden eteen siit? asiasta vastaamaan ensi maanantaina taksoituslautakunnan puolesta kapteeni St?lhammar.
--Vai niin! Vai niin! Ohoh! Vai siit?! Hm! Herra oli joutunut aivan h?milleen. Tuota oli h?n heti lautamiehen n?hty??n alkanut pel?t?, mutta ei h?n tahtonut aavistuksiaan uskoa. Nyt se tuli niinkuin leimaus pilvett?m?lt? taivaalta. Ja lautamiehen varmuus ja arvokkuus esti h?net haukkumisiin h?r?ht?m?st?.
--Kunnianloukkauksesta? Vai niin! Miss? min? h?nt? olen loukannut?
--Tottapahan sen tiet?nev?t ne,