Haapakoskelaiset | Page 5

arvonimi Sardar; h?nen sotav?kens? oli 40,000 miehen suuruinen. Valetaisteluja toimitteli Skobelev Tepen pohjois- ja it?puolella sill'aikaa, kuin ?verstit Kurapatkin ja Koselkov p?invastaisella puolella valloittivat Jengikalan sek? Tepen etel?puolella olevat linnoitukset. Me viivyimme siell? kauan aikaa, kaivoimme juoksuhautoja ja usein oli el?m?mme toivottoman kurjaa. Joulun aatosta asti makasin min? 80 miehen kanssa toisessa linjassa, ja minua paleli hirve?sti. Vanha Andrejev on ollut minun luonani. Tammikuun 12 p?iv?n? k:lo 11,20 r?j?ytimme suurella ruutisuonella -- siin? oli koko 1,180 kiloa ruutia -- Tepen muureihin aukon ja rynt?simme heti sen j?lkeen. Sotamies Kotelnikov Shirvanin rykmentist? oli ensimm?isen? vallilla. Upseereista olin min?, vaikka hiukan haavoitettuna, n:o 1. Yrj?n ristin ja ?verstin arvon voitin sill? tempulla. Tepen valloitus mursi tekel?isten vallan. Nelj?ntoista p?iv?n kuluttua olin min? jonkunlaiseen kentt?kuumeesen sairastuneena paluumatkalla Europpaan. Saatuani j?rjestetyksi asiani Moskovassa tulen heti k?ym??n kotimaassani ja Haapakoskella. Lis?? kirjeess? sisko Hannalle. Pyyd?n kertomaan terveiseni kaikille, jotka viel? muistavat minua, varsinkin vanhalle provastille, jos h?n viel? on elossa. Hyv?sti n?kem??n asti. Tottelevainen poikasi
Erik.
Provasti oikein punastui t?st? tervehdyksest?.
-- Poika parka, Erik parka, kyll? h?n on saanut viett?? oikeata koiran el?m?? siell? kaukana niiden rosvojen parissa. Olisipa kyll? jo aika tulla h?nen kotiin. Itsekseen h?n ajatteli: tuohan muuten oli pikemmin vain virkakertomus ylip??llik?lle kuin kirje is?lle.
Ik??n kuin vapaaherra vanhuksella olisi ollut aavistus provastin ajatuksista, sanoi h?n, niin niin, kyll? viel? saamme enemm?n uutisia Hannan kirjeest?; luepas sin?kin kirjeesi, tytt?seni.
Vakavalla altto??nell??n luki Hanna:
-- Parahin sisareni. Kuinka olen palannut Moskovaan, sen saat lukea is?n kirjeest?. Niinp? niin, min? olen siell? viikon kuluttua ja tarvitsen sinun apuasi. Min? olen niin kauan asunut auloissa, aavikoilla ja kasarmeissa, ett? en en?? oikein tied?, milt? vakinainen ihmisasunto n?ytt??k??n. Jos nyt tahdot tehd? minulle suuren palveluksen, niin tulet t?nne minun luokseni nelj?ksitoista p?iv?ksi ja autat minua laittamaan kuntoon sen kruununtalon, jota minulla on oikeus hallita. Sinun aistisi ja kykysi sovitella yhteen v?rej? olisi minulle sanomattoman suureksi hy?dyksi. Luullakseni ehtisimme saada kaikki tehdyksi nelj?ss?toista p?iv?ss?. Jos k?y oikein hyvin, niin ehk?p? sen ajan kuluttua p??sen l?htem??n yhdess? sinun kanssasi Suomeen. Sin? saat asua minun luonani ja min? teen olosi t??ll? niin suloiseksi kuin mahdollista. Meh?n emme ole tavanneet toisiamme siit? asti, kuin nelj? vuotta sitte k?vit minun luonani Krasnoje-Selossa. Arvaathan, ett? minulla olisi paljo kyselt?v?? sinulta. Muistatko kapteeni Martinovia, jonka kanssa s?imme aamiaista kyl?ss? Tuuterin m?ill?? Voitko ajatella, h?n on nyt, vaikka vanhempi minua, minun ?verstiluutnanttini. Se oli mieluinen uutinen minulle. Vastaa s?hk?teitse sill? osoitteella, jonka n?et t?ss? alla. Kuin tulet, olen min? vastassa. Terveisi? kaikille veljelt?si
Erikill?.
-- No, neiti Hanna l?htee, tietysti, sanoi provasti.
-- Niin, jos is?ll? ei ole mit??n sit? vastaan.
Vapaaherra vanhus taisteli itsekseen ankaran taistelun. P??st?? nyt kiireimp?n? kev?tt?iden aikana uskollisin apulaisensa pois koko nelj?ksitoista p?iv?ksi, se oli suuri uhraus h?nelle.
Provasti katseli tarkasti vanhaa yst?v??ns?. -- No, veli, mit? arvelet? Salli minun antaa hyv? neuvo. ?l? hylk?? Erikin pyynt??, ei se kohtuuton ole. Ajattelehan, millaista el?m?? h?n on viett?nyt siell? kaukana Kara Kumin aavikoilla.
-- Niin, vastasi vapaaherra, saathan l?hte?, tytt?seni, saathan l?hte?, mutta koeta palata niin pian kuin mahdollista. N?eth?n, kuinka vaikea minun on tulla toimeen ilman sinua.
Nyt tapahtui jotakin, mit? ei ollut tapahtunut moneen vuoteen: neiti Hanna syleili is??ns?.
-- Nyt olit oikein hyv?, is?. Kas niin, tulkaa nyt ruokasaliin. Larsson ilmoitti jo, ett? illallinen on valmis.
Vanhukset l?ksiv?t illalliselle, joka sy?tiin iloisella mielell?. Atrian j?lkeen poltettiin viel? yksi rauhan piippu, ja sitte saattoi vapaaherra provastia sillalle kosken alle ja viel? kappaleen matkaa edelleenkin pappilan porttia kohti. Kuin kello l?i kymmenen, oli jo aivan hiljaista Haapakosken kartanossa, niin hiljaista, ett? kuului, kuinka viimeiset muuttolinnut, jotka olivat matkallaan my?h?styneet, suhisten lensiv?t pitkin jokilaaksoa pohjoista kohti.
* * * * *
Viikon kuluttua oli neiti Hanna jo matkustanut Moskovaan. Erik Horn oli siksi ajaksi, kuin h?nen kartanoansa korjattiin, vuokrannut Petrovan puistosta er??n huvilan. T?m? Aldonin huvila oli pieni, mutta eritt?in komea rakennus kaikkein arvokkaimmassa osassa puistoa. Er?s rikas moskovalainen oli rakentanut sen kuuluisalle laulajattarelle Aldonille, mutta nyt se oli jo ollut vuoden kaksi autiona. Laulajatar oli karannut, kuten kerrottiin, v?h?p?t?isen saksalaisen viuluniekan kanssa, joka oli soitellut keisarillisessa orkesterissa.
Erik Hornin ja h?nen sisarensa Hannan kesken vallitsi parempi yst?vyys kuin sisarusten kesken tavallisesti. Heid?n ?itins? oli kuollut aikaisin; is? kun oli lakkaamatta kiinni hallitus- ja kunnallisissa toimissa, oli h?nelle j??nyt hyvin v?h? aikaa lastensa kasvatuksen varalle. Sen t?rke?n osan velvollisuuksistansa oli h?n j?tt?nyt er??lle nyt jo kuolleelle naissukulaiselle. Sisarukset olivat siis kasvaneet yksiss? ja saaneet tyyty? jo hyvin nuoresta asti ainoastaan toistensa seuraan. Monivuotinen oleskelu is?in vanhassa kartanossa ynn? ratsastus-, kalastus- ja mets?stysretket olivat tuottaneet heille yhteisi? lapsuuden muistoja, joita he olivat yh? virkist?neet ahkeralla kirjeenvaihdolla. Toistensa tapaaminen nyt niin monen vuoden j?lkeen tuottikin heille molemmille sanomatonta iloa.

II.
Moskovassa, suuressa kaupungissa, jossa kaikkein slaavilaisten syd?n sykkii, Moskovassa, mahtavassa kaupungissa, jossa kukistumattomat yleiset mielipiteet kirjoittavat niit? lakeja, jotka itsevaltias sitte l?hett?? maailmaan, Moskovassa, pyh?ss? kaupungissa, jossa sadat kirkot ojentavat kultaisia kupujansa sinitaivasta kohti, siell? soivat tuhannet kellot helluntain, ihastuksen, kev??n juhlaa. Paitsi t?m? kellojen jymisev? ??ni, julisti kev??n juhlaa my?skin