Härkmanin pojat | Page 6

oli kukistunut, K?kisalmen valloittivat viholliset kev?ttalvella kaksi vuotta sitte, ja silloin olivat kaikki portit auki Ven?j?n sotajoukoille.?
?Siit?k? asti te jo olette olleet kodittomana?? kysyi Elina s??liv?isesti.
?Kun kasakat h?vittiv?t koko pit?j?n?, vastasi kerj?l?inen, ?ja kaikki, jotka kykeniv?t pakenemaan, pyrkiv?t mets??n, menimme mekin sinne ja riensimme puolen p?iv?? pys?htym?tt?, kunnes viimein l?ysimme luolia korkeiden kallioiden v?list?, joita tihe?t vesakot suojelivat. Siell? pysyimme piilossa nelj? pitk?? p?iv??. Kun aurinko laskeutui nelj?nnen p?iv?n iltana, l?ksin min? kyselem??n korkeammilta voimilta, oliko parempi palata kotiin vai menn? muuanne, mutta sain vastaukseksi, ett? kaikki oli siell? h?vitettyn? ainiaaksi, vaan ett? meid?n piti pyrki? l?nteen p?in.?
Elina katsoi kummastellen kerj?l?ist? ja kysyi: ?Kuka te olette, vieras, koska voitte h?m?r?ll? silm?ll?nne n?hd? enemm?n, kuin uusi aika n?kee kirkkaalla silm?ll??n??
Sakki nyyk?ytti p??t??n. ?Kunhan el?tte niin pitk?lle kuin min?, niin tied?tte my?skin enemm?n kuin nyt.?
Taaskin katseli morsian h?nt? tutkivasti. ?Jos olette yht? viisas kuin vanhakin ja jos el?m?nne on opettanut teit? n?kem??n eteenp?in ja huomaamaan iloa tulevan surun p?ivien per?st?, niin sanokaapa, milloin saamme toivoa parempia aikoja??
Vanhus otti h?nen k?tens?, tutki sit? ja sanoi: ?Teid?n onnenne syntyy viimein, kun ilonne kuolee ja kuihtuu, ja se ilo, jota tulevaisuus lupaa, on k?yv? ensin haudan ylitse, kukoistava sen toisella puolella ja temmattava kuoleman k?sist?.?
Elina vapisi: ?Onko tuo iloa ja onnea??
Mutta Sakki jatkoi: ?Aikaa, johon kukin on asetettu, t?ytyy jokaisen katsella, vaikkapa siin? olisikin kaiken maailman tuska. Vaikka tuhansilla rukouksilla ja kuinka voimakkailla k?sill? koetettaisiin k??nt?? kohtalon tiet?, niin ei kuitenkaan p??st?isi hiukkaakaan poikkeamaan silt? uralta, joka kerran on meille m??r?tty. T?ytyy kantaa kaikki sek? hyv? ett? paha, mit? meille on annettu.?
Elina tarttui peloissaan Miihkalin k?teen. ?Kuuletko, miten paljon surua h?n meille ennustaa??
Mutta Sakki jatkoi: ??lk?? surko. Sill'aikaa, kun kovaa koette ja se pakottaa syd?mmenne vuotamaan verta, kylv?? tulevaisuus ilojansa. Kolmihaaraisena on teid?n kynttil?nne seisova p?yd?ll? ja ymp?ri tanssii iloinen piiri.?
?Haudan tuolla puolen?, toisti Elina.
Maija Liisa seisoi pelj?styneen? ja alkoi torua ennustajaa, mutta Elina sanoi yst?v?llisesti: ??l? toru h?nt?, eih?n h?n sille mit??n voi, mit? minun oma raskas kohtaloni suo minulle.?
Sakki aikoi vastata, mutta Miihkali keskeytti reippaasti: ?J?tt?k?? jo onnettomuuden puhelemiset!? ja viittasi vanhuksille, jotka kohta siirtyiv?t pois v?kijoukkoon. Ottaen morsiantaan k?dest? l?ksi h?n taluttamaan h?nt? toiselle puolelle. Vaan samassa n?kiv?t he kaksi ratsumiest?, jotka ajaa lenn?ttiv?t taloa kohti. Miihkali pys?htyi. ?Elina, ket?h?n nuo ovat?? Mutta jopa h?n tunsikin heid?t ja huusi: ?Yrj? ja Elias!?

IV.
Huonoja uutisia.
Miihkali j?tti Elinan ja riensi tulijoita vastaan, jotka hyp?htiv?t hevosten selj?st? maahan ja sitoivat ratsunsa portin patsaihin. H?n tervehti heit? vilkkaasti, melkeinp? maltittomasti, ja sill'aikaa l?hestyiv?t my?skin kirkkoherra ja Elina ottamaan vastaan vieraita. Kirkkoherra H?rkmanin ??ni kaikui puoleksi iloiselta, toiseksi vakavalta, kun h?n sanoi: ?Hyv?? p?iv??, yst?v?ni Elias ja sin? poikani, olkaa tervetulleet, mit? sanomia tahansa kiireenne ennustaneekin.?
Elias oli seisonut synk?n n?k?isen?. V?ri vaihteli h?nen kasvoillaan ja ??ni melkein vapisi, kun h?n vastasi: ?Nyt me olemme t?ss? kuin surun l?hettil?in? ja jouduimme h?iritsem??n h??iloa.?
?Sano vain suoraan ?l?k? tarhaan v??ntele sanojasi!? keskeytti Miihkali vilkkaasti. ?Mit? kerran saattaa sanoa, tottahan sit? kuullakin saattaa,?
?Meille tuli sana,? alkoi Elias, ?ett? ven?l?isi? oli tulossa id?st? p?in vahvalla laivastolla Helsinkiin, ja silloin k?skettiin Armfeltia rient?m??n sinne tuhannen viidensadan miehen kanssa suojelemaan kruunun makasiineja, joita siell? on sek? maav?ke? ett? laivastoa varten. Meit? k?skettiin olemaan huoletta, sill? Ruotsista muka oli apua jo tulossa ja sen piti kohta aivan varmaan saapuman. Me luotimme siihen, mutta sit? ei tullutkaan, vaan sen sijaan n?kyi kohta koko joukko vihollislaivoja purjehtivan satamaan, ja kahden p?iv?n kuluttua tuli tsaari itse kahdensadan laivan kanssa. Silloin alkoi sataa kaupunkiin tulta ja kuulia. Me annoimme vastaan, mink? jaksoimme, ja ven?l?isten t?ytyi per?yty?. Mutta silloin he kiersiv?t niemen toiselle puolelle ja nousivat maalle Hietalahden pohjaan, emmek? me sielt? en?? jaksaneet torjua heit? pois. Heit?h?n oli kaksitoista tuhatta miest? Armfeltin viitt?toista sataa vastaan! Niin olivat asiat alussa. Urhoollinen ?versti neuvotteli pikimmiten Juhana Creutzin ja Henrik Tammelinin kanssa ja k?ski sitte asujamia pelastamaan, mit? voivat, ja pakenemaan. Me sytytimme kaupungin ja per?ydyimme Porvooseen, jossa armeija oli koossa Lybeckerin, sen kelvottoman elukan luona. Muutamien p?ivien kuluttua saapui ven?l?inen sinne, ja joka mies nuorimmasta vanhimpaan asti kiihke?sti halusi menn? vastaan ja kostaa, mit? olimme k?rsineet, vaan Lybecker taas kielsi kaiken vastarinnan ja per?ytyi Koskelle, Lammille ja sielt? yh? etemm?ksi sek? antoi ven?l?isjoukon aivan rauhassa varustaa leirins? Pernajan Forsbyss?. Eik? siin? kyll?, sill? ven?l?iset saivat apua id?st?, ja silloin tahtoi Armfelt l?hte? Pyht??lle torjumaan pois t?t? uutta apuv?ke?, joka kyll? olisi onnistunutkin, mutta meit? vain yh? kiellettiin taistelemasta, ja ven?l?isjoukot p??siv?t yhtym??n. Siit? p?iv?st? asti oli kaikki meill? nurin p?in. Sotamiehet rupesivat nurisemaan p??llikk?j? vastaan ja kuri oli kuolemaisillaan, Kohta jo miehi? karkasi joukottain armeijasta, saadakseen edes kotim?ill? miekka k?dess? puolustaa omaa tupaa.?
Kun Elias viimeinkin lopetti kertomuksensa, j?iv?t kaikki surumielin vaiti. Miihkali se ensinn? sai viimein sanotuksi: ?Kyll?h?n jo sanoit itse?si surusanomien tuojaksi, vaan niin katkeraa uutista emme kuitenkaan arvanneet odottaa. Mit? nyt on teht?v?? Sanopas, mit? apua meilt? toivot??
?Siit? asti, kun viimeksi erosimme, on sinun valtasi kansaan levinnyt ja kuulunut kauas;