Hattu

Hattu

The Project Gutenberg EBook of Hattu, by Alfhild Agrell This eBook
is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Hattu Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Author: Alfhild Agrell
Release Date: January 30, 2006 [EBook #17638]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HATTU ***

Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm

HATTU
YKSINÄYTÖKSINEN HUVINÄYTELMÄ
Kirjoittanut Alfhild Agrell (Thyra)
Suomennos

Ensimmäisen kerran julkaissut U. W. Telén & C:o 1909.

HENKILÖT:
TUURE, kasööri. SIIRI, hänen vaimonsa. AGNES, Siirin ystävätär.
LIISA, Siirin vanha hoitaja.

_Näyttämö esittää yksinkertaista, mutta aistikasta salia, jossa on kolme
ovea. Toisella sivuseinällä kirjoituspöytä. Esiripun noustessa TUURE
ja SIIRI istuvat kumpikin eri nojatuolissa. SIIRI selin TUUREEN._
ENSIMÄINEN KOHTAUS.
SIIRI, TUURE.
TUURE. Onko sinulla hauska, Siiri?
SIIRI. Erinomaisen hauska. (_Hetken vaiettuaan äkkiä pyörähyttäen
tuoliansa_). Jospa vain käsittäisin, kuinka sinä jaksat istua murjottaa,
kuin mikäkin mörökölli.
TUURE. Olen monta kertaa yrittänyt puhutella sinua.
SIIRI. Yrittänyt, niin.
TUURE. No--o?
SIIRI. No niin, ei se riitä, että yrittää; pitää myöskin onnistua.
TUURE. Niin, mikäli minä ymmärrän, niin --
SIIRI. -- niin sinä olet epäonnistunut, aivan niin.
TUURE. Missä sitten?
SIIRI. Yrityksessäsi saada minut puhumaan.

TUURE. Sinut? No, sinun järjenjuoksusi on todellakin -- -- --
SIIRI. Mitä?
TUURE. Oikeata naisen viisautta.
SIIRI. Hyvä ainakin, kun tunnustat, että se on oikeata. (Vaitiolo.)
TUURE. No, suostutko antautumaan, Siiri?
SIIRI. En.
TUURE. Etkö? No, sitten luemme edelleen. (Vaitiolo.)
SIIRI. Tuure!
TUURE. Mitä tahdot?
SIIRI. Etkö sinä omasta mielestäsi ole hyvin häijy?
TUURE (matkien Siiriä). En.
SIIRI. Mutta minun mielestäni olet.
TUURE. Vai niin. (Vaitiolo.)
SIIRI. Äsh, Tuure!
TUURE. Sanoitko jotakin?'
SIIRI. En niin halaistua sanaa.
TUURE (katsoo kelloaan). Neljännestä vaille kuusi. Kymmenen
minuutin auringonpimennys yhden hatun takia.
SIIRI. Älä yhtään kiemurtele, kaikki on sinun syysi.
TUURE. Minun, tietysti.
SIIRI (hiipii Tuuren tuolin taakse). Ukkoseni!

TUURE. Vai niin, pikku noita, sinä tulit kuitenkin!
SIIRI. Huolitko minut polvellesi?
TUURE. Huolin, jos olet oikein kiltti ja hyvä.
SIIRI. Minä koetan parastani hetkisen. (Istuu Tuuren polvelle.)
Muistatko, kun näit minut ensimäisen kerran?
TUURE. (piloillaan) En, sitä en todellakaan jaksa muistaa.
SIIRI (uhaten). Tuure!
TUURE. No niin. Se tapahtui luistinradalla. Sinä olit niin viehättävä!
SIIRI. Olinko?
TUURE. Mustassa, vyöttävässä puvussasi, jossa oli harmaa
turkisreunus.
SIIRI. Ja -- hattu sitten! -- --
TUURE. Joka oli näin vähän toisella korvalla. Siinä oli pitkä, pehmeä
höyhensulka, joka -- --
SIIRI. Sinä kehuitkin sen aivan pilviin asti.
TUURE. Salattu hyökkäys.
SIIRI. Jos se olisi ollut vanha ja ruma -- niin --
TUURE. -- niin olisin vielä enemmän ihaillut kauniita kasvojasi --
SIIRI (tukistaa häntä). Äläpäs kiertele, Tuure. Sinä inhoat rumia
hattuja!
TUURE. Niin, mutta sinun nykyinen hattusi ei olekaan ruma; ja sitä
paitsi on se ollut tuskin kymmentä kertaa käytännössä.

SIIRI. Oikea variksenpelätin se on ja ollut minulla siitä saakka, kun
menimme naimisiin.
TUURE. Kolmetoista kuukautta takaperin.
SIIRI. Niin, mutta Pariisin-uutuudet ovat vain yksivuotisia kasveja.
TUURE. Ja kuitenkin viljellään niitä niin suurella huolella.
SIIRI. Kas niin, -- Aijotko nyt käydä vielä viisastelemaan?
TUURE. En suinkaan. Semmoista vaikutusta ei kai mikään hattu ole
vielä kehenkään tehnyt.
SIIRI. Jospa tietäisit, kuinka sievä tämä on!
TUURE. Todellakin?
SIIRI. Kolme heleänväristä sulkatöyhtöä, jotka riippuvat näin.
(_Osottaa niiden asentoa._)
TUURE. Mahtaa olla aistikas.
SIIRI. Ja sitten kimppu irtoruusuja niskassa.
TUURE. Minä pidän enemmän kiintonaisista ruusuista -- jotka eivät
ole niskassa!
SIIRI. Ole nyt kiltti ja hyvä poika!
TUURE. Sinähän ostit aivan äsken kaksi hattua?
SIIRI. Ne olivat talvihattuja.
TUURE. Ja tämä on?
SIIRI. Tämä on keväthattu.
TUURE. Ja sitten?

SIIRI. Tulevat tietysti kesähatut.
TUURE (irrottautuu Siirin syleilystä ja nousee). Muistatko sinä, Siiri,
mitä minä sanoin kosiessani sinua?
SIIRI (kyyristäytyy tuoliin). Sanoithan sinä paljonkin.
TUURE. Muun muassa, että minä olen köyhä mies.
SIIRI. Ei, sen sinä sanoit myöhemmin.
TUURE. Mutta sinä tiesit sen.
SIIRI. Tiesin kyllä.
TUURE. Minä lisäsin vielä, että sinun täytyy --
SIIRI (panee kätensä ristiin ja höpöttää kuin ulkolukua:) -- olla
säästäväinen, tyytyä teatterissa vaatimattomaan paikkaan, kieltäytyä
juhla-illallisilta, olla yksinkertainen, tarkka ja kiltti. No, enkö sitten
ehkä ole ollut?
TUURE. Olisipa hauska tietää, mikä mies voisi sinua nyt vastustaa.
SIIRI. Emmekö istuneet kolmannella parvella, kun olimme ensimäisen
kerran teatterissa?
TUURE. Kyllä niin, mutta toisella kerralla istuimme nojatuolissa.
SIIRI. Olenko ollut yhdelläkään oikealla juhla-illallisella?
TUURE. Et, mutta ainakin kymmenellä väärällä. Ja siksi toiseksi, jos
rupeaa oikein tarkastamaan -- --!
SIIRI. Niin, mutta sitäpä ei pidä koskaan tehdä, silloinhan kaikki
menettää arvonsa.
TUURE. Ehkä. -- Mutta ei, ei kaikki.

SIIRI. Saahan Siiri hatun?
TUURE. Sinulla ei ollut mikään rikas koti, Siiri. Eikö koskaan sattunut,
että sinulta kiellettiin mitään?
SIIRI. Ei koskaan, mitä vaatetukseen tulee.
TUURE. Vai ei.
SIIRI. Voipi säästää niin paljon monessa muussa asiassa.
TUURE. Sehän oli jotakin aivan uutta.
SIIRI. Niin, minä en ole vielä sinulle näyttänyt kaikkia taitojani
taloudenhoidossa.
TUURE. Et,