Hattu | Page 5

minulle on asia jo jokseenkin selvill?. Aivan niinkuin taulu, jonka ?sken n?in Ateneumin kokoelmissa. Tytt? oli viskannut kukkaisketjun pojan kaulaan ja molemmat juoksivat alas m?enrinnett?, jonka juurella turmio oli v?ijym?ss?. Poika kalpeana ja ep?r?iden, sill? h?nen avoimet silm?ns? n?kiv?t vaaran; tytt? hymyilev?n?, hurmaantuneena -- ja sokeana, sill? ymm?rt?m?t?n k?si oli painanut kukkaisseppeleen h?nen silmilleen. Hyvin ajateltu kuva, mutta kaikeksi onneksi voidaan muutamat saada pys?ytetyksi puolitiess?. On kylliksi, ett? -- -- No, se ei kuulu t?h?n.
SIIRI (vasemmalta). Kas niin, no, nyt h?n on t??ll? muutaman silm?nr?p?yksen kuluttua. Konttori on t?ss? aivan vieress?, ja sitten sy?mme maailman ihanimman illallisen. Sin? olet kai edelleen ihastunut munkkeihin?
AGNES. Kyll?, sille rakkaudelle olen min? pysynyt uskollisena.
SIIRI. Oikein py?reihin ja hyvin pullistuneihin.
AGNES. Niin, sit?h?n on kaikkina aikoina pidetty oikeitten munkkien varmana tuntomerkkin?. -- Mutta mit? sin? sanoisit, Siiri, jos min? olisin tullut t?nne puhumaan sinulle hiukan j?rke??
SIIRI (pel?styneen?). Ei, armas Agnes, sit? en voi uskoa.
AGNES. Sin? et ehk? pid? j?rki-saarnoista?
SIIRI. En, min? inhoan niit?! Heti kun olimme menneet naimisiin, piti Tuurenkin ?puhua j?rke??, herra paratkoon. Mutta min? kyll? pian vieroitin h?net siit? viasta.
AGNES. Kuinka sin? menettelit?
SIIRI. Joko tein min? n?in (panee sormet korviinsa) taikka suutelin h?nt? joka toisen sanan j?lkeen, kunnes h?n unohti kaikki tyyni.
AGNES. Mutta kun et sin? voi lahjoa minua samalla tavalla, niin -- --
SIIRI (kuuntelee). Vaiti! Min? luulen, ett? Liisa tulee takaisin! Min? juoksen vain kuulemaan, onko h?n tavannut Tuurea. (_Heitt?? lentomuiskun ja juoksee vasemmalle._)
AGNES. Toruako h?nt?! Olisipa siin?kin j?rke?. Pit??h?n pallon lent?? sinne, mihin se on viskattu. Mutta mit? nyt? (_Painaa k?tens? syd?nt?ns? vasten_). Viel?kin uusi kohtaus. Sep? k?y nopeasti. No, ainakin yhden hyv?n ty?n j?t?n min? j?lkeeni. Siiri on pelastettava -- ja pelastaa h?net t?ytyy, kahdessakin suhteessa.
SIIRI (ajatuksiinsa vaipuneena vasemmalta). H?n ei ole lainkaan k?ynyt konttorissa. Mit?h?n se merkitsee? -- Mutta, Agnes, mik? sinun on?
AGNES. Miksik? sit? kysyt?
SIIRI. Sin?h?n olet kalmankalpea!
AGNES. Ei mit??n mainittavaa. Ollakseni oikein ?comme il faut?, olen viime aikoina saanut huonon syd?men. Olla aivan syd?met?n olisi kyll? kaikkein uudenaikaisinta.
SIIRI. Sin? lasket niin kummallista leikki?.
AGNES. Niink?? Silloinhan minusta voi tulla nykyaikainen humoristi milloin tahansa. Kas niin, lapsukainen, ?l? ole niin peloissasi. Muutaman minuutin per?st? on taas kaikki hyvin -- --
SIIRI. Ehk? tahdot lev?ht?? hiukan minun huoneessani?
AGNES. Miksik? ei. Tuure on tottunut punaisiin poskiin ja hymyileviin silmiin. (Siiri avaa oven oikealle.) ?l? tule mukaan, Siiri hyv?. Min? tahdon olla hetkisen aivan yksin. (Menee oikealle.)
SIIRI. Kuinka h?n on k?ynyt kummalliseksi! Agnes parka! Sairas ja ehk? viel? onneton. (Panee koneellisesti hatun p??h?ns? ja peilailee.) Lappalaiskoiran h?nt?! Ei, se oli kumminkin kaikista hulluinta. (Ajatuksiinsa vaipuneena.) Mamma sanoi aina, ett? Agnes sai niin erinomaisen miehen. Mutta minusta h?n oli vanha, lihava ja kamalan ruma. (Peilailee.) Jos nostaisin sulkat?yht?? v?h?n ylemm?ksi, vain hiukkasen. (K?rsim?tt?m?n?.) Mutta mit? tekee Tuure, kun ei tule! (Kello soi.) Se on h?n. (Piilottautuu oven taakse.)
NELJ?S KOHTAUS.
SIIRI ja TUURE.
SIIRI (Tuuren avatessa ovea). Tui, tui!
TUURE. Kas vain, pikku kiemailijaa. Yh? hattu p??ss?. Onko h?nen armonsa keikaillut omalle kuvalleen yli tunnin ajan?
SIIRI. Eip? suinkaan! (Ottaa hatun pois.) T??ll? on tapahtunut suuria asioita sinun poissa ollessasi.
TUURE. Suuria asioita! Sep? ei ole v?h?n.
SIIRI. Suuria asioita, ei mit??n pikku asioita. Niin olisi sinun pit?nyt sanoa. Agnes L?wensk?ld on muuten t??ll?.
TUURE. ?l?, mit? sin? sanot! No, onpa hauskaa kerran tutustua siihen kauneuden ja neron ihmeeseen -- --
SIIRI. ?l? puhu niin kovaa! H?n on tuolla minun huoneessani.
TUURE. Ai, peijakas!
SIIRI. H?n ei voi oikein hyvin.
TUURE. Eih?n se vain ole mit??n vakavaa, toivon min?.
SIIRI (kurottaa p??t??n ja kuiskaa Tuuren korvaan). Min? luulen, ett? h?n on avioliitossaan onneton.
TUURE. Seh?n on kyll?kin vakavaa.
SIIRI. Niin, mutta min?p? en joutunut onnettomaksi. Mutta tulehan t?nne istumaan. -- No, ei niin likelle. Agnes voi tulla. Miksik? sin? viivyit niin kauan?
TUURE. Min? sain aivan odottamatta ty?t? --
SIIRI (leikillisesti). Konttorissa ehk??
TUURE. Niin, -- niin -- tietysti konttorissa.
SIIRI. Tuure!
TUURE. Mit? niin? Sin?h?n aivan --
SIIRI. Sin? narraat!
TUURE. Narraanko min??
SIIRI. Niin, min? l?hetin ?sken kysym??n sinua ja silloin vastasi Lind, ett? sin? et ollut koko iltana k?ynyt konttorissa.
TUURE (nousee). Siit? kai Lind v?h?n tiet??. Muuten viivyin min? siell? vain pikkusen ajan, sen verran vain, ett? otin rahat.
SIIRI. Ja ?sken sin? sanoit, ett? sait odottamatta ty?t?!
TUURE. Aikooko kultu ruveta kirist?m??n tunnustuksia. No niin, jos nyt siis tekisin synnintunnustuksen: min? k?vin Knuutin luona pyyt?m?ss? h?nelt? v?h?n -- apua.
SIIRI. Kirjainp??t?kseen, arvaan min?.
TUURE. Juuri niin! Totisesti, eik?s vain pikku vaimoseni rupea jo olemaan perehtynyt kauppatermeihin.
SIIRI (synk?sti). Niin, ainakin kirjainp??t?kseen.
TUURE. Se onkin kaikista vaikein.
SIIRI. Ja kaikista ik?vin.
TUURE (istuu uudestaan Siirin viereen). Ei mutta katsos vain lapsosen suuta! Sulkee lehtens? kuin orjantappura sades??ll?.
SIIRI. Sinulla on varmasti runollisia taipumuksia, Tuure.
TUURE. Oliko tuo orjantappura-vertaus sitten niin kovin runollista, mit??
SIIRI. Oikeastaan oli vahinko, ett? hylk?sit lukusi.
TUURE. Voinhan min? ruveta kansankirjailijaksi. Kunnollinen kansankirjailija ei varmaankaan voisi olla her?tt?m?tt? huomiota.
SIIRI. Oo, eip? sen puolesta. Mutta ?tohtorinna? kuuluu sent??n koko joukon paremmalta kuin kas??rin rouva. (Huokaisten.) Agnesta kutsutaan ?h?nen armokseen?.
TUURE. Mahdollista kyll?. Mutta olisipa meill? ollut odottamista.
SIIRI (ilostuen). Niin, sin? olet oikeassa. Ja sit? en min? varmaankaan olisi kest?nyt.
TUURE. Mutta min? olisin.
SIIRI. ?l? kiusaa minua,