Haapakoskelaiset | Page 3

p?yd?lt? tukun asiakirjoja. Sitte astui h?n sohvan luo, k?vi istumaan provastin viereen, heitti toisen polven toisen p??lle, laski paperit polvelleen, ryk?si ja alkoi:
-- Me Aleksander II Jumalan armosta koko Ven?j?nmaan keisari ja itsevaltias, Suomen suurruhtinas y.m. y.m.
-- J?t? nuo kaikki sikseen, sanoi provasti.
-- Jahaa -- julistamme t?ten Haapakosken r?lssitilan, Hiln?isin verotilan, siihen kuuluvat Kiiskon, Vanhankyl?n ja Vainikan sek? Vahvaniemen tilat j.n.e., j.n.e. -- niin, nuohan kaikki sin? tied?t vanhastaan -- ja vapaaherra k??nsi lehden ja korotti ??nens? -- sukuperinn?ksi vapaaherrallisessa St?lsk?ld Hornin suvussa Haapakoskella.
-- No ihmett?! Ja provasti hyp?hti yl?s hyvin kummastuneena. Milloinka se on tuo tapahtunut ja mit? hy?ty? siit? on?
-- No mit? min? sanoin, ett? sin? olit kummastuva vai mit?!
Provasti alkoi nauraa. -- Hyv? veli, kuin ajattelen sit? ... sit?...
-- Mit? sitte?
-- Sit? aikaa, jolloin asuimme Ludviginkadun varrella, muistathan, siin? pieness? ylioppilash?kkeliss?.
-- No ent? sitte.
-- Mist? me kiistelimme siihen aikaan; sin? olit punaisin kansanvaltalainen, vaikka olitkin aatelismies. Oikea Jakobiini, vallankumouksen mies. Sin? puolustit kaikkia 1848 vuoden aatteita, muistelenpa sinun kirjoittaneen jotain runomitallakin siit? asiasta. Min? olin jo silloin kirkon ja uskonnon puolustaja, ja nyt, nyt sin? olet ylimys, syntym?lt?si tietysti, mutta my?skin uskoton entiselle nuoruudellesi.
-- Ta ta ta, sanoi vapaaherra. Ent? sin? itse? Sin? olit vanhollinen, mutta kuka on puolihullu raittiusmies, kuka on kansanvaltalainen, kuka naisasian ja yhteiskoulun harrastaja, juuri sin?. Miss? ovat nyt sinun nuoruuden ihanteesi? Mutta leikki sikseen. Ett? sinusta on tullut se, mik? olet, k?sit?n min? varsin hyvin ja samoin toivon sinun k?sitt?v?n, ett? minusta on el?m?n koulussa, tuossa korkeudessa, jossa olen oleksinut, tullut se, mik? nyt olen: Haapakosken sukuperint?l?inen St?lsk?ld Horn.
Provasti k?vi j?lleen istumaan.
-- No, mutta mit? nyt oikeastaan tarkoitat kaikella t?ll?? Ja mit? sanoo tytt?resi Hanna siit??
-- Hanna, niin h?n on toistaiseksi asian puolella syd?mmest??n ja sielustaan. Mutta kuinka sitte, jos Erik, kuten toivon, kohta naipi ja t?nne tulee uusi em?nt?, sit? asian puolta h?n ei liene viel? tarkoin punninnut. No, min? olen sit? varten asettanut niin, ett? Erik siin? tapauksessa saa hoitoonsa vanhan is?in kartanon Hiln?isin tuolla puolen jokea. Mit? min? sill? muuten tarkoitan, sen sin? kyll? tiennet paremmin kuin kukaan muu. Olemmehan siit? asiasta usein puhelleet. Min? tahdon, ett? Suomen ensimm?inen s??ty, josta valtiovallan ja kansan v?litt?j?in tietysti tulee l?hte?, voisi milloin hyv?ns? sanoa kummalle p?in tahansa, kuin velvollisuus k?skee: kiitoksia paljon, mutta min? en tahdo en?? kauemmin kannattaa t?t? asiaa. Itsen?inen aatelisto on sellaiselle maalle kuin meid?n paljon t?rke?mpi kuin mik??n muu. Kuinka t?lle maalle olisi k?ynytk??n, ell'ei Porvoon valtiop?ivill? olisi ollut sellaisia miehi? kuin minun is? vainajani, kuin Morian, Mannerheim ja Gyldenstolpe. Suomen aatelisto ja arkkipiispa vetiv?t kuorman yl?s liejusta, siit? ei ole v?hint?k??n ep?ilyst?. Min? surkuttelen tuota virkamies-aatelistoa, joka nyt uiskentelee pinnalla Helsingiss?. Nimet sill? on kuin kaupunginl?heteill? ja portinvartioilla Tukholmassa, mutta ei mit??n muinaismuistoja eik? mit??n historiaa, se kuittaa vain palkkansa, tyytyy ja saa tyyty? melkeinp? mihin hyv?ns?.
Nyt toi palvelustytt? sis??n teet? ja totilasit.
-- N?etk?s, sit? min? tahdon yleens? katsoen, mutta mit? minuun itseeni tulee, tahdon min? viel? yhden asian, ja sit? tahdot sin?kin, Hanna, sanoi h?n tytt?relleen, joka nyt tuli sis??n k?sit?ineen.
-- Min? tahdon saada poikani kotiin. Min? tahdon, ett? h?n oppii tuntemaan, mit? velvollisuuksia h?nell? suomalaisena aatelismiehen? on. H?nen ei pid? joutua kiusaukseen j??d? sinne pois, my?d? t?m? kartanonsa, johon h?nen sukunsa on polvesta polveen pannut vaivaa ja ty?t?, ja siirty? pois siit? maasta, jota h?nen tulee palvella. Vahvempaa pidint? kuin kartano ei ole. Maa, se vet??. Jos sinulla on kappale maata ij?isesti suvun omana, niin ennemmin tai my?hemmin tulee joku sinun nimisesi sinne ja istuttaa uuden vesan samaan paikkaan, jossa myrsky tapasi vanhan rungon. Maa vet?? kuin magneetti kaiken el?m?n puoleensa, jopa aivan itseens?. K?sit?tk? nyt, Maunu Jaakko, mit? tarkoitan?
-- Miksi en k?sitt?isi, vanha yst?v?. Kiitos selityksest?. Tuon kaiken olen sanonut sinulle jo nelj? kymment? vuotta sitte.
Senaattori nauroi. -- Saattaa kyll? olla niin, se tapahtui varmaankin siihen aikaan, jolloin sin? viel? olit vanhollinen.
-- Niin juuri silloin, my?nsi provasti pannessaan piippuun, kuin sin? olit tasavaltalainen ja kansanvaltalainen. Mutta saattaapa olla aivan sama, mit? sin? ja min? olemme olleet; nyt min? olen aivan yksimielinen sinun kanssasi t?st? asiasta. Kuin ajattelen, kuinka paljon meid?n jalointa vertamme on turhaan juossut siell? poissa, kuinka monta meid?n suurimpia perheit?mme on sotkeutunut suureen onnen tavoittelijain virtaan keisarikaupungissa ja hukkunut siihen py?rteesen, joka kuohuu ja kiehuu valtaistuimen juurella, niin olen iloinen siit?, ett? sinun Erikkisi ei ole kuuluva heid?n joukkoonsa.
-- Niin niin, rakas veli, Ruotsi on ottanut osansa, nyt ottaa Ven?j? my?s osansa, sanoi vanhus huoaten.
-- No no, is?, virkkoi neiti Hanna, t?n??n sinulla ei ole syyt? valittaa. Sin? olet tehnyt velvollisuutesi. Ja sit? paitsi saamme kai Erikin kohta kotiin.
-- Tuleeko Erik kohta kotiin, sanoi provasti iloisesti ja kummastellen, ja piippu pys?htyi suuhun menness??n keskitielle. -- No, se ilahuttaa minua.
-- Ent? minua sitte, sanoi senaattori hitaasti, h?mmensi teet??n ja joi sit? pikku siemauksin. Kuin johdun ajattelemaan Ven?j??, sanon kuin saksalais-roomalainen keisari kerran Italiasta: paljo on j?lki? sinne p?in, vaan v?h? sielt? palaavia.