Hattu | Page 6

Tuure.
TUURE. Ja jos se ei olisi tapahtunut sinun t?htesi, niin --
SIIRI (itku kurkussa). Minun t?hteni! Ett'es h?pee, Tuure!
TUURE. No, olisiko sitten parempi, jos se olisi tapahtunut jonkun toisen t?hden?
SIIRI. Ei, Tuure, nyt -- --
TUURE. Nyt sin? olet mielell?si kas??rin rouva, niink??
SIIRI. Minun kai t?ytyy, rauhan vuoksi.
TUURE. No, nyt sin? olet kiltti tytt?. Sotakulut maksan min? jalomielisesti kyll? itse. Mit? se tuo ihanuus taas maksoikaan? (Osottaa hattua.)
SIIRI. Ainoastaan 38 markkaa.
TUURE. Ole hyv?! (_Antaa Siirille seteleit?, jolloin h?nen lompakostaan putoaa pieni paperilappu._) Kymmenen, kaksikymment?, kolmekymment?, -- nelj?kymment?.
SIIRI. Ja viisikymment?.
TUURE. Vai niin -- viisikymment?. (Antaa viel? yhden setelin.) Sinusta pit?isi tehd? valtiovarain p??llikk?, Siiri.
SIIRI. Kuinka niin?
TUURE. Sill? sin? hoidat ?sis?ist? taloutta? tavalla, joka tekisi sinun nimesi kuolemattomaksi.
LIISA (vasemmalta). T?ss? on kirje kas??rille.
SIIRI. Anna t?nne. (_Liisa antaa kirjeen, jota Siiri uteliaasti tarkastelee, ja poistuu vasemmalle.) Kas t?ss?, Tuure. (Tuuren luettua kirjeen._) Mik? kirje se on.
TUURE (h?t??ntyneen?). Se on asioimiskirje.
SIIRI. Naisen k?sialalla?
AGNES (n?kyy oikeanpuoleisessa ovessa, mutta vet?ytyy takaisin.)
TUURE. Niin, olkoon sitten nais-asioimiskirje.
SIIRI. Mutta kuoren nurkassa oli ?yksityinen?.
TUURE (harmistuneena). No, silloin se on yksityinen nais-asioimiskirje. Kas niin, oletko nyt tyydytetty?
SIIRI. Siiri tahtoo lukea sen.
TUURE. Sit? sin? et saa.
SIIRI. Enk? saa? Sinulla on siis salaisuuksia?
TUURE. No niin, kuten tahdot. Voihan olla mahdollista.
SIIRI. Salaisuuksia, sinulla! Ja ?sken tyrkk?sit sin? minut luotasi, ja sitten -- kaikki muu -- --. Ei, se ei voi olla mahdollista.
TUURE. Kas niin, Siiri. ?l? nyt tee k?rp?sest? h?rk??.
SIIRI. K?rp?sest?, niin kai. Sin? vain pelottelit kultuasi niinkuin niin monasti ennen. Saanhan min? lukea kirjeen?
TUURE. Et. (Itsekseen.) Min? en voi.
SIIRI. Sen sis?lt? tuottaisi ehk? minulle surua?
TUURE. Juuri niin, aivan liian suurta surua, pelk??n min?.
SIIRI (huokaisee syv??n). Vai niin. Tahdotko vastata minulle er??seen kysymykseen, Tuure?
TUURE. Vaikka sataan. Mutta ?l? tuijota minuun noin j?yk?sti ja hurjasti, lapsukainen. Se kiusaa minua.
SIIRI. Olitko konttorissa t?n? iltana?
TUURE. No niin: en.
SIIRI. Ja miss? sin? olit?
TUURE. Min? en voi enk? tahdo sanoa.
SIIRI (kylm?sti). Vai niin.
TUURE. En, koska min? siten paljastaisin itsest?ni anteeksiantamattoman heikkouden. Mutta, Siiri, mik? sinun on? (?kki?.) Onko mahdollista, ett? sin? voit luulla -- -- ep?ill? minua?
SIIRI. Ei, min? en ep?ile en??n. (Intohimoisesti.) Tuure, sin? olet pett?nyt minua!
TUURE. Min?! Min?, joka rakastan sinua niin ??rett?m?sti, ett? min? suojatakseni sinut surulta voisin pantata oman sieluni. Ainakin minusta nyt silt? tuntuu.
SIIRI. Nyt min? ymm?rr?n kaikki. Sinun hajamielisyytesi, sinun kylmyytesi, sinun -- -- Ja v?sytty?si leikkikaluusi, miksi et voinut erota h?nest??
TUURE. Mutta t?m?h?n on aivan kuulumatonta lapsellisuutta.
SIIRI. Niin, kuulumatonta lapsellisuutta. Tuure raukka, ja min? onneton -- --!
TUURE. No mutta, kuulehan nyt!
SIIRI. Mit??
TUURE. Ei mit??n. (Hiljaa.) Kuinka voisikaan h?n kest?? sit? nyt! (??neen.) Kuinka sin? voit n?in loukata minua, Siiri?
SIIRI (arasti). Loukkaanko min? -- -- Min? en tiennyt -- -- min? luulin -- --.
TUURE. Onko minun entisess? el?m?ss?ni mit??n, joka oikeuttaisi sinut heitt?m??n semmoisen varjon -- --
SIIRI. ?l? suutu, Tuure.
TUURE. Suutu, en, mutta min? joudun ep?toivoon! Kun sin? panet noin pahaksesi kuvitellun koettelemuksen, Siiri, niin mit? sitten teetk??n, kun tulee todellinen.
SIIRI. Min?h?n olen niin lapsellinen, niinkuin tied?t, ja ett? minua koskaan mik??n suru kohtaisi, sit? en ole ajatellutkaan.
TUURE. Et, sen min? tied?n.
SIIRI. N?etk?s, Tuure. Mit? tahansa sin? salaatkin minulta, niin jotakin se kuitenkin on, ja ett? sinun ja minun v?lill?ni on mit??n, siihen on minun kyll? vaikea tottua.
TUURE. Olet oikeassa, Siiri. Min? tunnen sen nyt. Meid?n v?lill?mme ei saa olla mit??n salaisuuksia. Jumala sinua siunatkoon, lapsi kulta, niist? sanoista. Ne karkoittivat kaiken ep?ilyksen, kaikki synk?t varjot. Kas t?ss?, lue (ojentaa Siirille kirjeen). Ja anna minulle anteeksi, jos voit. Min? olen rikkonut heikkoudesta ja -- --
SIIRI. Sin? olet siis rikkonut! Mutta min? en todellakaan voi lukea nyt. (Laskee kirjeen p?yd?lle.) En voi!
TUURE. Mutta koetahan nyt malttaa -- --
VIIDES KOHTAUS.
EDELLISET ja AGNES.
AGNES (oikealta). J?tt?k?? h?net minun huostaani.
TUURE. Ah, te! Niin, puhukaahan te h?nelle. Nainenhan ymm?rt?? kuitenkin aina paremmin kuin mies, mitenk? sairasta lasta on lohdutettava. (Siirille) Oma rakas pikku eukkoni -- --
AGNES. J?tt?k?? meid?t hetkeksi kahden kesken. (_Tuure menee vasemmalle._)
KUUDES KOHTAUS.
SIIRI ja AGNES.
AGNES. Vai niin, yst?v?iseni, ett? sinun onnesi ei ollut rakennettu sen lujemmalle pohjalle?
SIIRI. Minun onneni!
AGNES. Min? kuulin kaikki tyyni. H?n on kauheasti pett?nyt sinua.
SIIRI. Kuka? Tuureko?
AGNES. Niin, pysyk??mme vain tosiasioissa. Kylmyys, hajamielisyys, tuntikausia kest?v? poissaolo voimatta sanoa, miss? on ollut, naisen kirje, jota sin? et saa lukea, ynn? muuta.
SIIRI. Niin, niin -- -- niin se on.
AGNES. Ainoa mik? sinua voi lohduttaa, on se, ett? h?n on sinulle kokonaan arvoton.
SIIRI. Arvoton! Kuinka sin? sen tied?t? Tied?tk? sin?, kuinka min? olen kiusannut, koetellut h?nt?! Tied?tk? sin?, ett? h?n ei koskaan ole kuullut ainoatakaan tervett? neuvoa minun huuliltani, vain mit? j?rjett?mimpi? vaatimuksia, ett? min? en koskaan ole tukenut h?nen pyrkimyksi??n, ett? h?nell?, pit??kseen minua hyv?ll? tuulella aina on pit?nyt olla taskut t?ynn? namusia ja lahjoja ik??nkuin hemmotellulle lapselle. Sano, tied?tk? sin? t?m?n kaikki. Ja t?llaiselle oikulliselle nukelle on h?n uhrannut koko tulevaisuutensa ja antautunut toimeen, joka on h?nelle mit? vastenmielisin. Jos joku on arvoton, niin se olen min? eik? h?n. (Heitt?ytyy itkien nojatuoliin.)
AGNES (syrj??n). L??ke oli katkera, mutta se vaikutti. (??neen.) No, rakkaani, emmek?h?n nyt lukisi t?t? hirve?t?