Hattu | Page 2

niitä et tosiaankaan ole näyttänyt.
SIIRI (hiipii Tuuren luo). Täytyyhän sinun vaimosi käydä ihmisten
tavalla puettuna, Tuure.
TUURE. Et tiedä, miten sinä minua kiusaat, Siiri. Ja muuten: näytätkö
sinä nyt sitten apinalta?
SIIRI. Apinalta?
TUURE. Niin, minä en salli tuommoista puhetta.
SIIRI. En minäkään. Ush, kuinka sinä olet häijy, Tuure!
TUURE. Kun en tahdo uhrata 40 markkaa muotikauppiaan
hassutuksiin!
SIIRI. Sinä olet -- (heittäytyy tuoliin ja itkee).
TUURE. Kas niin, Siiri, älä itke. Tiedäthän, että minun on mahdoton
sietää sinun kyyneleitäsi.
SIIRI (nyyhkyttäen). En minä itke -- -- Minä olen päinvastoin oikein --

iloinen -- hyvin onnellinen. On vain niin raskasta ajatella -- -- että sinä
-- -- et lainkaan -- välitä minusta -- -- mitä minä tahdon tai toivon -- --
TUURE. Enkö minä välitä! Oo, aivan liian paljon!
SIIRI. Ja sitten olet sinä ollut niin omituinen ja hajamielinen viime
aikoina. Et suudellutkaan minua eilen muuta kuin kolme kertaa.
TUURE. Kas niin, pieni lapsellinen eukkoseni! (_Istuutuu Siirin
viereen._)
SIIRI. lapsellinen? Minä kyllä tiedän, että sinä pidät minua sekä
lapsellisena että pahana ja rumana vielä lisäksi -- --
TUURE. Kevät-taivaan ei tarvitse olla ruma, vaikka se panee tavallaan
kaipaamaan sateenvarjoa.
SIIRI. Mamma raukka oli kyllä oikeassa sanoessaan, että me emme
sovi yhteen.
TUURE (vakavasti). Niin, minäkin pelkään hänen osanneen oikeaan.
SIIRI (nousee äkkiä). Kas niin, uskotko sinä nyt sitäkin päälle
päätteeksi? Oi, minä olen onnettomin olento, mitä maa päällään kantaa!
TUURE. No, älä ymmärrä minua väärin. Minä tarkoitan --
SIIRI. -- että sinä kadut.
TUURE. Ei. Mutta että sinua ei ole kasvatettu köyhän miehen
vaimoksi.
SIIRI (pyyhkien silmiään). Kyllä, kyllä vain. Kaikki käy hyvin, kun
vain yrittää.
TUURE. Niin, siitä se riippuu.
SIIRI. Jos me esim. lakkaisimme juomasta iltapäivä-kahvia?

TUURE. Ja mitä vielä?
SIIRI (miettii). Niin, ja sitten voimme vähän alentaa Liisan palkkaa. Se
on todellakin liian suuri.
TUURE. Ikäänkuin hänen uskollisuuttaan voisi rahalla maksaa! Vai
niin, Siiri, nämä ovat siis sinun taloudenhoitoperiaatteitasi?
SIIRI. Oho, kyllä minä voin vielä muutakin. Kas, sillä tavalla saa rahaa
-- --
TUURE. Ostaakseen --?
SIIRI. Välttämättömiä tarpeita, niin.
TUURE (syrjään). Kasvatus! Olisi tosiaankin väärin moittia häntä.
(Ääneen.) Koko sydämesi riippuu siis kiinni tuossa koreassa hatussa,
lapsonen?
SIIRI. Ei koko sydämeni, muuta kuin pienen pieni sirpale vain.
TUURE. Ja kuinka iloiseksi sinä tulisit, jos saisit toiveesi täytetyksi?
SIIRI. Oo, niin iloiseksi, niin iloiseksi!
TUURE. No niin, olkoon oikein tai väärin. Osta sinä leikkikalusi, lapsi
hyvä. (Huokaisten.) Minä koetan hankkia rahat.
SIIRI. Sinä rakas, armas jörö-jukka! Mutta onhan se aivan varma!
TUURE. Olenko milloinkaan rikkonut lupaustani?
SIIRI. Oo, -- et suinkaan -- -- Mutta -- --
TUURE. Mutta mitä?
SIIRI. Että sinä -- että sinä -- --
TUURE. Eihän lapsi vain ole menettänyt puhelahjaansa? Että sinä --

että sinä -- --?
SIIRI. Että sinä et kadu!
TUURE. Kuinkapa minä voisin katua?
SIIRI. Jos olisit katunut, niin ei kuningattaren kruunukaan olisi voinut
lohduttaa minua. (Kietoo kätensä Tuuren kaulaan.)
TUURE. -- --No, etkö nyt lähetä hakemaan aarrettasi?
SIIRI (veitikkamaisesti). Jospa tietäisit -- --!
TUURE. Mitä? Joko se on täällä?
SIIRI. Älä suutu!
TUURE. Sinä olit siis aivan varma, että -- --
SIIRI. Olinhan minä. Mutta minä ajattelin, että pahimmassa
tapauksessa -- -- Ymmärrätkö -- pahimmassa tapauksessa --
TUURE. Niin, minä ymmärrän.
SIIRI. Sinä et olisi voinut kieltää, kun vain olisit saanut nähdä sen.
Odotahan vähän. (Juoksee vasemmalle.)
TUURE (yksin). Minä olen mieletön, hullu! Tämmöisiä
ylellisyys-menoja nyt! -- -- Jos voisin sanoa Siirille kaikki. -- --? Ei, ei
vielä, ei vielä! Onhan minulla hiukan toivoa, ja sitä paitsi -- -- Mutta
mistä saada rahoja tähän. (Seisoo ajatuksiinsa vaipuneena.) No niin, oli
menneeksi. Pahimmassa tapauksessa käyköön niinkin. Ne päivät, jotka
ovat jälellä, tahdon -- täytyy minun nähdä hänet iloisena. Sitten? -- --
Sitten en tahdo ajatella mitään. -- --
SIIRI (vasemmalta hattu päässä). No, onko mitään ihanampaa!
TUURE (katselee häntä). Tuskin.

SIIRI. Ja entäs kun minä kävelen. Katsohan vain, mitenkä sulkatöyhdöt
hyppelevät!
TUURE. Aivan kuin sirkushevosen selässä.
SIIRI, Hyi, Tuure! Kuinka voit sanoa niin -- ilkeästi.
TUURE. Minä myönnän, että se oli halventavasti sanottu. Mutta totuus
sattuu välistä pujahtamaan esiin aivan huomaamatta.
SIIRI (seisoo peilin edessä nyökytellen päätään). Ei, sirkushevosilla ne
ovat paljon suuremmat.
TUURE. Ja paljon kauniimmat.
SIIRI (arvokkaasti, ottaen hatun päästään). Sinulla ei ole makua,
Tuure.
TUURE. Eikö ole? Ja kuitenkin olen valinnut sinut puolisokseni.
SIIRI. Anteeksi, minäpä se valitsin sinut.
TUURE (nauraen). Siinä tapauksessa tunnustan mielelläni, että --
sinulla on hyvä maku. Mutta nyt pitää minun mennä.
SIIRI. Mihinkä niin?
TUURE. Ulos --. Konttorista hakemaan rahaa.
SIIRI (mielistellen). Mitä sillä tekee! Mamma väitti aina, että on
huonoa taloudenhoitoa maksaa käteisellä.
TUURE. Niin, tulee kyllä huokeammaksi, kun ei maksa ollenkaan
(syrjään) -- kuten hän.
SIIRI. Ei, mutta vähän kerrassaan.
TUURE. Säästä sinä viisautesi, Siiri, muuten muserrat minut aivan
kokonaan. (Hellästi.) Onko pikku vaimoni nyt oikein tyytyväinen?

SIIRI. Oikein tyytyväinen ja iloinen. Mutta en ainoastaan tuon takia
(osottaa hattuaan), vaan sen tähden, että minulla on kiltein ja parhain
mies maailmassa! (Heittäytyy Tuuren syliin.)
TUURE