Helgelannin sankarit | Page 7

korkiasti kunnioitettiin kaikkialla; istuit ylimm?isen? p?yd?ss??
DAGNY. Seh?n tietty. Sigurd'in vaimona -- --
HJ?RDIS. Niin, niin kai, -- Sigurd on kuuluisa mies -- vaikka Gunnar onkin h?nt? kuuluisampi.
DAGNY. Gunnar?
HJ?RDIS. Yhden ty?n teki Gunnar, johon ei Sigurd tohtinut ryhty?; -- no, mit?p? siit?; -- mutta sanoppas, kun Sigurd oli viikinki-retkill??n ja sin? seurasit h?nt?, -- kun kuulit kalpojen kalskeen tulisessa taistelossa, kun purppura-punainen hurme laivan kannelle pirskahteli, -- eik? syntynyt mieleesi voittamaton himo taistelemaan miesten riviss?, etk? pukeutunut sota-asuun, etk? tarttunut aseihin?
DAGNY. En milloinkaan! Mit? ajattelet? Min?, nainen?
HJ?RDIS. Nainen, nainen, -- hm, ei kenk??n tied?, mit? nainen mahtaa! -- No, yhden seikan voit toki mulle sanoa, Dagny; sill? sin? sen varmaan tied?t: Kun mies syleilee naista, jota se rakastaa, -- onko totta, ett? naisen veri silloin tuliseksi muuttuu, h?nen povensa rauhattomasti kohoilee, h?n uinahtaa eriskummaisen sulon valtaamana?
DAGNY (punastuu). Hj?rdis, kuinka saatat -- --!
HJ?RDIS. No mutta, sanohan toki -- --!
DAGNY. Varmaan sin?kin sen olet saanut tuntea.
HJ?RDIS. Olen, yhden kerran, yhden ainoan kerran; sin? y?n?, jolloin Gunnar oli luonani huoneessani; h?n puristi minua syliins?, niin ett? rautapaita ratkesi ja silloin, silloin --!
DAGNY (huomaamatta). Mit?! Sigurd --!
HJ?DIS. Sigurd? Ken puhuu Sigurd'ista? Min? puhuin Gunnar'ista, -- sin? y?n?, jolloin nais-ry?st? -- --
DAGNY (malttaen). Niin niin, muistan, -- min? tied?n -- --
HJ?RDIS. Se oli ainoa kerta; en milloinkaan, en milloinkaan sittemmin ole moista autuuden suloa tuntenut! Min? luulin itseni lumotuksi; sill? -- ett? Gunnar niin taisi naista syleill?, sit? -- (_keskeytt??, katsoo Dagny'yn_). Voitko pahoin? Minusta sin? sek? kalvenet ett? punastut!
DAGNY. En suinkaan, en suinkaan!
HJ?RDIS (siit? huolimatta). Ei, hauskaan retkeilyyn olisi mun pit?nyt p??st?; se olisi ollut parempi mulle ja -- ehk? meille kaikille. Se olisi ollut todellista, nautinto-rikasta el?m??! -- Etk? kummastele, Dagny, tavatessasi minut viel? hengiss? t??ll?? Etk? pelk?? olla minun kanssani kahdenkesken tuvassa, nyt kun on pime?? Eik? juolahda mieleesi, ett? min? muka olen kuollut jo aikoja sitten, ja ett? nyt ainoastaan minun haamioni puhuttelee sinua?
DAGNY (h?nt? alottaa v?h?n kamottaa). Tule -- menk??mme -- toisten luo!
HJ?RDIS (tarttuu h?nt? k?sivarteen). Ei, j?? toki! Dagny, k?sit?th?n sen, ett? ihminen voipi el??, hiuduttuaan t??ll? viisi y?t? pitk?n pitk??.
DAGNY. Viisi y?t??
HJ?RDIS. T??ll? pohjanper?ll? on joka y? talven pituinen. (_?kki? toisella ??nell?_). ?l? toki luule muuta, kuin ett? t??ll? on ylen kaunista! T??ll? voit n?hd? n?kyj?, joita et Englannin kuninkaan-kartanoissakaan n?hnyt ole; -- me olemme yhdess?, kuni siskot ainakin, sen aikaa kuin vierailet luonani; me menemme meren rantaan, kun raju-ilma nousee; saat n?hd? aaltojen hyrskyv?n vuoren-sein?? vastaan, ent?v?n korkeille kallioille, kuni valko-harjaiset hevoset, -- ja valaskalat sitten et??ll?, ulapalla tuolla! Ne rynt??v?t vastakkain, kuni haarniskoidut sankarit! Haa, kuinka riemuisaa olisi noitana istua valaskalan sel?ss?, ratsastaa meret halki, synnytt?? myrskyj? ja raju-ilmoja sek? loihtu-lauluilla viekoitella miehi? meren syvyyteen!
DAGNY. Hyi, Hj?rdis, kuinka voit puhua noin!
HJ?RDIS. Osaatko sin? laulaa loihtu-lauluja, Dagny?
DAGNY (kammolla). Min?!
HJ?RDIS. Niin, min? vain luulin, sill? -- miten sin? Sigurd'in viekoittelit?
DAGNY. H?pe?llist? lausut sin? minusta; senvuoksi menen pois!
HJ?RDIS (est?? h?nt?). Leikist? suuttuen! Ei, kuulehan viel?! Ajatteleppas, Dagny, kuinka hupaista on iltasin istua t?ss? valkean ??ress? ja kuulla eriskummaisia ??ni?; istua kuunnellen kuolleitten kotiinsa kiiruhtavan; niiden on matkustaminen t?st? pohjan kautta. Ne ovat uljaita urhoja, jotka ovat taistelossa kaatuneet, sankarimaisia naisia, jotka eiv?t viett?neet el?m??ns? kodin yksin?isess? hiljaisuudessa, niinkuin sin? ja min?; myrskyn, raju-ilman l?pitse ent?v?t ne mustilla hevosillaan kulkusten helin?ss?! (_hurjasti likist?en h?nt? rintaansa_). Haa, ajatteleppas, Dagny, semmoisella vauhdilla p??st? kulkemaan viimeisen retkens?!
DAGNY (repien itse?ns? irti.) Hj?rdis! Hj?rdis! P??st?! Min? en tahdo kuulla sinua en??!
HJ?RDIS (hymyten). Vienomielinen oletkin s?, helppo sua peloittaa!
(GUNNAR, SIGURD, THOROLF tulevat per?lt?).
GUNNAR. Todentotta, nyt on kohtaloni parhain; sinut, Sigurd, rehellinen, uljas veikkoni, olen tavannut aivan yht? uskollisena, kuin ennenkin; ?rnulf'in j?lkeinen on huoneessani, ja pian ukko itsekin, eik? totta?
THOROLF. Sen h?n lupasi.
GUNNAR. Siis ei puutu multa muuta, kuin pikku Egil kotoani.
THOROLF. Sin? rakastat poikosta hell?sti, koska h?nt? yh? mainitset.
GUNNAR. Niin; h?n on ainokaiseni; ja kaunis ja lempe? poika siit? kasvaakin.
HJ?RDIS. Mutta ei urosta.
GUNNAR. No, no, -- niin et saa sanoa.
SIGURD. Vaan miksi l?hetit sin? h?net luotasi pois -- --?
GUNNAR. Oi, jos en olisi tehnyt sit?! (puoli??neen). Mutta, sin? tied?t sen, Sigurd, pelokkaasti k?ytt?ikse toisinaan se, joka rakastaa jotakin yli kaiken maailmassa, (??n.) V?h?n oli mulla miehi? talossani, eik? kukaan meist? ollut varma hengest??n, kun kuulimme ?rnulf'in sotaisissa aikeissa laivoineen laskeneen rantaamme.
HJ?RDIS. Min? tied?n omaisuuden, joka on ennen henke?kin pelastettava.
THOROLF. Ja se on?
HJ?RDIS. Miehen maine ja kunnia.
GUNNAR. Hj?rdis!
SIGURD. Kenk??n ei voi sanoa Gunnar'in kadottaneen kunniansa varovaisuutensa kautta.
GUNNAR (kiivaasti). Ei onnistu kenenk??n kiihoittaa minua ?rnulf'in sukua vastaan!
HJ?RDIS (vilkuillen). Hm; sanoppa, Sigurd, -- voipiko sinun laivasi purjehtia joka tuulella?
SIGURD. Voipi, kun sit? ?lyll? johtaa.
HJ?RDIS. Hyv?, min? johdan laivaani ?lyll?, min?kin, ja saavun varmaankin satamaani. (menee tuvan per?lle).
DAGNY (hiljaa, levottomasti). Sigurd, l?htek??mme t??lt? -- t?n? iltana viel?!
SIGURD. Nyt on jo my?h?ist?; sin?h?n juuri -- --
DAGNY. Silloin rakastin Hj?rdis'ia; mutta nyt --; min? olen kuullut h?nen lausuvan sanoja, joita pelk??n ajatellakkin (SIGURD'IN MIEHET, muita vieraita miehi?, naisia j. n. e. per?lt?).
GUNNAR (_pieni ??nett?myys, jonka aikana kummankinpuoliset tervehdykset j. n. e_.) Nyt juoma-p?yd?n