Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma | Page 7

h?n tiesi, ett? h?nt? joku tahtoi peloitella. Vaan ei se h?nest? sill? lailla liiaksi hy?tyisi!
Uhka ei kuitenkaan auttanut, eiv?tk? pahat paikat ottaneet sulkeutuakseen. Silloin sai arkuus vallan ja pani sielun vapisemaan sit? mukaa kuin vilu tuli tuntuvammaksi ja kuta kipe?mmin j??rakeet kasvoja ruoskivat. Ihan tuntuvin kourin kiristi mielt? se ajatus, ett? kostaja on kimppuun k?ynyt ja ett? se se on kaikki n?in laittanut. Se, eik? muu mik??n, h?nen silm?ns? sokaisi ja pani h?net haukkumaan siell? pit?j?ntuvalla, antaakseen siten vihamiehille vallan. Se on viekas ja taitava, kamppaa jalallaan ja kaataa silloin juuri, kun ei arvaa v?h??k??n varoa.
Vaistomaisesti alkoi h?nen mielens? siin? haparoida jotain asetta, jolla voisi torjua kostajata luotaan ja jonka avulla saattaisi itse??n puolustella. Kauan etsitti, ennenkuin l?ytyi, mutta viimein johtui mieleen kuitenkin semmoinen hyv? teko, joka aseeksi kelpasi. Ja pit?m?ll? piti h?n edess??n ja k??nteli joka taholle ja riiputteli ja heilutteli kuin linnun pel?tti? sit?, mink? oli saanut k?siins?. Vanha kerj?l?isvaimo se oli, h?n oli sen kerran t?ll? samalla sel?ll? ajaessaan tavannut ja ottanut paleltumasta rekeens?. Lapsensa kanssa oli vaimo umpea tiet? paarustellut ja siihen olisivat paleltuneet kohta, ellei h?n olisi heit? auttanut, rekens? per??n pannut ja nahkasilla peitt?nyt. Itse oli viel? kuskille istunut, vaikka oli kova pakkanen ja kipakka viima. Sill? lailla oli kotiinsa ajanut, ja siell? oli vaimo saanut sy?d? ja sairastaa toista viikkoa, ja lapselle oli v?list? annettu vehn?st?kin niinkuin my?skin vaimolle itselleen kahvia. Eik? vaimo lapsineen ollut edes oman pit?j?n kerj?l?isi?; jostakin oli kaukaa Pohjanmaalta, ja h?n tiesi kertoa kaikenlaista herran kotipuolesta. Hyv? h?n oli ollut hierojakin ja hieronut olikin herraa ja koko talonv?ke?. Mutta hyv? ty? pysyi hyv?n? ty?n? kuitenkin, sill? olisi niit? hierojia ollut omassakin aluskunnassa.
T?t? muistellessa kohentui mieli, ja irvallaan olevat raot n?yttiv?t vet?ytyv?n kiinnemm?ksi. Samassa oli j??matkakin loppunut. Hevonen, joka oli t?h?n asti hiljaa umpiteit? kulkea kituuttanut, kiskaisi yht'?kki? reen neliss? rantat?rm?lle, kello kilahti kiihke?sti aisassa, ja painavat ajatukset haihtuivat seurasta.
--Hevonen! huusi h?n ja sujahdutti sit? suitsillaan parempaan vauhtiin. Mit? hulluja h?n t?ss? syntej??n hautoo! Ei h?n ole sen pahempi kuin muutkaan!
Ja kun herra l?heni kapteenin taloa ja ajaa karahutti pihaan, olivat kaikki ?skeiset raot painuneet visusti toisiinsa, niin ett? omantunnon p??llys oli kuin hyv?sti kiinni juotettu silta. Ei rakoja n?kynyt eik? rakojen juotoksiakaan. Kaikki oli yht? sile?? levy?.

IV.
Kapteenin luo oli tullut vallesmanni vieraaksi v?h?? ennen kuin Hellmanni ajoi pihaan.
--Siin? susi, jossa ... tuossa h?n nyt on! huudahtivat molemmat, kun n?kiv?t Hellmannin kartanolle ajavan.
--H?n tulee sovinnoille ... me siis teemme, niinkuin t?ss? puhuttiin... Siit? tulee hyv? juttu!
Se mahtoi olla jotain hauskaa, koska kumpainenkin salaper?isesti nauroi sis??np?in.
--Tst! H?n on jo porstuassa! Pid? hyv? miini ... min? kuuntelen t??lt? koko ajan...
Parahiksi ehti vallesmanni pujahtaa toiseen huoneeseen, kun Hellmanni astui sis??n.
Jotenkin rehev?sti h?n tuli ovesta ja heitti hattunsa ja rukkasensa tuolille.
--Hyv? p?iv?! sanoi h?n yht? leve?sti kuin h?nen tapansa oli.
Kapteeni oli kiireesti istuutunut p?yt?ns? ??reen, sukaissut silm?lasit nen?lleen ja oli nyt jotain lukevinaan. H?n n?kyi kyll? vieraan tulon kuulevan, mutta vasta jonkun aikaa viivytty??n nosti h?n p??ns? katsellen tulijata lasien yli.
--P?iv??, vastasi h?n kylm?sti ja hitaasti, samalla v?h?n kummastellen, ja liikkumatta paikaltaan.
Herra oli aikonut asettautua niinkuin kaikki olisi ollut entisell??n, mutta vastaanotto vei heti h?nelt? sen varmuuden, jonka oli ollut saamaisillaan. Koetti h?n kuitenkin sit? yll?pit?? mennen k?tt? antamaan. Vaikka is?nn?n k?denpuristus oli laimea, niin teki h?n sent??n viel? sen, ett? istuutui k?skem?tt? sohvaan. Arasti alkoivat h?nen silm?ns? kuitenkin p?ly? ymp?ri huonetta, kattoon ja seinille, kun ei kapteeni aloittanut puhelua. T?m? vain istui paikoillaan, p?? poisp?in k??nnettyn? peitt??kseen nauruaan, jota oli vaikea pid?tt??.
--Onko mit??n, jolla voin velje? palvella? kysyi h?n vihdoinkin hyvin totisesti.
--Se nyt on se ik?v? juttu... El? ole mill?sk??n ... annetaan sen olla ... mit?s me tyhj?st? k?r?j?im??n, yhden pit?j?n miehet!
Ja h?n koetti hymyill? ja teki k?dell??n halveksivan liikkeen koko asialle.
--Se on hyv?, ett? veli my?nt?? sen ik?v?ksi asiaksi. Ik?v? se todella onkin ... varsinkin meille.
--Niin on, elk?? huoliko siit? sen enemp?? ... mit?s joutavata ... sovitaan pois!
--Vai niin, vai olisi veli taipuvainen sovintooni Hm!--Vai olisi veli taipuvainen sovintoon! Hm! Jahah! jahah! Se ilahuttaa minua.
--Niinp? niin, mit?s siit? k?r?j?t? k?ym??n semmoisesta ... se on niin kovin pieni asia ... eik? siit? muuta hy?ty? ole, kuin ett? se vain her?tt?? tarpeetonta juorua... Saahan se olla?--olkoon puhuttu!
Kapteeni istui yh? p?? poisp?in k??nnettyn?, mutta vilkaisi kuitenkin tuon tuostakin oven rakoon, jossa kiiluili vallesmannin toinen silm?.
--Hm! ryk?isi h?n taas ep?m??r?isesti. Tiet??k? veli, millainen edesvastuu tuollaisesta menosta on meid?n laissamme m??r?tty?
--En min? tied?, mutta ei suinkaan se ... ei kai se suurikaan... En bagatelli...
--Se on sen mukaan, mink? nimen kukin millekin asialle antaa. Ehk? min? saan luvan n?ytt?? asiata koskevan lainpyk?l?n ... ole hyv? ja tule lukemaan.
Kapteenilla oli jo lakikirja auki m??r?tylt? kohdalta, ja h?n asetti sen p?yd?n nurkalle. Hellmanni tuli p?yd?n ??reen seisomaan, mutta pyysi kapteenia lukemaan...
--Minulla kun ei ole lasisilmi?, sanoi h?n syyksi.
--?Keisarillinen asetus v??r?st? ilmiannosta ja muusta kunnianloukkauksesta, annettu marraskuun tjuguseks p?iv?n? adertonhundra sekstiseks?, luki kapteeni seuraten teksti? sormellaan.
--?Sjette paragrafen: kukin, joka tarkoittaa alentaa