Hattu | Page 7

kirjett?.
SIIRI. Kirjett?? Niin, lue sin?. Nyt min? voin kuulla sen.
AGNES (lukee). Rakas veljenpoikani.
SIIRI. Veljenpoikani!
AGNES (lukee). On ik?v? kuulla, ett? el?m? Helsingiss? tulee niin kalliiksi. Mutta minun mielest?ni sinun olisi pit?nyt ajatella sit? asiaa, ennenkuin menit naimisiin. Mit? nyt vekseliin tulee, jota pyyd?t minun lunastamaan, niin kielt?ydyn min? aivan jyrk?sti. Mies, joka yhdess? vuodessa velkaantuu kaksituhatta markkaa, ei ansaitse mit??n apua. Minua ilahduttaa kuulla, ett? teid?n pes?nne on vakuutena, sill? silloinhan ei kukaan joudu k?rsim??n. (Puhuu.) Paitsi te itse, mutta se ei tunnu mit??n merkitsev?n. (Lukee.) Muuttakaa sitten johonkin vinnikamariin ja olkaa s??st?v?iset, se on minun neuvoni. Hienolle rouvalle se kai k?y raskaaksi, mutta parempi niinkin kuin lainata, voimatta maksaa takaisin. Yst?v?llinen musterisi Margareetta. (_K??nt?? kirjeen kokoon.) No, h?nen_ yst?v?llisyytt??n ei suinkaan voi ep?ill?.
SIIRI (tempaisee kirjeen). Mit? sin? luet? (Silm?? kirjeen l?pitse.) Kaksi tuhatta markkaa -- -- teid?n pes?nne -- -- vinnikamari -- -- hieno rouva.
AGNES. Voitko kuunnella minua levollisesti, Siiri?
SIIRI (yh? kirjett? silm?illen). Voin, voin.
AGNES. Miehesi on ponnistellut kaikki voimansa hankkiakseen rahoja, mutta turhaan, ja keskiviikkona lankeaa vekseli.
SIIRI. Kuinka sin? tied?t t?m?n kaiken?
AGNES. Seh?n on yhdentekev??; siin? kyll?, ett? tied?n. Jos sit? ei siihen menness? makseta, niin -- --
SIIRI. Niin, mit??
AGNES. Niin toimitetaan t??ll? ulosmittaus.
SIIRI. Mit? ymm?rret??n ulosmittauksella?
AGNES. Te menet?tte kaikki, mit? teill? on.
SIIRI. Ja t?m? on minun vikani, minun!
AGNES. Niin, voimmehan siten otaksua kohteliaisuuden vuoksi.
SIIRI. Min? se olen houkutellut ja vietellyt h?net yh? uusiin ja uusiin menoihin, mutta min? en koskaan ymm?rt?nyt, miten v??rin se oli. Ei kukaan ollut opettanut minulle rahan arvoa, muuta kuin ett? mik??n uhraus ei ollut liian suuri, kun kysymyksess? oli minun koristamiseni.
AGNES. Sin? olet kuitenkin onnellinen, kun sinun ei ole tarvinnut uhrata itse?si.
SIIRI. H?nen taistellessaan, k?rsiess??n olen min? nauttinut, leikkinyt!
AGNES (_nostaa lattiasta ja silm?ilee sit? paperilappua, joka putosi Tuuren lompakosta) . Kohtalo_ puhuu t?n??n j?rke?. Minun ei tarvitse vaivata ajatuksiani. Kas t?ss?, Siiri (antaa h?nelle paperilapun). Sinun p??telmilt?si ei siis puutu johdonmukaisuutta.
SIIRI (silm?? lappua). Ja t?m?n h?n on tehnyt maksaakseen tuon (osottaa hattua). Tuure, Tuure! (Juoksee vasemmalle.)
AGNES (yksin). T?n??n h?n panttaa kellonsa, huomenna -- --! (Nytk?ytt?? olkap?it??n.) Onneksi on huomisp?iv? minun k?siss?ni. (Rep?isee lehden muistikirjastaan ja istuutuu kirjoitusp?yd?n ??reen.)
SIIRI (vasemmanpuoleisesta huoneesta). Rakas, rakas Tuure!
AGNES. Voida rakastaa, voida puhua noin.
TUURE (my?skin vasemmalla). Ei, Siiri, syy on minun, ainoastaan minun, mutta rakkauteni teki minut raukaksi.
AGNES. Miten he kiusaavat minua! (Sulkee kiireesti kirjeen kuoreen.) Kas niin, nyt on heid?n surunsa l??kitty. Mutta on toinen, joka kalvaa kuolemaan asti. Mink?t?hden annoin min? myyd? itseni!
SIIRI (yh? vasemmalta). K?yh?t! Mit? se tekee, kun omistamme toinen toisemme!
AGNES (nousee). Mutta min?! Minulla on sukutila ja vapaaherrattaren arvonimi! ?itini osasi ainakin panna hintaa tavarallensa. Ei, pois t??lt?. Min? en, n?en m?, sied? t?t? ilmapiiri?. Raitis ilma on vain myrkky? turmeltuneille keuhkoille. (_Panee kiireesti hatun ja takin p??llens?._)
TUURE (kuin edell?). Min? teen ty?t? kaksinkertaisin voimin -- --
AGNES. Ei, minun t?ytyy n?hd? heid?t -- -- kerta. (_Kurkistaa avaimenreij?st?._) Mies polvillaan, p?? vaimon syliss?. Vaimo nauraa ja itkee yht'aikaa. Niin onnelliselta kuin h?n n?ytt?? odotettavista kielt?ymyksist? huolimatta, noista kauheista kielt?ymyksist?, joilla meit? pelotellaan syd?memme v?himm?st?kin kapinoimisesta. -- -- Siiri hupakoksi oli minun tapana sanoa h?nt?. Pah, hupsu on vain se nainen, joka luulee olevansa viisas. (Menee takaovesta.)
SEITSEM?S KOHTAUS.
TUURE ja SIIRI (vasemmalta, k?det toistensa vy?t?isill?).
SIIRI. Nyt et saa virkkaa en?? sanaakaan. Sin? pilaat minut hemmottelullasi, ja siit? on nyt teht?v? loppu. Mutta yhden kysymyksen tahtoisi kultu viel? tehd?.
TUURE. Kysy, kysy.
SIIRI. Jos ei minun j?rjet?n mustasukkaisuuteni olisi puhjennut ilmi, niin milloin min? olisin saanut tiet?? totuuden?
TUURE. Jumalan avulla: aikanaan. Mutta salli minun nyt olla sit? ajattelematta, mitenk? silloin olisi voinut k?yd?, ja nauttia t?ysin m??rin jakamattomasta onnestani.
SIIRI. Saatpa n?hd?, kuinka suloista meill? on oleva vinnikamarissamme.
TUURE. Kukapa olisi voinut uskoa, ett? niin sankarillinen sielu saattoi asua semmoisessa -- -- -- muotinukessa.
SIIRI. Oo, meill? on kyll? sielu meill?kin, vaikka sit? ei huomaa korujen ja hetaleitten alta! Ush, niin ilke? kuin min? olen ollut! Mutta paha on Tuurekin ollut, kun ei ole uskonut asian oikeata laitaa pikku vaimolleen.
TUURE. Kuinkapa min? olisin uskaltanut!
SIIRI. Niin, sin? olet oikeassa. Min? en ansainnut luottamusta, mutta kuitenkin -- --
TUURE. Kuitenkin -- --?
SIIRI. Oo, min? vain ihmettelen, onko lainkaan olemassa vaimoa, olkoon kuinka turhamielinen, kuinka lapsellinen tahansa, joka ei pane puolisonsa luottamusta kaiken muun yl?puolelle. Mutta meh?n kokonaan unohdamme Agneksen! (Katsoo oikeanpuoleisesta ovesta.) H?n on poissa.
TUURE. Kas t?ss? kirje sinulle, pikku moraalisaarnaaja. Ehk? se selitt?? asian.
SIIRI. Avaa se siis.
TUURE (avaa kirjeen). Mit? min? n?en! Minun oma vekselini lunastettuna, ja mit? t?ss? on: ?Agneksen h??lahja Siirille.?.
SIIRI. Ja t??ll? takapuolella: ?Set? Fabian oli oikea vaikka n?kym?t?n velkoja, ja min? sain valita perint?ni.? Oi, nyt min? ymm?rr?n kaikki!
TUURE. Niin paljon en min? ymm?rr?, mutta min? ymm?rr?n kumminkin tarpeeksi voidakseni iloita kaikesta syd?mest?ni -- -- sinun t?htesi.
SIIRI (leikillisesti). Vai niin, taaskin vain minun t?hteni.
TUURE. Niin, n?etk?s, Siiri, tapahtukoon mit? tahansa, min? olen nyt rikas mies enk? ole mink??n tarpeessa. (Syleilee Siiri?.)
SIIRI (veitikkamaisesti). Etk? mink??n?
TUURE (naurahtaen). Sin? pikku veitikka! (Suutelee h?nt?.)
Esirippu.

End of the Project Gutenberg EBook of Hattu, by Alfhild Agrell
*** END