Haapakoskelaiset | Page 7

ratsu, s?ik?ht?en polkupy?r?ll? ajajaa, joka varomattomasti menn? suhahti aivan vieritse, hyp?hti -- ja pois sit? mentiin t?ytt? laukkaa. Pitk? harso kohosi taakse ja n?ytti mets?n kev?tvihreytt? vasten ainoastaan selv?v?riselt? siniviirulta.
-- Hyv?nen aika, eih?n h?nell? vain k?yne pahoin, sanoi Horn levottomasti, varjosti k?dell??n silmi?ns? ja h?t?illen katsoi pois lent?v?? neitoa. -- Kirotut polkupy?r?t.
-- Oh, ei vaaraa; jos oikein tunnen Helena Nikolajevnaa, niin h?n kohta kyll? masentaa Almandinensa. Se on h?nen mielikkiratsunsa. Helena Nikolajevnalla on suonissaan kasakin verta.
Kasakin verta! ne sanat vaikuttivat vastenmielisesti nuoreen ?verstiin.
-- Miksi et tahtonut esitt?? minua h?nelle, sin? vanha kumppani?
-- Enk? tahtonut? Tietysti min? tahdoin.
-- Etk? sin? ole virkkanut niin mit??n h?nen p??sylipuistaan ja viel? v?hemmin iltamasta.
-- En, Erik Aleksandrovitsh, sanoi Martinov, pakollisesti hymyillen. Min? olen sinulle nyt kaksi kokonaista p?iv?? kertonut kaikkea, niin kaikkea mahdollista, ja kuitenkin sin? vaadit minua vastuusen siit?, mit? en ole puhunut. Onko se oikeuden mukaista?
Horn hymyili. -- Kelvottoman kaunis tytt? h?n on, se Helena Nikolajevna. N?itk?, kuinka p?iv?npaisteiseksi h?n muuttui, kuin min? mainitsin, ett? sisareni tulee my?s. -- Mutta kuulehan, h?nen nimens? on Chamitov, no, sitteh?n h?n on teid?n entisen rykmentinp??llikk?nne tyt?r.
-- Niin, h?nen is?ns? on ruhtinas Nikolai Konstantinovitsh Chamitov, sanoi Martinov.
Miten kummallista. Hornista tuntui, kuin Martinov olisi vastahakoisesti antanut n?it? tietoja.
-- Mutta et sin? h?nt? ruhtinattarena minulle esitellyt.
Martinov nauroi. -- No mutta, t?m?h?n on oikea tutkistelu, enk? sit? jo sanonut? No ruhtinas ja ruhtinas -- h?n nauroi pilkallisesti -- on niill?kin eroa, ja t?m? ... hm. Ei h?nen sukunsa ole samettikirjassa Kremliss?. Se suku kuuluu noihin Kaukaasian tatarilaisiin ruhtinassukuihin, jotka Katarina II:sen aikana antautuivat Ven?j?n alammaisuuteen ja ovat sitte anastaneet itselleen ruhtinaan arvon. Sellaisia, senh?n itse paraiten tied?t, on siell? alhaalla kuinka monta hyv?ns?, ruhtinaita, joilla ei ole muuta kuin yksi teltta ja yksi hevonen. Muuten oli rykmentinp??llik?n isois?n isois? haidamak, er??n muhamettilaisen kasakkiheimon p??llikk?, joka sata vuotta sitte rosvoillen retkeili niill? seuduin, jossa nyt Orenburg on. Sill? vaikka, kuten tied?t, Orenburgia katsottiin jo Elisabet Petrovnan aikana t?ydellisesti kukistetuksi, niin tuskinpa siell? silt? Ven?j?n valta oli voimassa ennen kuin viiden kymmenen vuoden kuluttua. Niin tosiaan, h?nest?, siit? kantais?st?, jolla muuten oli tuo v?h?n kummallinen nimi Haidulla, tied?n kertoa hupaisen jutun, min? kuulin sen vanhalta ruhtinaalta, meid?n entiselt? rykmentinp??llik?lt? itselt??n. Tahdotko kuulla sen? Ja Martinov oli jo j?lleen kokonaan tointunut ?skeisest? h?mmennyksest??n.
-- T?ss? piilee jotakin, sanoi Horn itsekseen -- ensin eritt?in vaitelias, sitte puhelias. ??neens? lausui h?n: min?k? en kuuntelisi, kuin Dimitri Semenovitsh Martinov kertoo. Muistathan, mit? meill? oli tapana sanoa Varsovassa: Martinov on runoilija. Min? riipun suussasi, sanoo tatarilainen, ala!
-- Kiitos hunajasta. Otahan papyrossi, t?ss? on tulta. Martinov asettui mukavasti sohvalle, heitti toisen polvensa toisen p??lle, tuprutteli papyrossiansa ja alkoi: Niin, n?etk?s, t?m? Haidulla, Nikolai Konstantinovitshin isois?n is?, oli monta vuotta k?ynyt pikku sotaa keisarinnan joukkoja vastaan; se oli Katarina II:sen aikana. Viimein k?vi samoin, kuin aina on k?ynyt n?ille villeille ja nyt viimeksi Achalin tekel?isille ja Samarkandin tatarilaisille Kauffmannin sotaretken aikana. Vaikka olivatkin urhollisia, kukistuivat he. Ollen viekas kuten it?maalaiset ainakin ja verraton valtioviisas, teki Haidulla vanhus samoin, kuin Samarkandin kaani nyt on tehnyt: h?n ryhtyi rauhan hieromiseen. Kuin oli kaksi vuotta lakkaamatta l?hetelty sanansaattajia lahjoineen ja pitkine it?maisine, sananlaskuista ja runollisista kuvista kirjavine kirjoituksineen, johduttiin viimein itse asiaan. Haidullan tuli saada kahden kymmenen tuhannen ruplan vuosiel?ke, ruveta jonkinlaiseksi liittovasalliksi ja ottaa aulaansa ven?l?ist? varustusv?ke?. Lyhyesti sanoen: vastarinta oli kukistettu. Mutta Haidulla vanhus meni viel? pitemm?lle: er?it? melkoisia etuja vastaan lapasi h?n k??nty? kristinuskoon.
Keisarinna l?hetti aroille hovipappinsa, is? Osipin, ja hovimaalarinsa Lampin. Tunnethan mielev?n Lampin, h?net, joka on maalannut Katarinan muotokuvan, sen, joka on Talvipalatsissa ja viel? t?n?kin p?iv?n? saattaa kenen hyv?ns?, joka sen n?kee, v?h?n p??st? py?r?lle. Kuuden kuukauden kuluttua palasi maalari ja toi Haidulla vanhuksen kuvan, joka oli tehty sen kokoiseksi, kuin h?n todella oli. Millainen kuva! Lempo vie jos ei viel? t?n?kin p?iv?n? pelota tuo vanha rosvo. No, ehk?p? saat sen joskus n?hd? Nikolai Konstantinovitshin luona.
Kuin muotokuva n?ytettiin H?nen Majesteetillensa keisarinnalle, kerrotaan h?nen sanoneen: Lampi, te olette tehnyt teht?v?nne hyv?sti, mutta kuinka menestyy minun hovipappini ty?? Lampi vastasi kuin kohtelias hovimies ainakin: Teid?n Majesteettinne, haidamak kyll? antaa kastaa itsens?, mutta h?n tahtoo muutamia pieni? muutoksia uskonoppiin tahi oikeammin siveysoppiin, ja niist? h?n pit?? itsep?isesti kiinni, ja kunnianarvoinen is? Osip on neuvoton ... h?n pyyt?? tarkempia ohjeita.
-- Mit? tahtoo sitte "serkkumme", ruhtinas Haidulla?
-- H?n tahtoo pit?? haareminsa.
Vieno ivanauru kirkasti keisarinnan kasvot ja syv?t sinisilm?t s?ihkyiv?t pid?tetyst? ilosta. Sitte k??ntyi h?n puoliksi ja sanoi paljon tarkoittavalla ??nell?: Prinssi Orlov, l?hett?k?? is? Osipille k?sky kastaa se vanha shakaali. Ja hovilla oli huvia siit? pikku tapauksesta koko viikon ajaksi.
Mutta kuin shakaali oli kastettu, kiukustui h?nen kansansa. Haidulla, jonka nimen? nyt oli Aleksander, karkoitettiin pois aavikoilta monilukuisen perheens? kanssa, h?n tuli t?nne Moskovaan ja sai t??ll? vanhan rappeutuneen linnan, jossa se perhe asuu viel?kin. Poika Yrj? pantiin paashikouluun ja meid?n valtiomiehemme k?yttiv?t h?nt? sitte kruunun tavoittelijan nimellisen?, pit??kseen yll? riitoja h?nen heimossaan tuolla entisill? aavikoilla. Suureksi suosion osoitukseksi sai h?n jossakin tilaisuudessa