Hattu | Page 4

suinkaan. Mutta kyll? se on katkeraa, ett? viel? ruumisvaunujen per??n piti tulla koiran. Niin, saatpahan sitten kuulla. Mutta nyt vasta huomaan, ett? sin? olet surupuvussa. Syd?nsuruko?
AGNES. Oh, ei! Kuka surisi, kun saa peri? viisituhatta markkaa. Fabian set? on kuollut.
SIIRI. Se vanha kitupiikki -- --! (?kki? hilliten itsens?.) No, Jumalan kiitos, ett? se ei ollut sen pahempaa. Mutta suoruus on suoruudella palkittava. Oletko sin? onnellinen, Agnes?
AGNES. Oo, erinomaisen onnellinen. Ainoa, mit? minun onnestani puuttui, oli uushopeainen p?yt?kalusto ja sen min? sain pari p?iv?? sitten. Mutta min? en tied?, mit? t??ll? on ilmassa semmoista, joka saa ihmisen niin lapselliselle mielelle. Min?p? kiipe?n sohvalle t?ll? tavalla ja sitten on sinun, Siiri, kerrottava minulle satu avioel?m?st?si.
SIIRI. Satu?
AGNES. Niin, eik? teid?n rakkautenne ole ehk? satumaista meid?n valistuneella aikakaudellamme, ja etk? sin? itse ole kuin oikea satuprinsessa vaaleine kiharoinesi ja kauniine pukuinesi? Apropos: oletko sin? aina kotona noin hienosti puettuna?
SIIRI. Olen, minusta se on velvollisuuteni -- -- Tuurea kohtaan.
AGNES. Tuurea kohtaan? On se sent??n onnellista, kun on saanut oppia velvollisuutensa, niinkuin me molemmat. Ja kyl?ss??
SIIRI. Niin, silloin se on mielest?ni velvollisuuteni -- minua itse?ni kohtaan.
AGNES. Tietysti. Kas niin, lapsonen, alotahan nyt.
SIIRI. Ensim?isell? kerralla, kun prinssi ja prinsessa n?kiv?t toisensa, he rakastuivat, rakastuivat kauheasti. Mutta ?l?p?s, ei se niin vain k?y; No niin: mamma sanoi: ?ei?! Tuure viel? silloin lueskeli eik? h?nell? ollut mit??n, ja mamma tahtoi saada rikkaan v?vyn -- ymm?rr?th?n. Niin, niin, se oli aikaa, se.
AGNES. No, sitten?
SIIRI. Sitten Tuure hylk?si opinnot ja otti siihen sijaan t?m?n paikan, mutta se ei kuitenkaan auttanut. Mammasta h?n oli sittenkin viel? liian k?yh?. Ush, kuinka min? itkin! Tuure k?vi kalpeaksi ja alakuloiseksi; minun silm?ni muuttuivat punaisiksi ja muotoni rumaksi ja siit? min? itkin tietysti viel? enemm?n. Ei, en tahdo sit? en?? edes ajatella. Sitten mamma sairastui kovasti, tuli hyvin huonoksi ja silloin, kernaammin kuin j?tti minut yksin ja ilman omaisuutta, el?kkeest?h?n min? en saanut tarpeeksi -- niin silloin --
AGNES. Min? ymm?rr?n. Siiri raukka. Sin? onnenmyyr?!
SIIRI. Aivan niin. Min? olin niin onneton, kun mamma kuoli, mutta kun minun piti itke?, niin min? nauroin, ja p?invastoin. En ollut lainkaan selvill? itsest?ni. Jumalani, niin onnellinen kuin min? olin! Muutamia viikkoja my?hemmin vietimme Tuure ja min? kaikessa hiljaisuudessa h??t, ja nyt olen min? onnellisin, kadehtittavin olento, mit? on auringon alla. Niin, min? tarkoitan --
AGNES. On siis olemassa joku pilvi?
SIIRI. Ei juuri niin, ei. Mutta on olemassa asia, jota sanotaan: kirjainp??t?kseksi.
AGNES. Mit? sin?, lapsukainen, tarkoitat?
SIIRI. Niin, v?list?, n?etk?s, ei usein, on Tuure hieman kummallinen. H?n vain tuijottaa eteens? eik? kuule eik? n?e mit??n. Silloin on h?nell? kirjainp??t?s mieless?, n?etk?s. Oo, kuinka min? inhoan noita kirjainp??t?ksi?!
AGNES. Sen tekev?t monet muutkin kuin sin?, luulen min?. Tuure on siis v?list? alakuloinen?
SIIRI. Alakuloinen! Ei, niin vaarallinen ei asia ole. Jospa h?n vain ei mietiskelisi niin hirve?sti, Onko sinunkin miehesi tapana --
AGNES. Mietiskell?k?? Ei, siit? pulasta min? kokonaan vapautan h?net. No, kuinka sin? selviydyt taloudenhoidossa?
SIIRI. Oo, mainiosti, varsinkin siit? asti, kun Liisa tuli. H?n ymm?rt?? minua niin hyvin.
AGNES. Min? oikein ihastuin n?hdess?ni h?nen vanhat kasvonsa. H?n on varmaan sinulle korvaamaton.
SIIRI. Aivan niin, aivan niin. Mutta kyll? sit? pit?? k?ytt?? j?rke? voidakseen yll?pit?? em?nt?-arvoaan. Ymm?rr?th?n, ett? h?n kun hoiti minua pienen? ollessani, niin --
AGNES. Niin, niin, kyll? ymm?rr?n.
SIIRI. Tehd?kseni h?nelle mieliksi olenkin min? lakannut k?ym?st? itse ostoksilla.
AGNES. Ei, mutta kuulepas vain! Oletko sin? itse todellakin k?ynyt ostoksilla?
SIIRI. Niin, min? tarkoitan: min? aijoin k?yd?.
AGNES. Vai niin, sin? aijoit.
SIIRI. Ja rupesinkin jo k?ym??n.
AGNES. Todellako?
SIIRI. Nii--in. Enk? min? koskaan unohda ensim?ist? esiintymist?ni Etel?sataman torilla. Puhutaan n?ytt?m?kuumeesta! Mutta mit? se on torikuumeen rinnalla!
AGNES. Onko se niin ilke??
SIIRI. No, sen nyt voit uskoakin. En min? ollut koskaan kuvitellutkaan, ett? maailmassa voisi olla mit??n niin kamalaa paikkaa. Ja yleis? sitten! ?Rouva hyv?, rouva kulta! Pois tielt?! Pit?k?? varanne!? Min? luulin tulevani hulluksi enk? min? tiennyt, mihin k??nty? ja miten k?ytt?yty?.
AGNES. Siiri raukka!
SIIRI. Niin, se ei ollut hauskaa, sen voit uskoa. Minun takanani tepasteli Sohvi kori k?sivarrella -- Sohvi oli minun ensim?inen palvelijani, hyvin nen?k?s ja ep?miellytt?v? ihminen -- ja ennenkuin min? olin kerinnyt kysy? h?nelt?, niin -- --
AGNES. Yh? muistaen em?nt?-arvoasi! No, kuinka p??ttyiv?t koettelemuksesi?
SIIRI. Niin min? keksin loistavan keinon. Edell?ni kulki muuan vanhanpuoleinen rouva, suuri nahkalaukku k?sivarrella ja h?nen silm?ns? tuntuivat n?kev?n joka taholle. Min? p??tin seurata h?nt? kuin varjo ja ostaa samaa mit? h?nkin.
AGNES. Ajatus ei ollut hullumpi.
SIIRI. Mutta siit?k?s syntyi k?velyretki! Vihdoinkin, kun olin n??ntym?isill?ni v?symyksest?, min? tein ?killisen p??t?ksen ja k??nnyin kotiin -- laukussa kokonaista viisi kiloa syskon-makkaroita.
AGNES (syrj??n). Olipa siin? kerrakseen! (??neen.) No, ?lopussa kiitos seisoo?.
SIIRI. Mutta kuinka hajamielinen min? olenkin! T?ss? min? istun ja jaarituksillani aivan v?syt?n sinut.
AGNES. P?invastoin! En ole pitkiin aikoihin tuntenut itse?ni n?in virke?ksi.
SIIRI. Voi, voi sit? Tuurea!
AGNES. Mit? pahaa h?n on tehnyt?
SIIRI. Oo, h?n lupasi tulla kotiin puolen tunnin per?st? ja nyt h?n on ollut poissa jo kokonaisen tunnin.
AGNES. Se on anteeksi antamatonta.
SIIRI. Ajatteles, jos h?n on saanut esteen eik? lainkaan tapaisi sinua! Minun pit?? l?hett?? h?nt? hakemaan. Suo anteeksi silm?nr?p?ys. (Kiiruhtaa vasemmalle.)
AGNES (yksin). Nyt