Helgelannin sankarit | Page 8

??reen! Ylimm?inen vieraani, ?rnulf vuonoilta, tulee sittemmin; sen on Thorolf vakuuttanut.
HJ?RDIS (talon v?elle). Olutta ja simaa esille, jotta kieli irroittuu ja mieli muuttuu iloiseksi!
(GUNNAR saattaa SIGURD'IN oikeanpuoliselle kunnia-istuimelle. DAGNY istuu Sigurdin oikealle puolelle, HJ?RDIS _saman p?yd?n toiselle puolen, vastap??t? Sigurdia, THOROLF'ille osoitetaan samalla tavoin paikka toisen p?yd?n ??reen, vastap??t? GUNNAR'IA, joka istuu suuremmalle kunnia-istuimelle. Toiset asettuvat p?ytien ??reen per?llep?in_).
HJ?RDIS (_??nett?myyden j?lkeen, jonka ajalla juodaan ja puhutellaan toisiaan hiljaa p?yd?n yli_). Harvoin sattuu, ett? on n?in monta urhokasta miest? yhdess?, kuin t?n? iltana t?ss?. Sopivata olisi siis huvitellaida tapojemme mukaan: Kertokoon jokainen sankar-ty?ns?, niin saapi kukin kesken??n m??r?t?, ken on etevin urhoista.
GUNNAR. Se tapa ei ole hyv? juoma-seurassa; usein siit? kiista syntyy.
HJ?RDIS. Emp? t?h?n saakka ole Gunnar Herse'? pelkuriksi luullut.
SIGURD. Sit? ei varmaankaan luule kukaan; mutta liian pitk? aika kuluisi, jos jokainen meist? kertoisi uros-ty?ns?. Kerro meille ennemmin, Gunnar, matkastasi Permanmaalle; niin pitk? matka pohjoiseen on kyllin uskaljas ty?, sekin, ja kernaasti kertomustas kuultelemme.
HJ?RDIS. Perman-retki on kauppiaitten asioita ja v?hemmin sopivat sankarten keskustella. Ei, ala sin?, Sigurd! Muuten luulen, ett'et sied? miest?ni kiitett?v?n; ala! Sano suoraan; kerro uros-ty?si, jota suurimpana pid?t.
SIGURD. No, koska mua pakoitat, niin olkoon sitten. Min? olin viikinki-retkill?ni Orkn?'n l?hell?; siell? hy?kk?si viholliset p??llemme, mutta me voitimme heilt? laivat, ja min? taistelin yksin?ni kahdeksaa miest? vastaan.
HJ?RDIS. Mainiota oli se; mutta olitko sin? t?ydess? asussa?
SIGURD. T?ydess? asussa, varustettu kirveell?, keih??ll? ja kilvell?.
HJ?RDIS. Mainiota se oli sittenkin. Nyt pit?? sinun, Gunnar, sanoa ty?si, jonka pid?t uljaimpana.
GUNNAR (vastenmielisesti). Min? surmasin kaksi berserki?, jotka oli ry?st?neet kauppalaivan; sitte p??stin min? vangitut kauppiaat kotiinsa ja annoin heille laivansa takaisin ilman lunastus-rahoitta. Englannin kuningas piti tekoni hyv?n?, sanoi minun k?ytt?ineen rehellisesti, kiitti mua ja antoi mulle lahjoja siit?.
HJ?RDIS. Totisesti, Gunnar, suurempiakin uros-t?it? voisit mainita!
GUNNAR (kiivaasti). Muuta en voi kunniakseni lukea! Siit? kuin viimeksi Islannista l?hdin, olen el?nyt hiljaisuudessa ja k?ynyt ainoastaan moniailla kaupparetkill?. T?st? jo kylliksi!
HJ?RDIS. Jos itse salaat kunniaasi, t?ytyy vaimosi puhua.
GUNNAR. Vaiti, Hj?rdis -- min? kiell?n sua!
HJ?RDIS. Sigurd taisteli kahdeksaa miest? vastaan t?ydess? asussa, Gunnar meni y?n pime?ss? minun huoneeseni, kaatoi karhun, jolla oli kahdenkymmenen miehen voima, ja h?nell? oli ainoastaan pieni, lyhyt miekka k?dess?.
GUNNAR (tunteittensa vallassa). Vaimo, ei sanaakaan en??!
DAGNY (hiljaa). Sigurd, voitko k?rsi? -- --!
SIGURD (samoin). Rauhoitu!
HJ?RDIS (toisille). Ja nyt, urheat miehet, -- kumpi on urhokkaampi, Sigurd'iko vai Gunnar?
GUNNAR. Hiljaa!
HJ?RDIS (hilliten ??nt??n). Sanokaa suoraan, sit? on oikeus vaatia!
VANHAMIES. (vieraista). Jos totuus sanottaman pit??, on Gunnar'in ty? uljain, mit? kenk??n on tehnyt; Gunnar on urhokkain sankari ja h?nen j?lkeens? Sigurd.
GUNNAR, (luoden silm?yksen p?yd?n yli). Haa, Sigurd, Sigurd, jos tiet?isit -- --!
DAGNY (hiljaa). Tuo on liikaa -- yst?v?n?kin!
SIGURD. Vaiti, vaimoni! (??neen toisille). Niin, varmaan on Gunnar kunnollisin kaikista; ja semmoisena pit?isin min? h?nt?, vaikk'ei h?n koskaan olisi tuota urosty?t??n tehnytk??n; sill? sit? pid?n min? v?hemm?ss? arvossa, kuin te.
HJ?RDIS. Tuo on kateutesi kielt?, Sigurd viikinki!
SIGURD (vilkuillen h?neen silmill??n). Suuresti erehdyt sin? nyt! (yst?v?llisesti Gunnar'ille, juoden h?nen maljansa p?yd?n yli). Terve, jalo Gunnar; yst?vyytemme on kest?v?, vaikka ken tahansa koettaisi murtaa sit?.
HJ?RDIS. Sit? ei koeta kukaan, minun tiet??kseni.
SIGURD. ?l? sano niin; melkeinp? voisi luulla sinun kutsuneen meid?t t?nne juominkiin, voidaksesi kiihoittaa meit? riitaan.
HJ?RDIS. Tuo on sinun luonteesi mukaista, Sigurd; nyt kiukuittelet sin?, kun et saanut olla etevin mies seurassa!
SIGURD. Aina olen min? pit?nyt Gunnar'ia etev?mp?n? itse?ni.
HJ?RDIS. No niin, -- Gunnar'in j?less? on my?skin hyv? sia, ja -- (sivu-silm?ys Thorolf'iin) jos ?rnulf olisi ollut t??ll?, olisi h?n ehk? saanut kolmannen sian.
THOROLF. Siin? tapauksessa olisi is?si J?kul joutunut liian alas; (_seuraava sananvaihto k?ypi kummaltakin nousevalla, mutta toki tukahdutetulla kiihkolla._)
HJ?RDIS. Sit? sun ei pid? sanoa! Onhan ?rnulf runoniekka, ja mutistaanpa h?nen ylist?neen olemattomiakin seikkojansa.
THOROLF. Onneton se, joka mokomata mutisee, niin kovaa, ett? min? sen kuulen!
HJ?RDIS (pist?v?ll? naurulla). Rupeaisitko sin? kostajaksi?
THOROLF. Kostajaksi, jonka kosto kauvas kuuluisi!
HJ?RDIS. No sitte juon min? maljasi, toivottaen sulle pikaista parrankasvua.
THOROLF. Parratonkin mies on liian hyv? kiistelem??n naisv?en kanssa.
HJ?RDIS. Mutta hento miesten taisteloon; siksip? is?si j?ttikin sinut valkean vahdiksi Islantiin, l?hteiss??n veljinesi viikinki-retkille.
THOROLF. Paha kyll?, ett'ei h?n pit?nyt sinua yht? tarkasti silm?ll?; sitten et olisi l?htenyt ry?st?-naisena Islannista!
GUNNAR. SIGURD. Thorolf!
DAGNY (yht'aikaa). Veikko!
HJ?RDIS (hiljaa vavisten kiukusta). Haa, malta -- maltahan!
THOROLF (tarjoten Gunnar'ille k?tens?). ?l? ole vihoissasi, Gunnar; -- pahoja sanoja p??si huuliltani; mutta vaimosi kiihoitti mua!
DAGNY (hiljaa, rukoillen). Kasvin-sisko, niin totta kuin minusta koskaan olet pit?nyt, ?l? riitaa haastele!
HJ?RDIS (hymyillen). Kuuluuhan leikki juominkiin, jos hauskuutta halutaan.
GUNNAR (on puhellut hiljaa Thorolf'in kanssa). Sin? olet kelpo poika! (antaa h?lle miekan, joka riippuu kunnia-istuimen vieress?). Tuossa, Thorolf, ota tuo. K?yt? sit? kunnolla ja olkaamme yst?v?t aina.
HJ?RDIS. Aseitasi ei sinun pit?isi antaa pois, Gunnar; muuten sanovat ihmiset sinun lahjoittavan senlaista tavaraa, jota et itse voi k?ytt??!
THOROLF (on tarkastellut miekkaa). Kiitos, Gunnar, lahjastas; ep?-rehellisiss? toimissa ei sit? koskaan k?ytet?.
HJ?RDIS. ?l? siis koskaan lainaa sit? veljillesi, jos tuon lupauksesi pit?? ai'ot.
GUNNAR. Hj?rdis!
HJ?RDIS (jatkaen). Mutta ?l? my?sk??n ripusta sit? is?si tuvan sein??n; siell? se riippuisi ep?rehellisten miesten aseiden keskell?.
THOROLF. Totta sekin, Hj?rdis, -- sun is?si kirves ja kilpi on riippunut siell? jo monta vuotta.
HJ?RDIS (hilliten itse??n). Sinulla ei ole muuta suussasikaan, kuin