Helgelannin sankarit | Page 4

J??, kasvin-sisko, -- j?? t?nne; min? puhun is?ni kanssa!
HJ?RDIS (kuulematta h?nt?). Kotiin, kotiin! En koskaan olisi osannut aavistaakkaan, ett? minun kurjana jalkavaimona piti el?m?ni viett??; mutta jos min? viel? k?rsin t?t? el?m??, t?t? h?pe?llist? el?m??, jos k?rsin sit? p?iv?nk??n en??, niin pit?? puolisoni tekem?n sankar-ty?n -- sankar-ty?n, joka saa h?net kuuluisammaksi kaikkia muita miehi?! (oikealle).
GUNNAR (hilliten ??nt??n). Yksi seikka sinun pit?? mulle luvata; me puhelemme asioista viel? ennen, kuin l?hdet t??lt? (_menee miehineen oikealle_).
(_Raju-ilma on edellisen puheen ajalla tauonnut; puoli-p?iv?n aurinko n?ytt?ikse ympyri?isen punaisen levyn tapaisena taivaanrannalla_).
?RNULF (uhaten). Kalliiksi k?y sulle korskeutesi, kasvate-tytt?reni!
DAGNY. Is?, is?! Eih?n sulla vain lienekk??n pahoja mieless?!
?RNULF. Anna mun olla! Nyt, Sigurd, nyt pit?? Gunnar'in suorittaa mulle muutakin kuin sakkoja!
SIGURD. Mit? ai'ot tehd??
?RNULF. Sitt'en tied?; mutta kauvas pit?? kuuluman, ett? ?rnulf vuonoilta on vieraillut Gunnar Herse'n luona!
SIGURD (tyynell? vakavuudella). Ehk? kyll?; mutta min? sanon sulle, ?rnulf, aseitas ei sun pid? liikuttaa h?nt? vastaan, niinkauvan kuin min? olen hengiss?!
?RNULF. Eik?! Mutta jos min? tahdon!
SIGURD. Ei saa se tapahtua, -- vaikkapa tahdotkin.
?RNULF (kiivaasti). Hyv?; liity sin?kin vihamiehiini, min? uskallan kuitenkin k?yd? teit? kaikkia vastaan!
SIGURD. Kuule minua, ?rnulf; sit? p?iv?? ei sinun silm?si n?e, jolloin me taistelisimme toisiamme vastaan; rehellisen sovinnonhan olemme tehneet; Dagny on mulle rakkaampi aseita ja kultaa, enk? voisi milloinkaan unhoittaa, ett? sin? olet h?nen l?hin sukulaisensa.
?RNULF. Tuota sulta odotinkin, urhokas Sigurd!
SIGURD. Mutta Gunnar on kasvin-veljeni; me olemme vannoneet toisillemme rauhaa ja yst?vyytt?. Sek? sodan ett? rauhan vaiheissa olemme yhdess? onneamme kokeneet ja Gunnar on minulle maailman miehist? mieluisin; retkeily ei ole h?nen mieleens?, vaikka h?n onkin uljas; -- no hyv?! minut tunnette kaikki, tied?tte, ett'en pelk?? taisteloa; mutta nyt, ?rnulf, nyt pyyd?n sovintoa Gunnar'in puolesta. Tee minulle mieliksi t?ss? asiassa!
?RNULF. Sit? en saata; kaikkien sankarten pilkaksihan min? joutuisin, jos tyhjin k?sin Islantiin palajaisin!
SIGURD. Tyhjin k?sin ei sinun tarvitsekkaan palata. Tuolla lahdella on kaksi minun pitk?? laivaani, niiss? on kaikki omaisuus, jonka olen voittanut viikinkiretkill?ni. Siell? on monta kallisarvoista kuninkaan-lahjaa, arkkuja, joissa on oivallisia aseita ja muuta aimo irtaimistoa; ota sin? toinen laivoistani, valitse se, jota parhaimpana pid?t, se on sinun kaikkine tavaroineen, -- ota se sakkona Hj?rdis'ist? ja anna Gunnar'in olla rauhassa.
?RNULF. Kunnon Sigurd, sin? teet tuon kaiken Gunnar'in hyv?ksi!
SIGURD. Totisesti, uskollisen yst?v?ns? hyv?ksi ei kukaan voi liian paljon tehd?.
?RNULF. Annat puolet omaisuudestasi!
SIGURD (innolla). Ota koko omaisuuteni, molemmat laivani, kaikki mit? minulla on, salli minun sitten seurata sinua Islantiin k?yhimp?n? miehen?, laivallasi; mit? nyt annan, sen saatan j?lleen ansaitsemalla voittaa; mutta jos sin? nostat vainon Gunnar'ia vastaan, en min? voi nauttia iloa en?? milloinkaan. No, ?rnulf, mit? vastaat?
?RNULF (mietiskellen). Kaksi oivallista pitk?? laivaa, aseita ja irtaimistoa, -- ei kenk??n omaisuutta liiaksi saa, mutta, -- (kiivaasti) en, en, -- Hj?rdis on uhannut minua; min? en tahdo! Ep?rehellisesti tekisin, jos ottaisin sinun omaisuutesi!
SIGURD. Mutta kuulehan toki ensiksi -- --
?RNULF. En, sanon min?! Itse t?ytyy minun oikeuttani edist??; onni kaikki ohjatkoon.
K?RE (l?henee). Yst?v?llisi? neuvoja tarjoo sulle Sigurd, mutta jos voimiesi takaa tahdot oikeuttasi edist??, saatan min? sulle parempia neuvoja antaa. ?l? toivokkaan sakkoja niinkauvan kuin Hj?rdis'ill? on sanan-valtaa; mutta kostaa saat, jos tottelet minua.
?RNULF. Kostaa? Mik? on sun neuvos?
SIGURD. Paha, sen huomaan kyll?!
DAGNY (?rnulf'ille). ?l? h?nt? kuultele!
K?RE. Hj?rdis on julistanut minut rauhattomaksi, viekkaasti vainoo h?n henke?ni; jos lupaat suojata minua sittemmin, menen min? tulevana y?n? Gunnar'in taloon ja poltan sen ihmisineen p?ivineen. Onko se mieleesi?
SIGURD. Konna!
?RNULF (tyyneesti). Minun mieleeni? Tied?tk?, K?re, mik? on enemm?n mieleeni? (jyre?sti). Hakata poikki sinun nen?si ja korvasi, s? katala rosvo! Huonosti tunnet sin? ?rnulf-vanhuksen, luullessasi h?nen yhtyv?n moiseen konnanty?h?n!
K?RE (on vet?ytynyt taaksep?in). Ellet sin? hy?kk?? Gunnar'ia vastaan, hy?kk?? h?n sinua vastaan!
?RNULF. K?sill?ni ja aseillani osaan min? puolustaida.
SIGURD (K?re'lle). Ja nyt pois n?kyvist?mme! Kunnialliset miehet saavat h?pe?t? sinun yhteydest?si!
K?RE (menness??n). Niin, niin, minun t?ytyy siis itse varjella henke?ni niin hyvin, kuin voin; mutta min? sanon: Katua saatte, ellette ankaruutta k?yt?; min? tunnen Hj?rdis'in -- ja tied?n keinon, jolla h?net masennan! (menee rantaan).
DAGNY. H?n uhkailee kostaa, Sigurd, se t?ytyy est??!
?RNULF (suuttuneena). Oo, antaa h?nen tehd? mielens? mukaan; Hj?rdis on sen ansainnut!
DAGNY. Sit? et sin? tarkoita; muistahan toki itseh?n olet h?nen kasvattanutkin.
?RNULF. Onneton oli se hetki, jolloin h?net kattoni alle otin; J?kul'in sanat alkavat k?yd? toteen.
SIGURD. J?kul'in?
?RNULF. Niin, J?kul'in, Hj?rdis'in is?n. Kun h?n minun k?dest?ni kuollon-ly?nnin sai, kaatui h?n sel?lleen tanterelle, katsoi minuun ja lausui:
Surun saattaa surmaajalle J?kul'in sen j?lkel?inen; Jolla J?kul'in on omaa, Sen ei ilo i?kk?inen!
Kun h?n sai sen lausuneeksi, vaikeni h?n hetkiseksi hymyten, sitte h?n kuoli.
SIGURD. Mit? siit? huolit?
?RNULF. Niin, niin, ken tiet??! Tosi-tarinana kerrotaan J?kul'in kerran antaneen suden syd?men lastensa sy?d?, jotta ne tulisivat hurja-luontoisiksi; Hj?rdis on ainakin saanut osansa, se n?kyy h?nest? (keskeytt??, katsoessaan oikealle) Gunnar! -- Onko meid?n j?lleen t?ss? keskusteloon ryhtyminen!
GUNNAR (tulee). Niin, ?rnulf, ajattele minusta, mit? tahdot; mutta min? en saata vihamiehen? erota sinusta.
?RNULF. Mik? on aikeesi?
GUNNAR. Tarjota sinulle k?teni rauhan ja sovinnon merkiksi, ennenkuin matkustat. Kuulkaapa mua kaikki; seuratkaa minua kotiini ja olkaa vieraanani niin kauvan, kuin teit? haluttaa. Makuu-sijoja ja ravintoa ei puuttuman pid?, riidastamme ei