Haapakoskelaiset | Page 2

kuolemaansa asti. Rakastaen kotiaan ja lapsiaan vietti h?n el?m??, joka vapaaherran ulos p?in pyrkiv?n vaikutuksen rinnalla pysyi niin v?h?isen?, ett? sit? muut ihmiset eiv?t huomanneet ollenkaan.
Kohta vaimonsa kuoleman j?lkeen vapaaherra loistavalla tavalla toi ilmi harvinaiset hallinnolliset ominaisuutensa. H?nen horjumaton vanhollisuutensa ja lain kunnioituksensa eiv?t sallineet mit??n Macchiavellin temppuja, kuin tuli puheeksi maan s??tyjen kokoon kutsuminen. Siten yleni h?n kerrassaan yleisen suosion huimaavaan ja horjuvaan korkeuteen ja p??si tuota pikaa niihin korkeihin virkoihin, joissa h?n on ollut. H?nen sukulaisensa ja yst?v?ns? ihmetteliv?t ?killist? voimaa ja pontevuutta, jota h?n osoitti vaimonsa kuoltua, sill? ensin n?ytti t?m? kuolemantapaus koskeneen h?neen eritt?in kovasti. Itse tiesi vapaaherra paremmin kuin muut, mist? sen voiman l?hde kuohui esiin.
H?n tarvitsi kovaa henkist? ty?t?, tukeuttaakseen kalvavat muistot, joita h?nen aikaisin pois menneen vaimonsa kuolema h?ness? her?tti. Kuuluisuus lohduttaa, sanotaan, mutta kell? on ollut kest?vyytt? ja voimaa taistelemalla kiivet? johonkin kuuluisuuden monista pikku temppeleist?, h?n kyll? paraiten tuntee, mit? se taistelu on h?nelle maksanut. Vapaaherra Aleksander Horn ei ollut mink??n ty?n avulla voinut koskaan unhottaa, ett? se vaimo, jota h?n oli sanonut omakseen ja rakastanut ja kunnioittanut koko elinaikansa, ei ollut h?nen omanaan omasta vapaasta vaalistaan eik? my?sk??n ollut onnellinen.
* * * * *
Toukokuun lopulla vapaaherra vanhus k?veli edes takaisin huoneessaan kaikkein paraimmalla mielell?. H?n katsoi kyll? jo kymmenett? kertaa l?mp?mittaria, ilmapuntaria ja tuuliviiri?: kaikki merkit n?yttiv?t niin otollisilta kuin mahdollista. Ilma oli l?mmin, ilmapuntari korkealla ja tuuliviiri osoitti etel?tuulta.
-- Huomenna kylv?mme ohran. Sen teemmekin, lempo vie. Hanna, Hanna, tulepas t?nne, tytt?seni.
Neiti Hanna, senaattorin ainoa tyt?r, tuli salista, jossa h?n oli istunut vertaillen englantilaista ja ruotsalaista raamattua toisiinsa. H?n oli pitk?vartaloinen, v?h?n miesm?inen, vaan kuitenkin miellytt?v? nainen, ij?lt??n 25 ja 30 vuoden v?lill?. Viisaat silm?t katselivat v?h?n surumielisesti. Kulmakarvat, hienot ja kauniin kaarevat, ulottuivat nen?n kohdalla melkein yhteen asti, joka sukuperint? oli, kuten perhekuvat todistivat, huomattavana enimmill? suvun j?senill?. Kaksi jotenkin selv?piirteist? poimua kulmakarvain v?lill? todisti h?nen kokeneen el?m?n vakavuutta ja kest?neen monta ankaraa sis?llist? taistelua.
-- Mit? tahdot, is?? sanoi h?n levollisesti miellytt?v?ll? altto??nell??n. Katsahdettuaan is??ns? kasvoihin ja huomattuaan, kuinka iloinen h?n oli, lis?si h?n heti: Mit? on tapahtunut, sin?h?n n?yt?t kuin, kuin olisi ... oletko saanut kirjeen Erikilt??
-- Olen, tytt?seni -- ja vanhus hieroi k?si??n tyytyv?isyydest?. -- T?n??n viet?mme ilop?iv??, laita lautapeli kuntoon ja totitarjotin my?s. Set? Maunu Jaakko Velenius tulee t?nne t?n??n. Niin niin, tytt?seni, ?l? katsokaan noin ankarasti minuun, kyll? meid?n pit?? saada totia t?n? iltana.
-- No, mutta mit? Erik on kirjoittanut? sanoi neiti Hanna ja huokasi konjakin t?hden, sill? h?n oli ankara raittiuden yst?v? ja olisi mieleens? n?hden, jos vain olisi voinut, karkoittanut kaikki v?kijuomat koko talosta.
-- Erik, niin, n?etk?s, en min? yksist??n Erikin kirjeen t?hden ole iloinen. On minulla montakin ilon syyt?. Huomiseksi saamme ohran kylvylle hyv?n ilman. T?n??n sain hyvi? uutisia Helsingist?. Sitte viel? on puutarhuri Jaakko ollut raittiina, ihan maistamatta kolme kuukautta sen pilleriparannuksen j?lkeen, eik? minun tarvitse erottaa h?nt? palveluksesta, kuten uhkasin. H?n saa nyt armosta tehd? j?lleen synti?, ehk?p? marraskuuhun asti.
-- No, olipa siin? paljo iloittavaa, sanoi neiti Hanna, tavoitellen leikki? ja hymy?, joka ei ollenkaan kaunistanut h?nen muotoansa. Niin, min? olen puhunut paljon ja vakavasti Jaakon kanssa, nuhdellen h?nt? syntisest? el?m?st??n. Mutta mit? kirjoittaa Erik?
-- Tuossa on h?nen kirjeens? ja sen sis?ss? on toinen sinulle. H?n p??see pois turkmeenien maasta ja on saanut Moskovassa pataljoonan.
-- No vihdoinkin, Erik parka, h?n lienee...
-- Vihdoinko! Kolmen kymmenen ij?ss? ja ?versti! Ei: jo sinun pit?? sanoa, pikku Hanna. Senaattori laski k?tens? neiti Hannan olkap?ille, katsoi yst?v?llisesti h?nen vakaviin, tummiin silmiins? ja veti henke? syv??n. -- Hanna, min? olen iloinen, ett? h?n, viimeinen meid?n sukuamme, on poissa sotakent?lt?. Ylpeyteni kielsi minua kutsumasta h?nt? kotiin kesken tulisinta sotaretke?, mutta nyt ... ja vanhuksen silm?t kostuivat.
-- Sinulla on siis kaikissa tapauksissa ollut ik?v? h?nt?, is??
-- Eik? olisi ollut? Ja senaattorin silm?ss? loisti jotakin, jota h?n ei ollut halukas n?ytt?m??n muille ihmisille eik? edes neiti Hannallekaan. -- Mutta kas tuossahan se jo onkin Maunu Jaakko.
Liikutettuna riensi neiti Hanna ulos salin ovesta juuri yht'aikaa, kuin provasti Maunu Jaakko Velenius, senaattorin koulu-, lukio- ja yliopistokumppani sek? vanha yst?v?, astui sis??n tampuurin ovesta.
Tulija oli voimakas, seitsem?n kymmenen ik?inen vanhus, py?re?t ja lihavanlaiset kasvot sileiksi ajeltuina.
-- Hyv?? iltaa, hyv?? iltaa t?n? siunattuna kev?tiltana. Min? kylvin ohran t?n??n.
-- Kas sinua, sin? olet pit?nyt kiirett?. Olisipa minun pit?nyt tehd? samoin, mutta meid?n Johansson, niin, senh?n sin? kaikki tied?t. Vaan terve tuloa, terve tuloa, vanha kumppani. Nyt saat kuulla uutisia -- ja senaattori vihelsi -- oikein oiva uutisia.
-- Vai niin, onko se se suuri uutinen, jonka lupasit ilmaista minulle t?n? kev??n?.
--- Juuri se. Ole hyv?, k?y istumaan. No, piippu, sohva tai lautapeli, mink? valitset?
-- Sohvan.
-- Ahaa, ollaan utelias. No no, k?y sitte sohvaan, tuohon korkeasukuisen ja tuiman herra Erik Samuel St?lsk?ld Hornin kuvan alle ja odota, niin saat kuulla jotakin, joka koskee h?nen j?lkel?isi??n. Senaattori meni sanomalehdill?, papereilla, siemen- ja kivin?ytteill? kokonaan t?ytetyn p?yd?n luo, etsi esiin silm?lasinsa, asetti ne suurelle kaunismuotoiselle nen?lleen ja otti