Hattu | Page 3

semmoisia asioita en min? ymm?rr?.
SIIRI. Ymm?rr?t kai sen verran, ett? se on kaunis?
LIISA. Noitten tupsujenko takia?
SIIRI. Neh?n ne juuri tekev?t sen hienoksi.
LIISA. Minusta ne muistuttavat ruumisvaunuja.
SIIRI. Kuinka Liisa voi sanoa niin kauheasti? Ruumisvaunut ja sirkushevoset! Olisipa hauska tiet??, kuka uskaltaa liikkua semmoisilla ajoneuvoilla!
LIISA. Kas niin, syd?nk?pyseni. ?lk?? panko sit? niin pahaksenne. Vanha Liisa on p?ssinp??, joka ei mit??n k?sit?.
SIIRI (lohdutettuna). No, siin? voit olla oikeassa. Ja ett? se pukee minua, se on varma.
LIISA. Ihmep? olisikin, jos ei pukisi semmoisia kasvoja -- vaikka --
SIIRI (matkien Liisaa). Ei voi verratakaan siihen, mit? ne olivat nuorena ollessa.
LIISA. Aivan niin.
SIIRI (edelleen kuin Liisa). Silloin oli h?n kuin el?v? Jumalan enkeli.
LIISA (loukkaantuneena). Ensi kerralla tiet?? akka pit?? kielens? kahleissa.
SIIRI (nauraen). Se k?y kyll? liian vaikeaksi sinulle, Liisa! Kas niin, vanha h?ps?, ?l? nyt suutu. Mutta kun unohdit antaa minulle peilin pienen? ollessani, on se anteeksi annettavaa, jos en voi olla yht? ihastunut kuin sin?. Kuulehan, Liisa!
LIISA (leppyneen?). Mit? -- rouva tahtoo?
SIIRI. Meid?n pit?? saada jotakin oikein hyv?? illalliseksi.
LIISA. En koskaan kuule muuta, ja -- --
SIIRI. Tuure pit?? linnusta. Se on p??tetty. Meid?n pit?? saada pyy-paistia.
LIISA. Se on mahdotonta.
SIIRI. Mahdotonta, kun min? k?sken.
LIISA. Lintu on viel? ostamatta, kynim?tt?, ja mik? pahinta: j??tyneen?, kun ilmat pysyv?t yh? niin kylmin?.
SIIRI. Kyll? kai se sulaa, kun tulelle pannaan, luulen min?.
LIISA (rykii). Silloin se menee pilalle.
SIIRI. Kun sulaako?
LIISA. Min? tarkotan -- --
SIIRI. Min? kyll? ymm?rr?n. Voit muuten laittaa, mit? tahansa, kunhan se on vain semmoista, josta kas??ri pit??.
LIISA. Mutta --
SIIRI. Ei mit??n vastav?itteit?. Liisa unohtaa, ett? min? olen nyt rouva.
LIISA. Unohtaisinko sit?! Mutta -- -- --
SIIRI. Ja ett? Liisa on velvollinen tottelemaan minua.
LIISA. Senh?n sanoo j?rkikin. Min? tahdoin vain sanoa, ett? rouva otti viimeiset talousrahat hansikk -- -- (Ovikello soi.)
SIIRI. Kukahan se lienee? Kiiruhda avaamaan. (_Ottaa nopeasti hatun p??st??n._)
LIISA (eteisess?). Voi, taivas! Nytk?s Siiri riemastuu! (_Avaa per?oven Agnekselle ja menee vasemmalle._)
KOLMAS KOHTAUS.
SIIRI ja AGNES.
SIIRI. Ei, mutta mit? min? n?en! Sin?, Agnes!
AGNES. Niin, min? itse eik? kukaan muu. No, kultaseni, ?l?h?n pudota silmi?si.
SIIRI. Mik? ??rett?m?n mieluisa yll?tys! Milloinka sin? olet tullut Helsinkiin?
AGNES. Eilen.
SIIRI. Ja tulit n?in verrattain kohta minua tapaamaan! Sin? rakas, kiltti Agnes.
AGNES. Luulenpa tosiaankin, ett? lapsi aivan vilpitt?m?sti ihastui minut n?hdess??n.
SIIRI. Mutta nyt sinun pit?? riisua p??llysvaatteesi. -- Maltas, niin min? autan sinua. Onko miehesikin kaupungissa?
AGNES. H?n ei mielell??n poistu maatilaltaan.
SIIRI. Sukutilaltaan, tarkoitat. Ajatteles, kun on miehen? sukutilan omistaja!
AGNES. Niin, sit? kannattaa kadehtia. Eik? niin?
SIIRI. Mutta tule nyt t?nne lampun luokse, ett? saan oikein n?hd? sinut. Meh?n emme ole tavanneet kokonaiseen nelj??n vuoteen.
AGNES. Onko siit? vain nelj? vuotta?
SIIRI. On. Min?h?n olin nuorempana morsiustytt?n? sinun h?iss?si.
AGNES. Se on totta. Min? siis erehdyin.
SIIRI (katsellen h?nt?). Komea ja ylpe? kuin aina, mutta olet sin? k?ynyt v?h?n kalpeaksi.
AGNES. Sin? sit?vastoin olet punakka kuin aamurusko.
SIIRI. Nyt pit?? sinun istua t?nne sohvaan. Kas niin, ja tyyny p??n taakse, palli jalkojen alle ja -- --
AGNES. Riitt??, riitt??, kiitos. Min? olen kuin kissa. En pid? siit?, ett? minua liiaksi silitell??n. -- T?m? on siis sinun kotisi, Siiri? Kuinka miellytt?v? pikku pes?!
SIIRI. Oikeinko todella? No, niin, onhan t?m? hyv? kyll?kin, vaikka tosin puuttuu yht? ja toista. Ja sinun kotiisi verraten, niin -- --
AGNES. Puhukaamme nyt miehest?si. Min?h?n en lainkaan tunne h?nt?.
SIIRI. Mutta h?n tuntee sinut.
AGNES. Niinkuin min?kin h?net: nimelt?. Tied?n m. m., ett? h?n on tavattoman oikeamielinen ja rakastettava nuori mies.
SIIRI. Oikeamielinen ja rakastettava! Ohoo, se on aivan liian v?h?n! H?n on parhain, viisain, kaunein, hauskin, --
AGNES. Hillitse itse?si. Nyt on minulla h?nen luonteensa aivan selvill?. Te rakastatte toisianne siis yh? edelleen?
SIIRI. Yh? edelleen? Etk? sin? ja miehesi sitten --
AGNES. Mek?? Me olemme mallikelpoinen aviopari ja aivan uusinta kuosia.
SIIRI. Min? en ole tiennyt olevan mit??n kuosia aviomaailmassa.
AGNES. P?invastoin: siin? on kauhean vaihteleva kuosi.
SIIRI. Ajatteles, jos Tuure k?visi vanhanaikaiseksi. Ha, ha, ha!
AGNES. ?l? sin? naura. Se on hyvin luultavaa, jos h?n ei -- -- --
SIIRI. Mit??
AGNES. Osaa luoda omaa kuosiaan. Mutta, lapsukainen, mink?t?hden et vuosikausiin ole minulle kirjoittanut?
SIIRI. Niin -- niin -- n?etk?s -- sen t?hden, ett? min? niin kauheasti kunnioitan sinua.
AGNES. Minua! No, olipa sekin p??h?npisto.
SIIRI. Eik? minulla ole ollut rohkeutta l?hett?? sinulle tyhmyyksi?ni noin vain ominp?in taikka, oikeammin: omin k?sin.
AGNES. Vai olet sin? niin koppava! Voisit ?l?hett?? tyhmyyksi?si? pois, etk? kumminkaan tee sit?! Sin? olet siis onnellinen, niink??
SIIRI. Olen, min? olen niin onnellinen! -- Jospa meill? olisi vain v?h?n enemm?n rahaa.
AGNES. Min? luulen miehell?si olevan sangen hyv?n palkan?
SIIRI. Kolmetuhattaviisisataa markkaa.
AGNES. No, se ei ole paljon.
SIIRI. Ei, eip? suinkaan. Mutta kyll? se sent??n varsin hyvin riitt??, kun osaa olla tarkka.
AGNES. Ja miehesi osaa olla?
SIIRI. Sit? en ole sanonut.
AGNES. Sin?k? siis olisit --
SIIRI. Niin, meid?n kesken sanoen, niin Tuurella on aivan nurinkuriset k?sitykset taloudenhoidosta. H?n vaatii vain, ett? pit?isi olla ilman sit?, mit? on vaikea hankkia itselleen.
AGNES. Ja sin??
SIIRI. Min?? Min? olen sit? mielt?, ett? se on hankittava, mit? ilman on vaikea olla. Apropos: mit? sin? pid?t t?st?? (_N?ytt?? hattuaan._)
AGNES. Sangen siev? -- vaikka sulkat?yhd?t muistuttavat hieman lappalaiskoiran h?nt??.
SIIRI (musertuneena). Lappalaiskoiran h?nt??!
AGNES. Loukkasiko sinua minun talonpoikainen arvosteluni.
SIIRI. Ei, ei