Helgelannin sankarit | Page 5

my?sk??n puhuta, ei t?n??n eik? huomenna, sanaakaan.
SIGURD. Mutta Hj?rdis -- --?
GUNNAR. Seuraa minun tahtoani; h?nen mielens? muuttui kotimatkalla ja h?n arveli niinkuin min?kin, ett? me kyll? voimme sopia, jos te tulette vieraiksemme.
DAGNY. Niin, niin; se tapahtukoon!
SIGURD (ep?illen). Mutta min? en toki tied? -- --
DAGNY. Gunnar on sinun kasvin-veljesi; min? tuntisin sinut todella huonosti, jos kielt?isit h?nen pyynt???n.
GUNNAR (Sigurdille). Yst?vyytt? olet mulle osoittanut kaikkialla; eth?n t?ll?k??n kertaa vastustane toivoani!
DAGNY. Etk? l?hde maasta, kun Hj?rdis kotonaan vihaansa keitt??; -- -- ?ll?s, ?ll?s tehk? niin!
GUNNAR. Suuresti olen tehnyt v??ryytt? ?rnulf'ille; ennenkuin sen olen parantanut, en tunne mieless?ni rauhaa.
SIGURD (innolla). Kaikki mit? tahdot voin tehd?, Gunnar, pait j??d? t?nne! (malttaa). Min? olen Aedhelstan-kuuinkaan uskottuja miehi?, ja minun t?ytyy viel? t?n? talvena p??st? h?nen luokseen Englantiin.
DAGNY. Mutta ehdith?n sinne kuitenkin!
GUNNAR. Kenk??n ei edelt?p?in tunne kohtaloaan; kenties, Sigurd, kenties nyt tapaamme toisemme viimeisen kerran, ja jos niin olisi, katuisit sin? viel?, ett'et ollut minulle avulias viimeiseen asti.
DAGNY. Et pitk??n aikaan n?e minuakaan iloisena, jos t?n??n jo purjehdit t??lt?.
SIGURD (p??tt?v?sti). Hyv?, olkoon niin! Tapahtukoon teid?n tahtonne, vaikka -- toki, p??tetty; tuossa k?teni; min? j??n, ja tulen sinun ja Hj?rdis'in vieraaksi.
GUNNAR (puristaen h?nen k?tt??n). Kiitos, Sigurd, sen tiesinkin.-- Ja sin?, ?rnulf, sanot samoin, kuin Sigurd'kin?
?RNULF (j?r?n?). Sit? saadaan mietiskell?; katkerasti on Hj?rdis mua loukannut; -- t?n??n en voi varmaa vastausta antaa.
GUNNAR. Niin, niin, vanha uros, Sigurd ja Dagny saavat kyll? kurttuisen otsasi sile?ksi j?lleen, Nyt menen min? juhlaa valmistamaan; j??k?? hyv?sti siksi, ja tervetuloa talooni! (menee oikealle).
SIGURD. Hj?rdis'in mieli on muuttunut, sanoi h?n! Siis ei Gunnar tunne h?nt? ollenkaan; -- ennemmin uskon Hj?rdis'in aikovan -- (_keskeytt??, k??ntyen miehiin_). Nyt, kaikki seuratkaa mua laivoihin; kelpo lahjoja valitsen Gunnar'ille ja h?nen v?elleen.
DAGNY. Lahjoja parhaita, mit? meill? on. Ja sin? is?ni, -- niin, sinua en j?t? rauhaan, ennenkuin my?nnyt seuraamaan meit? Gunnar'in luo. (Menee Sigurdin ja miesten kanssa rantaan, per?lle).
?RNULF. My?nnyn? Niin, ellei Gunnar'illa olisi naisv?ke? talossaan, niin -- haa, jos oikein mahdikkaasti voisin masentaa Hj?rdis'i?! -- Thorolf, tuletko sin? t?nne!
THOROLF (on reippaasti astunut esiin). Kuten n?et! -- Onko totta mit? sanotaan, oletko sin? ollut keskustelossa Gunnar Hersen kanssa?
?RNULF. Olen!
THOROLF. Ja olet nyt riidassa h?nen kanssaan?
?RNULF. Hm, ainakin Hj?rdis'in kanssa.
THOROLF. Ole huoletta; nyt saat tilaisuuden kostaa!
?RNULF. Kostaa? Kenen kautta?
THOROLF. Kuulehan; min? seisoin ?sken laivalla, er?s mies juoksi sauva k?dess? ohitse, huutaen: "Jos kuulut ?rnulf'in miehist??n, niin sano h?lle terveisi? K?re-talonpojalta, nyt min? kostan meid?n kummankin puolesta." Sen sanottuaan hypp?si h?n veneesen, alkoi soutaa, lausuen: "Kaksikymment? henkipattoa on nyt vuonossa; niiden kanssa menen min? etel?puolelle ja t?n? iltana ei Hj?rdis'in en?? tarvitse ylpeill? perillisest??n."
?RNULF. Niink? h?n lausui! Haa, haa, nyt ?ly?n min?; Gunnar on l?hett?nyt poikansa pois, K?re on riidassa h?nen kanssaan -- --.
THOROLF. Ja nyt soutaa h?n sinne -- ja surmaa poikosen!
?RNULF (ripe? p??t?s). Eesp?in kaikki, K?re! Siit? saaliista taistellaan!
THOROLF. Mit? ai'ot?
?RNULF. ?l?h?n huoli; ei K?re, vaan min?, kostan.
THOROLF. Min? seuraan sua!
?RNULF. Et, sin? seuraat Sigurd'ia ja siskoasi Gunnar'in taloon.
THOROLF. Sigurd'ia? Onko h?n t??ll??
?RNULF. Tuolla ovat h?nen laivansa; me olemme nyt sovussa; -- sin? seuraat h?nt?.
THOROLF. Sinun vihamiestesi luo?
?RNULF. Mene sin? vain juhlalle. Nyt saa Hj?rdis oppia tuntemaan ?rnulf-vanhusta! Vaan kuule, Thorolf, sin? et mainitse kellekk??n, mit? min? nyt ai'on tehd?; kuuletkos, et kellekk??n!
THOROLF. Sen lupaan.
?RNULF (tarttuu h?nen k?teens?, katsoen h?neen lempe?sti). J?? hyv?sti siis, uljas poikoseni; k?yt? itse?si miehekk??sti juhlalla, jotta saan sinusta kunniaa. Turhia ei sinun puhuman pid?; mutta se, mit? lausut, olkoon ter?v??, kuin miekan k?rki. Ole yst?v?llinen niin kauvan, kuin sinulle hyvyytt? osoitetaan; mutta jos sua kiihoitetaan, ?l? vaikene. ?l? juo enemm?n, kuin sied?t, mutta ?l? my?sk??n osoita juomasarvea ohitsesi, kun sit? kohtuudella tarjotaan, ett'eiv?t pit?isi sinua naismaisena.
THOROLF. En, ole huoletta!
?RNULF. No, mene nyt juhlalle Gunnar'in luo. Min? tulen sinne my?skin, tulen siten, kuin v?himmiten odotetaan (iloisesti toisille). Eesp?in, suden-pennut; hiokaa hampaitanne, nyt saatte kylliksi verta juoda! (Menee vanhempien poikiensa kanssa oikealle, per?lle).
(SIGURD ja DAGNY _tulevat loistavissa juhlapuvuissa rannalla, heit? seuraa kaksi miest? kantaen arkkua; miehet menev?t heti rantaan j?lleen_).
THOROLF (katselee is?ns? j?lkeen). Nyt menev?t he kaikki taistelemaan, vaan min'en saa seurata heit?; raskasta on olla suvusta nuorin. -- Dagny, terve, terve, sisarein!
DAGNY. Thorolf! Herrainen aika, -- suureksihan sin? olet kasvanutkin!
THOROLF. Tottahan toki, viidess? vuodessa, luulisinpa -- -- --
DAGNY. Niin, niin, totta sekin.
SIGURD (tarjoo h?lle k?tens?). Sinusta saapi ?rnulf urhean pojan, ellen liioin erehdy.
THOROLF. Jos h?n vain ottaisi koettaakseen minua, niin -- --
DAGNY (hymyillen). Mutta h?n s??st?? sinua enemm?n, kuin mieleesi on; min? muistan kyll?, h?n rakastaa sinua melkein liiaksi.
SIGURD. Minne h?n meni?
THOROLF. Laivaan; -- l?htek??mme nyt, h?n tulee j?lest?p?in!
SIGURD. Min? odotan miehi?ni, ne tuovat tavaroita ja sitovat laivat kiini.
THOROLF. Minun pit?? sinne avuksi! (menee rantaan).
SIGURD (v?h?n mietitty??n). Dagny, armas vaimoni, nyt olemme kahden kesken; minun on sinulle sanottava asioita, joita ei en?? k?y salaaminen.
DAGNY (kummastellen). Mit? tarkoitat?
SIGURD. Vaaralliseksi muuttuu, luulen ma, t?m? k?ynti Gunnar'in talossa.
DAGNY. Vaaralliseksi? Luuletko Gunnar'in -- --?
SIGUKD. Gunnar on uljas, kelpo mies; ei, ei, -- mutta parempi olisi ollut, ett? olisimme l?hteneet t??lt? k?ym?tt? Gunnar'in luona.
DAGNY. Sin? peloitat minua! Sigurd, mit? tarkoitat?
SIGURD. Vastaa