Haapakoskelaiset

몖
Haapakoskelaiset

The Project Gutenberg EBook of Haapakoskelaiset, by Jac. Ahrenberg This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Haapakoskelaiset Romaani It?-Suomesta
Author: Jac. Ahrenberg
Translator: Aatto S.
Release Date: May 15, 2006 [EBook #18393]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAAPAKOSKELAISET ***

Produced by Tapio Riikonen

HAAPAKOSKELAISET
Romaani It?-Suomesta
Kirj.
JAC. AHRENBERG
Suomensi Aatto S.
K. E. Holm, Helsinki, 1893.

I.
Haapakosken vanhalla kartanolla Kymin pit?j?ss? oli tiluksia kummallakin puolen t?t? historiallista jokea. Em?tila, alkuaan v?h?p?t?inen tilus, oli siit? Viipurin puolella. Ostolla, vaihdolla ja perinn?ll? oli sit? laajennettu joka taholle. Sen paraana arvona eiv?t kuitenkaan olleet pellot eik? niityt, vaan muhkeat mets?t, jotka ik??n kuin jostakin kohtalon oikusta olivat saaneet olla aivan rauhassa sek? kirveelt? ett? tulelta. Viel? tuottavampi oli lohenpyynti, jota monen miespolven aika oli harjoitettu kauneissa koskissa, jotka kuohuivat joen povessa lep??vien saarien ymp?ritse.
Itse p??rakennus oli joen vasemmalla rannalla korkealla harjulla, joka haarautuu Savonsel?st?, siit? hiekkaisesta harjujonosta, joka muutamia peninkulmia ylemp?n? tultuaan Salpaussel?n poikki kulkee pitkin joen vartta ja etel?mp?n? Haminan luona v?hitellen alenee siksi yksitoikkoiseksi hietatasangoksi, joka ymp?r?itsee t?t? vanhaa rajalinnaa.
Haapakosken kartanolla oli kuten kaikillakin rajakartanoilla ollut kirjavat vaiheet. Sen ensimm?isest? omistajasta, ritari Yngve Niilonpojasta, oli kansan kesken tarinoita ja lauluja. Ne kertoivat salaper?isest? rikoksesta, joka jotenkuten liittyi siihen yleiseen uskoon, ett? ritarilla oli kultainen taikatorvi. Se torvi kaiullaan houkutteli seudun nuoret neitoset ritarin linnaan. Kerran oli torvi taas kaikunut ja houkutellut turmioon ritarin oman tytt?ren. Rangaistukseksi siit? oli ukon tuli ly?nyt linnaan ja polttanut sen poroksi. T?m?n muinaisen linnan paikalla kasvoi nyt mit? tavallisesti kasvaa sellaisissa paikoissa, joissa ihmisi? on asunut ja oleskellut. Ohdakkeita, koiruohoa, nokkosia ja takiaisia seisoi miehen korkuisena mets?n? linnan sijalla. Torven sai perillinen pelastetuksi tulesta ja ripusti sovitusuhriksi alttarin viereen pit?j?n pieneen, harmaakiviseen kirkkoon. Siin? se riippui monen miespolven ajan, kunnes ven?l?iset ison vihan aikana ry?stiv?t herran huonetta ja veiv?t saaliinansa my?s t?m?n ritaritorven.
Kuin er?s Helsingin professori monta vuotta sitte toimitti tutkimuskaivamisia muinaislinnan paikalla, sai tarina viel? enemm?n vauhtia ja luotettavuutta kansassa, semminkin kuin professori lienee l?yt?nyt suippop?isi? taikakivi? ja pienen hopeaisen kuvan tuosta onnettomuuden torvesta. Sittemmin ei ole kuultu tiluksesta muuta kuin ett? sit? joka hallitsijan vaihdoksessa laajennettiin. Kuin Keith ja Lacy iskiv?t miekkansa Elisabet Petrovnan aikana Suomen maahan, tuli kartano halaistuksi kahtia. Sen osan, joka oli it?rannalla, antoi voittaja l??niksi Moskovan yliopiston perustajalle kreivi Shuvaloville. Yhden ainoan kerran lienee kreivi salaper?isen ritari d'Eonin seurassa, jonka sukupuolesta oppineet viel? t?n?kin p?iv?n? kiistelev?t, k?ynyt n?ill? tiluksillaan, vet?nyt koskista yl?s pari lohta, mets?stellyt jonkun aikaa ja kadonnut sitte sielt? ainiaaksi.
Se osa tiluksista, joka oli joen l?nsipuolella, j?i entisen omistajan St?lsk?ld Hornin haltuun.
Muistettavan merkillisin? vuosina 1788-90 oli Haapakosken omistajana Kaarle Kustaa St?lsk?ld Horn. T?m? Horn, vaikka olikin l?heist? sukua H?steskolle sek? J?gerhornin ja monen muun Anjalan miehen yst?v?, oli kuitenkin innokas Kustaa III:nen ihailija, kuten monet t?m?n kuninkaan aikaiset muotokuvat ja muut muistomerkit todistivat, joita uskollisesti s?ilytettiin Haapakoskella. Kaarle Kustaa Horn kuoli siihen aikaan, kuin h?nen ihanteensa, kolmannen Kustaan, kunnia oli juuri korkeimmillaan. H?nen poikansa Erik oli mukana Suomen viimeisess? sodassa ja sen ensimm?isess? taistelussa. Sill? juuri t??ll? h?nen is?ins? kartanon luona jym?hti ensimm?inen tykin laukaus, t?st? kautta marssi ensimm?inen plutoona ven?l?ist? jalkav?ke? rajan yli. Sodan p??tytty? oli herra Erik my?skin mukana perustamassa sit? valtiomuotoa, joka nyt on jo l?hes yhdeks?n kymment? vuotta suojannut meid?n maatamme. 1809 vuoden valtiop?iv?in j?lkeen tuli h?n vapaaherraksi ja sai 1812 n?hd? sen onnen, ett? rauha j?lleen paransi, mit? sota oli paloitellut. Vapaaherra Erik St?lsk?ld Horn n?et sai takaisin sen osan is?ins? tiluksista, joka oli Kymin it?puolella. Herra Erik muutti j?lleen joen poikki, repi melkein kokonaan hajalleen vanhan p??rakennuksen, josta ainoastaan muutamia huoneita on en?? j?ljell?, ja rakensi is?ins? ikivanhan kartanon paikalle yksinkertaisen ja matalan, vaan mukavan kivikartanon, jossa oli alakerrassa tilavia huoneita ja p??ll? vieh?tt?v? yliskerros, kaikki muinaisaikaiseen malliin.
Hyvin kunniarikkaana ja ij?kk??n? vaipui vapaaherra kuoleman uneen ja h?net haudattiin suvun hautakuoriin pit?j?n pieneen kirkkoon, johon ei ket??n koko suvusta ollut haudattu aina Uudenkaupungin rauhan ajoista asti. Vapaaherra Erikin pojan kuoltua tuskin viisikymmenvuotiaana j?i kartano perinn?ksi pojanpojalle Aleksander St?lsk?ld Hornille, salaneuvokselle, joka oli Suomen Keisarillisen Senaatin varapuheenjohtajana, maamarsalkkana ja muissa maansa korkeimmissa viroissa -- t?m?n kertomuksen aikaan jo seitsem?n kymmenen ik?inen, el?kett? nauttiva mies, innokas maanviljelij? ja kunnan asiain harrastaja. H?n eli nyt Haapakosken tilalla tytt?rens? Hannan kanssa; poika Erik oli jo vuosikausia ollut upseerina palveluksessa Ven?j?ll?.
Vapaaherra Aleksander Horn oli aikaisin nainut vanhasta suomalaisesta suvusta hiljaisen ja kainon vaimon, joka oli enemmin tunnettu l?mp?isest? syd?mmest??n kuin selv?st? j?rjest?. H??puuhien aikaan oli kerrottu h?nen ainoastaan vastahakoisesti ja vasta paljon ep?ilemisen ja houkutuksen j?lkeen suostuneen t?h?n naimiseen. Aleksander Horn oli, kuten h?n silloin lausui, tahtonut kasvattaa h?net suuren kartanon arvon mukaiseksi hallitsijattareksi; mutta h?nen kasvatustapansa ei lienee ollut oikein sovelias, sill? Matilda -- se oli vaimon nimi -- pysyi kainona ja arkana yh? edelleen